23 artikla
Juutalaisuudesta ja islamista
Juutalaiset, kristityt ja muslimit uskovat samaan Vanhan Testamentin Jumalaan. Niinpä juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia on pidettävä saman uskonnon eri suuntauksina. Juutalaiset kannattavat historiallisesti Mooseksen, kristityt Jeesuksen ja muslimit Muhammedin sanomaa.
Juutalaista, kristillistä tai islamilaista sanomaa ei voi suoraan siirtää toiseen aikaan tai kulttuuriympäristöön, vaan Mooseksen, Jeesuksen tai Muhammedin historiallista sanomaa tulee arvioida lähimmäisenrakkauden ja luonnonrakkauden näkökulmasta, terveen järjen ja tieteen avulla tavanomaisen historiantutkimuksen lisäksi. Jokainen näistä opettajista tai profeetoista on ymmärrettävä historiallisesti oman aikansa edustajaksi. Jokaisen sanoma voidaan päivittää nykyaikaan hyläten vanhentuneet käsitykset.
Mikäli juutalaiset ja muslimit hyväksyvät Jeesuksen ja hänen sanomansa Jumalan armosta osaksi omaa uskonnollista perinnettään, heitä voidaan pitää myös kristittyinä. Juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat tällöin yhden, yhteisen ja saman kirkon jäseniä ja muodostavat yhdessä aidon katolisen kirkon.
Juutalaiset voivat tällöin kannattaa esimerkiksi dynamistista kristologiaa (Jeesus Jumalan valittuna) tai humanistista kristologiaa (Jeesus juutalaisena ihmisenä). Näin Jeesus on juutalaisuuden opettaja ja julistaja, jonka sanomaa varhaiskristityt tulkitsivat historiallisesti. Ylösnousemus todisti Jeesuksen tärkeästä asemasta juutalaisuuden opettajana. Vaihtoehtoisesti juutalaiset voivat myös pitää Jeesusta Jumalana.
Muslimit voivat puolestaan pitää Jeesusta esimerkiksi Jumalan valittuna (dynamistinen kristologia), juutalaisena opettajana tai profeettana eli Jumalan sanan julistajana ja ennustajana (humanistinen kristologia). Jeesus välitti humanistisessa kristologiassa sanoman, jota varhaiskristityt tulkitsivat historiallisesti. Ylösnousemus todisti ja vahvisti Jeesuksen olleen tärkeä profeetta Jumalan silmissä. Vaihtoehtoisesti muslimit voivat myös tunnustaa Jeesuksen Jumalaksi.
Profeetat eivät yleensä saa sanomaansa suoraan Jumalalta, vaan he muodostavat sanomansa oman historiallisen ymmärryksensä mukaan perinteen ja pyhien kirjoitusten avulla. Profeetallisuus syntyy enemmänkin sisäisestä kutsusta ja halusta kertoa eteenpäin Jumalan sanomaa kuin suoraan yliluonnollisesta Jumalan yhteydenotosta tai ilmoituksesta. Toisinaan profeetat voivat saada sanomansa myös suoraan Jumalalta jumalallisena ilmoituksena.
Kristityt voivat puolestaan pitää islamin perustajaa Muhammedia profeettana, jonka tehtävänä oli viedä sanomaa Jumalasta Arabian heimoille ja kansoille.
Profeetta Muhammed ei saanut islamin pyhiä kirjoituksia eli Koraania Jumalan ilmoituksena, vaan Jumala antoi Muhammedille tehtävän laatia kannattajineen oma historiallinen tulkintansa Jeesuksen sanomasta ja Jumalan armosta Arabian heimoille ja kansoille.
Muhammed toimi Jeesuksen tavoin ja muodosti itsenäisesti oman uskonnollisen sanomansa oman ymmärryksensä mukaan. Näin Muhammed kokosi kannattajiensa avulla historiallisen Koraanin. Muhammed käytti kirjoitustyön apuna tuntemiaan juutalaisia, kristillisiä ja muita historiallisia lähteitä. Koraani on Raamatun tavoin syntytavaltaan inhimillinen, ei jumalallinen kirja.
