Miten irti viinanhimosta?

Luultavasti se onnistuu vasta sitten, kun sen lopettamispuolen halu on voimakkaampi kuin juomisen jatkamista haluavan puolen.

Sun pitäis keksii jotain muuta tekemistä! Jotain semmoista ettet kertakaikkiaan ehdi ja voi ryypätä. Ei se haittaa vaik sinkoilet jutusta ja harrastuksesta toiseen kuin maanikko pari-kolme kuukautta tai puol vuotta, kunhan et vaan ryyppää enää. Nikkarointia, urheilua, vaimon kanssa seksiä pää punaisena,.... kaikkea semmoista ettet kertakaikkiaan ehdi edes viinaksia ajattelemaan. Hanki iloa ja rentoutusta, seiso vaikka päälläsi jos se auttaa!!!
Kaupassa et käy pitkään aikaan, jos sulla on ollut tapana sieltä kaljaa hakea, pitkäripaisen läheltä et edes autolla aja. Saunaankaan et mene, jos se aina ennen on vaatinut saunakaljat.... Kehitä uutta, vältä vanhaa! Kyllä se siitä! Varmasti onnistut, kun tarpeeksi monesti itseesi petyt! :-)

Ei siihen ole mitään poppakonsteja. On vaan sanottava itselleen EI. Niin monta kertaa kuin mieliteko iskee. Se hiipuu siitä ajastaan, mutta ei helpota vielä huomenna, eikä edes viikon päästä. Laita niskan päälle se puoli, joka ei enää halua juoda. Ajattele, että jokainen EI tuo sinua ylöpäin, ja jokainen lipsuminen vie vielä pykälän alemmas, josta nouseminen on taas askelta kauempana. Ei ole 'vain tätä yhtä' enää, vaan EI. Hillitset itsesi varmaan tilanteissa, joissa tekisi mieli karjua vaikka bussikuskille tai kollegalle, mutta et tee niin. Käytä samaa itsehillintää.

Neuvoa en anna, mutta kerron, että minulta viinanhimo hävisi kun menin AA:han. Eikä oo tullut takaisin, kun muistan käydä kerran viikossa, joskus toistekin kuulemassa selviytymistarinoita. Sinne ei kuitenkaan kannata mennä jos ei halua luopua juomisesta.
Lilli Loisi-Seppä on kirjoittanut samannimisen kirjan.

Itselläkin meni elämä siihen että en pystynyt olemaan ilman muutamaa päivää kauempaa. Mutta sitten Jeesus puuttui elämääni ja viinanhimo ja muutkin syntitottumukset menettivät voimansa. Muistan vielä hyvin alkukesästä, kun tämä tapahtui ja satuin kävelemään Siwan ohi. Silloin tuli mieleen ensimmäisen kerran pitkästä aikaa, että käynpä ostamassa jäätelöä oluen sijaan. Hyvillä mielillä söin. Jeesus ei ainoastaan anna syntejäsi anteeksi. Hän myös tahtoo vapauttaa niistä. Mutta jokainen joka tekee syntiä, on synnin orja. Ota Raamattu käteen ja lue uuden testamentin puolelta lisää. Ja jos rukoilet uskoen Jeesusta vapauttamaan, hän vastaa.

Kännääminen ei ole rentoutumista! Lasi tai kaksi ehkä on, mutta heti kun homma on tapa se ei rentouta. Tiedän että joka viikkoinen pilkkireissu tai muu on rentoutusta joillekin. Se että tankkaa itseensä sinilevään tai muuta yleisesti vaarallisena tunnettua myrkkyä ei ole mihinkään kohtaan kehoa rentoutusta. Tarkoitan mieltä ja kehoa kokonaisuudessaan. Entäs se rentoutunut tunne kun akka ja kakarat lähtee pitkällisen kärsimyksen jälkeen. Oma fysiikka ja psyyke pettää. Velkaantuu, köyhtyy, kärsii ja sairastaa. Paleltaa ja kamppeet on kurjat... On tosi rentouttavaa:-(

Ei viinanhimosta pääse irti koskaan. Se on kiusaaja, saatana. Sitä vastaan pitää taistella lopun ikänsä. Puhun omasta kokemuksestani: 20 vuoden juopottelu, 7 vuoden täysraittius.

Minulla päihdehoito auttoi. Neljä viikkoa laitoksessa jossa käytiin alkoholiongelmaa läpi. Nyt ei ole tehnyt mielikään juoda.

Itseä alkoi witutttamaan oma lärvi krapula aamuna ja viinan ottaminen loppui siihen. Nyt yli 10 vuotta raittiina.

rukoile Jumalaa avux!

Sama tapa vuosikymmenet viikonloppuisin.
57v aloitin päivittäisen dokaamisen puolelta päivin. Harrastin sitä kolme vuotta mutta sitten iski epäilys millaisia loppuelämän päivät ovatkaan ja minkä verran niitä on!
Terveyteni oli jo osittain romuttunut.

Kuukautta vaille 6-kymppisenä aloin käymään puntti- / kuntosalilla 5krt/vko.
Tuohon rytmiin ei mahdu lainkaan kaljoittelu. Maksoin vuoden kortin kerralla etukäteen.
Frekvenssi on kasvanut 6:een viikkokertaan.
Matkoilla tissuttelen. Keväisin ja syksyisin 4 - 6 viikkoa päivittäin.
Muulloin muutama 1 -2:n viikon jakso kevyemmin.
Nuo viikkoja kestävät ovat tapajuopottelua loma-asunnolla. Muut ovat "oikeilla" matkoilla tapahtuvia.
Nyt, 73 vuotisena, maksani Alat lukema hälytti ensimmäisen kerran.

Minulla ei ole taipumusta krapulaan eikä vaimoni ole sanonut ryyppäämisestäni muuta kuin, että lounas on tehtävä selvin päin mutta siitä olen rivennyt säännöllisesti.
Maksalukema saattoi minut ajattelemaan noiden pitempien jaksojen tapamuutosta.

Siis pullon vaihtoehdoksi säännöllinen lihaskuntoilu!

Mikään ei inhota hoitajia enemmän kuin sontaseppo, joka ryyppää vuosikaudet tuhoten lastensa normaalin lapsuuden ja aiheuttaa surua, häpeää ja kärsimystä vaimolleen. Lopulta palkitsee perheensä ryyppäämällä itsensä keltaiseksi ja itkemällä ruikuttaa anteeksiantoa kuolinvuoteellaan.
Yleensä vaimo vetäisee sairaalassa makaavaa sontaseppoa turpaan , jotkut repivät silmät päästä ja lapset haukkuvat, kunnes hoitajat läpsivät kanarianlintua aikansa, kunnes riuska sisätautilääkäri potkaisee vielä elävän sontasepon kalmon kylmiöön metalliarkussa odottamaan tuhkausta. Lääkintävahtimestari saattaa käydä koputtelemassa arkun kanteen ja vaimo huutaa viimeiset solvaukset. Sellainen on juopon loppu. Entisaikaan eivät vieneet sairaalaan , vaan keltaiseksi muuttunut perheenisä vietiin saunan taakse ja suku hoito häpeätahran pieksämällä kotitilan multiin.

miten alkoholistista pääsee eroon, en haluaisi loukata, aiemmin olen yrittänyt, mutta säälistä olen kaveri joka auttaa...