ulosmittauspäätös

Ei se ulosotto lähde tuon kohteen myyntiä vaatimaan, jos omistat siitä vain osuuden.

Ja jos palkaasi ulosmitataan, ulosottomies tietää tasan tarkaan, että velkoja saa saatavansa sitä kautta. Se ulosmittaus on tehty varmuuden vuoksi; se on vain siellä papereissa siltä varalta, että JOS palkan ulosmittaus päättyisi, eikä mistään mitään enää kertyisi niin SITTEN olisi mahdollista, että jutussa tapahtuisi jotain.

Soita ulosottomiehelle ja varmista tämä käsitykseni, niin sinun ei tarvitse hermoilla asian suhteen.

Mulla oli jo v.2006 ulosmittauspäätös tehty kuolinpesän osuudesta ja pesä on ollut jakamatta näihin päiviin. Nyt pesä on jaettu ja siitä tuleva raha (se mun osuus siis) menee uo:lle. Missään vaiheessa ei oo uo ollu millään tavoin kiinnostunu, usuttanu vain tekemään pesänjakoa. Ei niitä mikään tavara kiinnosta, raha vain.

Ulosmittausjärjestys on määritelty laissa. Ensin helposti nyhdettävät rahavarat eli tilit tyhjiksi, sitten helposti realisoitavat ylellisyysesineet kuten purjeveneet, arvotaide ja kesämökit, viimeisenä lähtee katto pään päältä eli omistusasunto. Eli ihan oikein tuo on mennyt. Jos asiassa saat jotakin painostusta uo-miehen taholta, myy perintöosasi veljellesi tai äidillesi, niin pysyy ainakin mökki suvussa. On nimittäin laissa sellainenkin määräys, että mökin voi heittää pakkohuutokauppaan ja sukulaisesi saavat siitä sitten osuutensa rahana. Ei siis ensimmäinen toimintavaihtoehto, mutta lain sallima.

Kerron mun kokemukseni:

Ns. täysimittaista ulosottoa suoraan palkasta takana noin viisi vuotta. Palkastani jäi 1100e käteen minulle ja lapselle.

Sain pienen perinnön, maksoin kaikki pois 19000e, koko perintö meni.
Tästä on nyt puoli vuotta. Paniikkioireet (vuosien myötä tulleet) ja masennus eivät ole helpottaneet.

En anna itselleni anteeksi koskaan noita ryssittyjä raha-asioita. Kärsimysvuodet kuluttivat minut loppuun, vei itsetunnon, en tule enää samaksi omaksi itsekseni.

En uskalla ostaa mitään. Ja vaikka niin tekisinkin, ei enää suunnitelmia elämässä. En jaksa aloittaa uudelleen.
Hammashoito jäi, muukin terveys meni. Ulkonäkö kärsi. Olin ennen kaunis ja hyvännäköinen nainen. Kotini on hirveän näköinen, vanhanaikainen .... Kaikki kodintarvikkeet ja huonekalut risoja vanhoja 80-luvulta, astiat eriparia, kattilat ja ruoanlaittovälineet noin 2 kappaletta. Niillä sitten. Käyn töissä joo, mutta palkka on pieni, käteen tulee nettona 1600e, siitä vuokra 850e. Köyhä loppuelämän.

Maksoin velkani noin tuplasti korkoineen. Älkää tehkö samaa virhettä kukaan, älkää päästäkö velkojanne ulosottoon.
Alkuperäinen velka oli ulosoton alkaessa 21000e. Huomioitavaa on, että olen maksanut siis pelkkiä korkoja nämä kuluneet viisi vuotta, velka ei ole pienentynyt lainkaan, ja tämä kurimus olisi jatkunut vielä 10 vuotta, jolloin velat olisivat vanhentuneet. Miten moninkertaiseksi summa olisi muodostunut ? Olisin kituuttanut 15 vuotta ja maksanut alkuperäisen velkani moninkertaisesti.

Onneksi lapselleni annan kaiken aikani, huomioni ja mm. kauniit vaatteet, autan läksyissä.

En kehtaa tutustua keneenkään mieheen enää, itseluottamus mennyt. En voi kertoa tarinaani avoimesti kellekään. Avoimuushan olisi ihmissuhteen perusta ja edellytys, en siihen pysty enää. Ole erakoitunut enkä osaa kaivata ihmisiä. Työnteko on pppeeetä. JA JA JA harmittaa tuo menetetty perintö.... Elämäni olisi ollut toisenlaista. Sen olisi kuulunutkin olla jo toisenlaista ja helpompaa 55-vuotiaana. Olen tehnyt aina töistä.

Rahavirheitä ei kannata tehdä. Minä tein. Suomessa ei riitä velan maksu, vaan riistetään sellaisilla koroilla maksu takaisin, että velka pysyy ja moninkertaistuu.

Olen mieleltäni vanha. Katselen elämääni hyvään aikaan päin, ennen vuotta 2010.

Edelliselle vastaajalle jää siis 740€ käteen kuussa vuokran jälkeen ja ilmeisesti mitään velkoja tai uo:ta ei enää ole..? Olisiko mahdollista muuttaa halvempaan vuokra-asuntoon? Itsellä jää 1700€/kk käteen - vuokra 680€. Tuosta pois vielä pankin järjestelylaina 720€/kk. Näiden jälkeen käteen siis 300€. Tällaisella summalla pärjättävä siis yksin mikäli tulee vain peruspalkka. Onneksi palkanlisät pelastavat useimmiten mutta nykyään laitan niistäkin suurimman osan säästöön kun tuolla reilulla 300€/kk pärjää suht hyvin. Mutta olen tyytyväinen. Kohta velaton, säästössä rahaa pahanpäivän varalle, omatunto puhdas kun kaikki velat hoidettu(korkojen kera), kukaan tuskin kuoli aikoinaan siihen kun ei heti rahojaan saanut minulta takaisin, en sotkenut omaisiani siihen sotkuun, yhä vakivirka ja mukava työporukka, niin ja terveenä olen pysynyt. Miksi muuten vaivata omilla (entisillä varsinkaan) raha-asioilla ketään? Omalla kohdalla vitutus katosi pari vuotta sitten ja nyt voi vain hymyillä miten uuno oli raha-asioissa aikoinaan. No, enää en ole. Tsemppiä edelliselle avautujalle.