Kristityt voivat hyväksyä Muhammedin tärkeäksi profeetaksi ja arvostaa profeetta Muhammedin toimintaa siinä, että hän kannattajineen kiinnitti huomiota kristillisen sanoman ongelmiin ja erilaisiin Jeesus-tulkintoihin, minkä hän itse tulkitsi kristillisen sanoman rappeutumiseksi. Kristityt eivät kuitenkaan väärentäneet Jeesuksen sanomaa, vaan tulkitsivat sitä omissa historiallisissa yhteyksissään. Historiallisia tulkintoja voidaan oikeutetusti kritisoida.
Jeesuksen asemasta voidaan esittää erilaisia teologisia tulkintoja kristinuskossa. Jumala hyväksyy armossaan eli rakkaudessaan ja hyvyydessään erilaiset tulkinnat Jeesuksesta. Jumala arvostaa elämistä oman vakaumuksensa mukaan. Jumala paljastaa lopullisen totuuden kaikille ihmisille kuoleman jälkeen.
Monitulkintainen kristinusko avaa yhteyden erilaisten Jeesus-tulkintojen välille. Näin kristityt, juutalaiset ja muslimit voivat olla samaa perhettä, yhden, yhteisen ja saman kirkon jäseniä eli kristittyjä, joiden olisi lisättävä yhteistyötään ja ponnisteltava rauhanomaisen rinnakkainelon puolesta moniarvoisessa yhteiskunnassa ja maailmassa.
Tärkeintä on ymmärtää, että on mahdollista löytää hyvin perusteltu ja täysi teologinen yhteys juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välille. Juutalaiset, kristityt ja muslimit voivat kuulua samaan Jumalan perheeseen. Niinpä heidän tulisi hyväksyä toisensa täydellisesti ja kannustaa toisiaan elämään saman Jumalan kannattajina maailmassa. Juutalaiset, kristityt ja muslimit muodostavat tässä tapauksessa yhdessä aidon katolisen kirkon.
Perinteiset uskontojen rajat ylittävän uuden kirkon tehtäväksi jää esittää historiallinen tulkinta Jumalasta ja hänen sanomastaan eri aikojen opettajien ja julistajien avustuksella sekä kuuluttaa ja opettaa tätä jumalallista sanomaa eri tavoin.
Uuden kirkon tehtävänä on myös toimittaa sakramentit, pitää messuja ja erilaisia tilaisuuksia Jumalan sanoman esille tuomiseksi ja uskonelämän hoitamiseksi. Kirkon tehtäviin kuuluu myös toimia ja elää oman sanomansa mukaisesti vuorovaikutuksessa muuhun yhteiskuntaan. Kirkon tehtäväkenttänä on koko maailma.
Uudessa katolisessa kirkossa juutalainen, kristillinen ja islamilainen sanoma yhdistyvät ja samastuvat yhdeksi teologiseksi kokonaisuudeksi. Mooseksen, Jeesuksen tai Muhammedin sanomaa tuleekin arvioida lähimmäisenrakkauden ja luonnonrakkauden näkökulmasta, terveen järjen ja tieteen avulla tavanomaisen historiantutkimuksen lisäksi. Näin voidaan päätyä yhteneviin eettisiin periaatteisiin ja teologisiin tulkintoihin.
24 artikla
Muista uskonnoista
Muiden uskontojen kannattajia ei tule vihata eikä syrjiä. Jokaisen ihmisen uskonnollista vakaumusta tulee kunnioittaa eikä häntä saa pakottaa eikä kiduttaa muuttamaan omaa vakaumustaan.
Uskonnollinen fanaattisuus on tuomittavaa. Suvaitsevaisuus erilaisten uskonnollisten aatteiden sallimisena ja ymmärtämisenä kuuluu kristilliseen lähimmäisenrakkauteen.
Kaikkia uskontoja voidaan arvioida lähimmäisenrakkauden ja luonnonrakkauden näkökulmasta, terveen järjen ja tieteen avulla tavanomaisen historiantutkimuksen lisäksi..
Kirkon ei pidä tuomita muiden uskontojen harjoittajia kadotukseen. Viimeinen tuomio on yksin Jumalan tehtävä. Kirkko voi ainoastaan yleisesti esittää oman myönteisen opetuksensa tuomion perusteista: jokainen, joka uskoo Jumalaan ja Jeesukseen elää onnellisesti ikuista elämää. Ei-kristittyjen kohtalo on jätettävä avoimeksi. Jumala arvostaa elämistä oman vakaumuksensa mukaan. Jumala paljastaa lopullisen totuuden kaikille ihmisille kuoleman jälkeen.
25 artikla
Elämästä
Ihminen on osa maailmakaikkeutta ja elää tässä todellisuudessa luonnonlakien alaisena. Sairaudet, tapaturmat ja onnettomuudet saavat selityksensä luonnontieteellisistä syistä eivätkä ne ole Jumalan rangaistuksia. Ihminen voi päästä jumalalliseen todellisuuteen kuolemansa jälkeen.
Kristitylle maallinen ja taivaallinen elämä on elämää rakkaudesta, rakkaudessa ja rakkauteen. Elämän tarkoitus on elämä itse ja rakkaus.
Jeesus ei kumoa ajallista maallista elämää, vaan täydentää sitä ikuisuudella ja esittää yleisesti hyväksyttäviä eettisiä ohjeita elämänlaadun parantamiseksi. Jokainen voi nauttia ja iloita omalla tavallaan elämästään. Huolenpito ja välittäminen muista kuuluu jokaiselle.
Jokainen joutuu elämänsä aikana ottamaan kantaa Jumalaan, Jeesukseen ja hänen sanomaansa.
26 artikla
Etiikasta
Kristillisen perimätiedon tärkeimmät eettiset periaatteet koskevat rakkautta Jumalaan, lähimmäiseen, omaan minään ja kultaista sääntöä. Korostamme lisäksi rakkautta luontoon, jonka osa ihminenkin on. Kristityn tehtävänä on ajankohtaisesti tulkita ja toteuttaa näitä kristillisiä arvoja omassa elämässään ja yhdessä muiden kanssa yhteiskunnassa omantuntonsa mukaisesti.
Kristilliset arvot ovat yleisiä humanistisia arvoja. Niihin voidaan päätyä myös ilman uskoa Jumalaan. Kristillisten arvojen soveltaminen käytäntöön on aina tulkintaa kristillisestä rakkaudesta erilaisissa tilanteissa.
Kirkon tehtävänä on huolehtia jäsenyytensä kastettujen lasten eettisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien, kummien ja muun yhteiskunnan kanssa. Eettinen itsetutkiskelu, yhteiset eettiset pohdiskelut, kannustus ja esimerkki edistävät eettisten arvojen ja periaatteiden oppimista ja omaksumista.
27 artikla
Seksuaalietiikasta
Ihminen on biologinen olento ja hänellä on inhimilliset fyysiset ja psyykkiset sekä sosiaaliset perustarpeensa. Seksi on rinnastettavissa syömiseen fyysisenä perustarpeena. Seksuaalisuus on elämän kaunis ilo ja nautinto. Jokainen voi nauttia tästä ominaisuudesta omalla tavallaan.
Homoseksuaalisuus ei ole sairaus, vaan kuuluu ihmisyyteen yhtenä seksuaalisuuden muotona.
Seksi ei kuulu vain avioliittoon. Seksuaalietiikassa on kysymys ihmisten välisistä sopimuksista. Ihmiset voivat vapaasti sopia seksin harjoittamisesta toistensa kanssa ja nauttia siitä. Kirkon tehtävänä on opettaa ja kannustaa turvalliseen ja toista kunnioittavaan seksielämään.
Abortti on hyväksyttävä toimenpide ja raskauden keskeytys, ei murha.
28 artikla
Avioliitosta
Avioliitto on kahden ihmisen välinen julkinen sopimus yhteiselämän aloittamisesta ja siihen sitoutumisesta. Kristillinen avioliitto voidaan solmia myös homoseksuaalien välillä. Avioliitto voi päättyä avioeroon. Kirkon tehtävä on siunata jokainen avioliitto ja toivottaa sille kaikkea hyvää ja menestystä riippumatta avioliittoon haluavien taustasta. Kirkon työntekijät voivat mennä myös naimisiin.
29 artikla
Politiikasta
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista yhteiskunnassa kansanvaltaisilla menetelmillä. Kristittyjen kannattaa toimia puolueissa yhteiskunnan kehittämiseksi kristilliseen eli humanistiseen suuntaan.
Kristilliseen sanomaan liittyy paljon yhteiskunnallista ainesta. Kristilliset sosiaalieettiset ja ekologiset periaatteet lähimmäisenrakkaudesta ja luonnonrakkaudesta ovat kannatettavia arvoja koko maailmassa. Niistä seuraa yksilön vapauden, tasa-arvon, yhteisvastuun ja luonnonsuojelun arvot. Kristityt haluavat rohkeasti kehittää yhteiskuntaa sosiaaliseen ja ekologiseen suuntaan.
Loppusanat
Kristillinen perimätieto esittää oman aikansa historiallisia tulkintoja Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Kirkon tehtävänä on jatkaa varhaiskristittyjen työtä ja tulkita kristillistä sanomaa omien kokemustensa valossa. Kirkossa voidaan päätyä erilaisiin tulkintoihin Jeesuksesta.
Kirkko ei voi toimia menneisyyden vankina. Kirkon on seurattava tieteen kehitystä kristillisen sanoman tulkinnassa. Marian tunnustuksen tarkoituksena onkin päivittää kristillistä teologiaa. Vanha Augsburgin tunnustus saa tässä asiakirjassa nykyaikaisen sisällön. Marian tunnustus rakentaa myös teologisen sillan ja yhteyden juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välille. Juutalainen, kristillinen ja islamilainen sanoma voidaan nykypäivänä yhdistää samaksi teologiseksi kokonaisuudeksi.
Kannustamme kaikkia juutalaisia, kristittyjä ja muslimeja käymään vilkasta ja asiallista keskustelua omasta uskonnollisesta perinteestään ja arvioimaan sitä uudelleen historiantutkimuksen valossa. Erimielisyys ei ole pahasta. Erilaisista tulkinnoista huolimatta kaikki Jumalaan ja Jeesukseen uskovat ovat yhden, yhteisen ja saman kirkon jäseniä. Juutalaiset, kristityt ja muslimit voivat yhdessä muodostaa uuden aidon katolisen kirkon.
Vantaalla 25.12.2004
Pasi Toivonen
Juutalaisuudesta ja islamista
Juutalaiset, kristityt ja muslimit uskovat samaan Vanhan Testamentin Jumalaan. Niinpä juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia on pidettävä saman uskonnon eri suuntauksina. Juutalaiset kannattavat historiallisesti Mooseksen, kristityt Jeesuksen ja muslimit Muhammedin sanomaa.
Juutalaista, kristillistä tai islamilaista sanomaa ei voi suoraan siirtää toiseen aikaan tai kulttuuriympäristöön, vaan Mooseksen, Jeesuksen tai Muhammedin historiallista sanomaa tulee arvioida lähimmäisenrakkauden ja luonnonrakkauden näkökulmasta, terveen järjen ja tieteen avulla tavanomaisen historiantutkimuksen lisäksi. Jokainen näistä opettajista tai profeetoista on ymmärrettävä historiallisesti oman aikansa edustajaksi. Jokaisen sanoma voidaan päivittää nykyaikaan hyläten vanhentuneet käsitykset.
Mikäli juutalaiset ja muslimit hyväksyvät Jeesuksen ja hänen sanomansa Jumalan armosta osaksi omaa uskonnollista perinnettään, heitä voidaan pitää myös kristittyinä. Juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat tällöin yhden, yhteisen ja saman kirkon jäseniä ja muodostavat yhdessä aidon katolisen kirkon.
Juutalaiset voivat tällöin kannattaa esimerkiksi dynamistista kristologiaa (Jeesus Jumalan valittuna) tai humanistista kristologiaa (Jeesus juutalaisena ihmisenä). Näin Jeesus on juutalaisuuden opettaja ja julistaja, jonka sanomaa varhaiskristityt tulkitsivat historiallisesti. Ylösnousemus todisti Jeesuksen tärkeästä asemasta juutalaisuuden opettajana. Vaihtoehtoisesti juutalaiset voivat myös pitää Jeesusta Jumalana.
Muslimit voivat puolestaan pitää Jeesusta esimerkiksi Jumalan valittuna (dynamistinen kristologia), juutalaisena opettajana tai profeettana eli Jumalan sanan julistajana ja ennustajana (humanistinen kristologia). Jeesus välitti humanistisessa kristologiassa sanoman, jota varhaiskristityt tulkitsivat historiallisesti. Ylösnousemus todisti ja vahvisti Jeesuksen olleen tärkeä profeetta Jumalan silmissä. Vaihtoehtoisesti muslimit voivat myös tunnustaa Jeesuksen Jumalaksi.
Profeetat eivät yleensä saa sanomaansa suoraan Jumalalta, vaan he muodostavat sanomansa oman historiallisen ymmärryksensä mukaan perinteen ja pyhien kirjoitusten avulla. Profeetallisuus syntyy enemmänkin sisäisestä kutsusta ja halusta kertoa eteenpäin Jumalan sanomaa kuin suoraan yliluonnollisesta Jumalan yhteydenotosta tai ilmoituksesta. Toisinaan profeetat voivat saada sanomansa myös suoraan Jumalalta jumalallisena ilmoituksena.
Kristityt voivat puolestaan pitää islamin perustajaa Muhammedia profeettana, jonka tehtävänä oli viedä sanomaa Jumalasta Arabian heimoille ja kansoille.
Profeetta Muhammed ei saanut islamin pyhiä kirjoituksia eli Koraania Jumalan ilmoituksena, vaan Jumala antoi Muhammedille tehtävän laatia kannattajineen oma historiallinen tulkintansa Jeesuksen sanomasta ja Jumalan armosta Arabian heimoille ja kansoille.
Muhammed toimi Jeesuksen tavoin ja muodosti itsenäisesti oman uskonnollisen sanomansa oman ymmärryksensä mukaan. Näin Muhammed kokosi kannattajiensa avulla historiallisen Koraanin. Muhammed käytti kirjoitustyön apuna tuntemiaan juutalaisia, kristillisiä ja muita historiallisia lähteitä. Koraani on Raamatun tavoin syntytavaltaan inhimillinen, ei jumalallinen kirja.
Kristityt voivat hyväksyä Muhammedin tärkeäksi profeetaksi ja arvostaa profeetta Muhammedin toimintaa siinä, että hän kannattajineen kiinnitti huomiota kristillisen sanoman ongelmiin ja erilaisiin Jeesus-tulkintoihin, minkä hän itse tulkitsi kristillisen sanoman rappeutumiseksi. Kristityt eivät kuitenkaan väärentäneet Jeesuksen sanomaa, vaan tulkitsivat sitä omissa historiallisissa yhteyksissään. Historiallisia tulkintoja voidaan oikeutetusti kritisoida.
Jeesuksen asemasta voidaan esittää erilaisia teologisia tulkintoja kristinuskossa. Jumala hyväksyy armossaan eli rakkaudessaan ja hyvyydessään erilaiset tulkinnat Jeesuksesta. Jumala arvostaa elämistä oman vakaumuksensa mukaan. Jumala paljastaa lopullisen totuuden kaikille ihmisille kuoleman jälkeen.
Monitulkintainen kristinusko avaa yhteyden erilaisten Jeesus-tulkintojen välille. Näin kristityt, juutalaiset ja muslimit voivat olla samaa perhettä, yhden, yhteisen ja saman kirkon jäseniä eli kristittyjä, joiden olisi lisättävä yhteistyötään ja ponnisteltava rauhanomaisen rinnakkainelon puolesta moniarvoisessa yhteiskunnassa ja maailmassa.
Tärkeintä on ymmärtää, että on mahdollista löytää hyvin perusteltu ja täysi teologinen yhteys juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välille. Juutalaiset, kristityt ja muslimit voivat kuulua samaan Jumalan perheeseen. Niinpä heidän tulisi hyväksyä toisensa täydellisesti ja kannustaa toisiaan elämään saman Jumalan kannattajina maailmassa. Juutalaiset, kristityt ja muslimit muodostavat tässä tapauksessa yhdessä aidon katolisen kirkon.
Perinteiset uskontojen rajat ylittävän uuden kirkon tehtäväksi jää esittää historiallinen tulkinta Jumalasta ja hänen sanomastaan eri aikojen opettajien ja julistajien avustuksella sekä kuuluttaa ja opettaa tätä jumalallista sanomaa eri tavoin.
Uuden kirkon tehtävänä on myös toimittaa sakramentit, pitää messuja ja erilaisia tilaisuuksia Jumalan sanoman esille tuomiseksi ja uskonelämän hoitamiseksi. Kirkon tehtäviin kuuluu myös toimia ja elää oman sanomansa mukaisesti vuorovaikutuksessa muuhun yhteiskuntaan. Kirkon tehtäväkenttänä on koko maailma.
Uudessa katolisessa kirkossa juutalainen, kristillinen ja islamilainen sanoma yhdistyvät ja samastuvat yhdeksi teologiseksi kokonaisuudeksi. Mooseksen, Jeesuksen tai Muhammedin sanomaa tuleekin arvioida lähimmäisenrakkauden ja luonnonrakkauden näkökulmasta, terveen järjen ja tieteen avulla tavanomaisen historiantutkimuksen lisäksi. Näin voidaan päätyä yhteneviin eettisiin periaatteisiin ja teologisiin tulkintoihin.
24 artikla
Muista uskonnoista
Muiden uskontojen kannattajia ei tule vihata eikä syrjiä. Jokaisen ihmisen uskonnollista vakaumusta tulee kunnioittaa eikä häntä saa pakottaa eikä kiduttaa muuttamaan omaa vakaumustaan.
Uskonnollinen fanaattisuus on tuomittavaa. Suvaitsevaisuus erilaisten uskonnollisten aatteiden sallimisena ja ymmärtämisenä kuuluu kristilliseen lähimmäisenrakkauteen.
Kaikkia uskontoja voidaan arvioida lähimmäisenrakkauden ja luonnonrakkauden näkökulmasta, terveen järjen ja tieteen avulla tavanomaisen historiantutkimuksen lisäksi..
Kirkon ei pidä tuomita muiden uskontojen harjoittajia kadotukseen. Viimeinen tuomio on yksin Jumalan tehtävä. Kirkko voi ainoastaan yleisesti esittää oman myönteisen opetuksensa tuomion perusteista: jokainen, joka uskoo Jumalaan ja Jeesukseen elää onnellisesti ikuista elämää. Ei-kristittyjen kohtalo on jätettävä avoimeksi. Jumala arvostaa elämistä oman vakaumuksensa mukaan. Jumala paljastaa lopullisen totuuden kaikille ihmisille kuoleman jälkeen.
25 artikla
Elämästä
Ihminen on osa maailmakaikkeutta ja elää tässä todellisuudessa luonnonlakien alaisena. Sairaudet, tapaturmat ja onnettomuudet saavat selityksensä luonnontieteellisistä syistä eivätkä ne ole Jumalan rangaistuksia. Ihminen voi päästä jumalalliseen todellisuuteen kuolemansa jälkeen.
Kristitylle maallinen ja taivaallinen elämä on elämää rakkaudesta, rakkaudessa ja rakkauteen. Elämän tarkoitus on elämä itse ja rakkaus.
Jeesus ei kumoa ajallista maallista elämää, vaan täydentää sitä ikuisuudella ja esittää yleisesti hyväksyttäviä eettisiä ohjeita elämänlaadun parantamiseksi. Jokainen voi nauttia ja iloita omalla tavallaan elämästään. Huolenpito ja välittäminen muista kuuluu jokaiselle.
Jokainen joutuu elämänsä aikana ottamaan kantaa Jumalaan, Jeesukseen ja hänen sanomaansa.
26 artikla
Etiikasta
Kristillisen perimätiedon tärkeimmät eettiset periaatteet koskevat rakkautta Jumalaan, lähimmäiseen, omaan minään ja kultaista sääntöä. Korostamme lisäksi rakkautta luontoon, jonka osa ihminenkin on. Kristityn tehtävänä on ajankohtaisesti tulkita ja toteuttaa näitä kristillisiä arvoja omassa elämässään ja yhdessä muiden kanssa yhteiskunnassa omantuntonsa mukaisesti.
Kristilliset arvot ovat yleisiä humanistisia arvoja. Niihin voidaan päätyä myös ilman uskoa Jumalaan. Kristillisten arvojen soveltaminen käytäntöön on aina tulkintaa kristillisestä rakkaudesta erilaisissa tilanteissa.
Kirkon tehtävänä on huolehtia jäsenyytensä kastettujen lasten eettisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien, kummien ja muun yhteiskunnan kanssa. Eettinen itsetutkiskelu, yhteiset eettiset pohdiskelut, kannustus ja esimerkki edistävät eettisten arvojen ja periaatteiden oppimista ja omaksumista.
27 artikla
Seksuaalietiikasta
Ihminen on biologinen olento ja hänellä on inhimilliset fyysiset ja psyykkiset sekä sosiaaliset perustarpeensa. Seksi on rinnastettavissa syömiseen fyysisenä perustarpeena. Seksuaalisuus on elämän kaunis ilo ja nautinto. Jokainen voi nauttia tästä ominaisuudesta omalla tavallaan.
Homoseksuaalisuus ei ole sairaus, vaan kuuluu ihmisyyteen yhtenä seksuaalisuuden muotona.
Seksi ei kuulu vain avioliittoon. Seksuaalietiikassa on kysymys ihmisten välisistä sopimuksista. Ihmiset voivat vapaasti sopia seksin harjoittamisesta toistensa kanssa ja nauttia siitä. Kirkon tehtävänä on opettaa ja kannustaa turvalliseen ja toista kunnioittavaan seksielämään.
Abortti on hyväksyttävä toimenpide ja raskauden keskeytys, ei murha.
28 artikla
Avioliitosta
Avioliitto on kahden ihmisen välinen julkinen sopimus yhteiselämän aloittamisesta ja siihen sitoutumisesta. Kristillinen avioliitto voidaan solmia myös homoseksuaalien välillä. Avioliitto voi päättyä avioeroon. Kirkon tehtävä on siunata jokainen avioliitto ja toivottaa sille kaikkea hyvää ja menestystä riippumatta avioliittoon haluavien taustasta. Kirkon työntekijät voivat mennä myös naimisiin.
29 artikla
Politiikasta
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista yhteiskunnassa kansanvaltaisilla menetelmillä. Kristittyjen kannattaa toimia puolueissa yhteiskunnan kehittämiseksi kristilliseen eli humanistiseen suuntaan.
Kristilliseen sanomaan liittyy paljon yhteiskunnallista ainesta. Kristilliset sosiaalieettiset ja ekologiset periaatteet lähimmäisenrakkaudesta ja luonnonrakkaudesta ovat kannatettavia arvoja koko maailmassa. Niistä seuraa yksilön vapauden, tasa-arvon, yhteisvastuun ja luonnonsuojelun arvot. Kristityt haluavat rohkeasti kehittää yhteiskuntaa sosiaaliseen ja ekologiseen suuntaan.
Loppusanat
Kristillinen perimätieto esittää oman aikansa historiallisia tulkintoja Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Kirkon tehtävänä on jatkaa varhaiskristittyjen työtä ja tulkita kristillistä sanomaa omien kokemustensa valossa. Kirkossa voidaan päätyä erilaisiin tulkintoihin Jeesuksesta.
Kirkko ei voi toimia menneisyyden vankina. Kirkon on seurattava tieteen kehitystä kristillisen sanoman tulkinnassa. Marian tunnustuksen tarkoituksena onkin päivittää kristillistä teologiaa. Vanha Augsburgin tunnustus saa tässä asiakirjassa nykyaikaisen sisällön. Marian tunnustus rakentaa myös teologisen sillan ja yhteyden juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välille. Juutalainen, kristillinen ja islamilainen sanoma voidaan nykypäivänä yhdistää samaksi teologiseksi kokonaisuudeksi.
Kannustamme kaikkia juutalaisia, kristittyjä ja muslimeja käymään vilkasta ja asiallista keskustelua omasta uskonnollisesta perinteestään ja arvioimaan sitä uudelleen historiantutkimuksen valossa. Erimielisyys ei ole pahasta. Erilaisista tulkinnoista huolimatta kaikki Jumalaan ja Jeesukseen uskovat ovat yhden, yhteisen ja saman kirkon jäseniä. Juutalaiset, kristityt ja muslimit voivat yhdessä muodostaa uuden aidon katolisen kirkon.
Vantaalla 25.12.2004
Pasi Toivonen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kannata rakentaa siltaa kristinuskon ja islamin välille. Muslimit pääsevät helposti kävelemään siltaa pitkin ja syöksemään sivistyneen maailman islamin kurimukseen.
Ei muuta kuin sillat poikki ja jyrkkä kuilu islamin torjumiseksi!