Olen 24v mies ja aloittanut AMK:ssa tietotekniikan insinööri opiskelut syksyllä 2013...aluksi paikka tuntui kuin unelmalta!
Totuus on kuitenkin paljastunut vasta matkan varrella. AMK:ssa ei opeteta tarpeeksi ja digitaalista oppimateriaalia ei ole, mutta eipä kyllä ole fyysistäkään oppimateriaalia....kurssit ovat mielestäni huonosti organisoitua kaikin puolin! Vaatimuksia sen sijaan tuntuu riittävän suuntaan jos toiseenkin ja kurssiopettajien taivasta havittelevat vaatimukset pelottavat minua...haluaisin todellakin oppia ohjelmointia, mutta siihen tuntuu olevan yhteiskunnalta vain keppiä tarjolla. "Opiskele itse", on kuulunut useaan otteeseen opettajien suusta. - No mitäs vittua ne opettajat siellä koululla sitten tekee!?
Ehkä mä noilla insinöörin papereilla just just siivoustöitä saan. Pelottaa, jos en valmistukkaan...osa opiskelutovereista painaa kovalla vauhdilla niin, että valmistuvat nyt kolmantena vuonna. Minun pitäisi periaatteessa valmistua ensi vuonna - Epäilen hyvin vahvasti etten valmistu...ainakaan silloin, jos silloinkaan...
Lisäksi keskeytynyt tutkinto hävettäisi, tiedän että valmistuminen olisi myös perheeni toive...ja yli 50% kuitenkin suoritettu.
Entä alan vaihto?...mikähän se juttu sitten olisi!? Olen aina ollut kiinnostunut tekniikasta...kaikin puolin, en pelkästään tietokoneista. Fakta on se, etten esimerkiksi terveydenhuoltoon tai sosiaalialalle halua....sosiaali alalle olisin aivan liian sosiaalinen - Olen vaikutuksille altis ja en halua olla sosialisoimassa muiden ongelmia, koska ongelmia on myös itselläni. Kirurgiksikaan minusta ei oikein ole....
Pakollisista kursseista olen selviytynyt kohtuullisesti läpi...ainakin suoritus merkinnät kurssijärjestelmässä, tosin se ei kerro yhtään mitään sitten siitä tasosta mitä oikeasti itse kokee saavuttaneensa...en ymmärrä fysiikasta sun muusta tuon taivaallista...mutta avokätisesti on tuntunut 5:sta olevan tarjolla eräiden kurssien osalta.
Uskon, että ratkaiseva tekijä kiinnostukseni ylläpitämiseen olisi löytää harjoittelupaikka, mielellään sellainen jossa on työnohjausta tarjolla...mutta MISTÄ!!!???? Kaikki tietävät mikä nykyinen työmarkkinatilanne insinööri- ja muilla teknisillä aloilla on.
Koulumme on järjestänyt kaikenlisäksi päin helvettiä harjoittelujaksot...käytännössä tarkoittaisi sitä, että pitäisi harjoittelut (15 op = n. 5kk) suorittaa kesällä. Ihmeellistä kyllä, AMK:lle kelpaa, että harjoittelut on suoritettu vaikka trukin ratissa ilman tietoakaan tietokoneista.... Itse satun olemaan kesätöissä eräällä varastolla, josta saan jopa kohtuullista palkkaa...arvatkaapa vain, miten priorisoin itselleni kesän: palkallinen duuni vai harjoittelu? --> Aivan: ne varastotyöt.
Mitä helvettiä teen??? Jumissahan minä olen täällä omassa paskassani....kaikin puolin, myös muunkin elämäntilanteen suhteen.
Totuus on kuitenkin paljastunut vasta matkan varrella. AMK:ssa ei opeteta tarpeeksi ja digitaalista oppimateriaalia ei ole, mutta eipä kyllä ole fyysistäkään oppimateriaalia....kurssit ovat mielestäni huonosti organisoitua kaikin puolin! Vaatimuksia sen sijaan tuntuu riittävän suuntaan jos toiseenkin ja kurssiopettajien taivasta havittelevat vaatimukset pelottavat minua...haluaisin todellakin oppia ohjelmointia, mutta siihen tuntuu olevan yhteiskunnalta vain keppiä tarjolla. "Opiskele itse", on kuulunut useaan otteeseen opettajien suusta. - No mitäs vittua ne opettajat siellä koululla sitten tekee!?
Ehkä mä noilla insinöörin papereilla just just siivoustöitä saan. Pelottaa, jos en valmistukkaan...osa opiskelutovereista painaa kovalla vauhdilla niin, että valmistuvat nyt kolmantena vuonna. Minun pitäisi periaatteessa valmistua ensi vuonna - Epäilen hyvin vahvasti etten valmistu...ainakaan silloin, jos silloinkaan...
Lisäksi keskeytynyt tutkinto hävettäisi, tiedän että valmistuminen olisi myös perheeni toive...ja yli 50% kuitenkin suoritettu.
Entä alan vaihto?...mikähän se juttu sitten olisi!? Olen aina ollut kiinnostunut tekniikasta...kaikin puolin, en pelkästään tietokoneista. Fakta on se, etten esimerkiksi terveydenhuoltoon tai sosiaalialalle halua....sosiaali alalle olisin aivan liian sosiaalinen - Olen vaikutuksille altis ja en halua olla sosialisoimassa muiden ongelmia, koska ongelmia on myös itselläni. Kirurgiksikaan minusta ei oikein ole....
Pakollisista kursseista olen selviytynyt kohtuullisesti läpi...ainakin suoritus merkinnät kurssijärjestelmässä, tosin se ei kerro yhtään mitään sitten siitä tasosta mitä oikeasti itse kokee saavuttaneensa...en ymmärrä fysiikasta sun muusta tuon taivaallista...mutta avokätisesti on tuntunut 5:sta olevan tarjolla eräiden kurssien osalta.
Uskon, että ratkaiseva tekijä kiinnostukseni ylläpitämiseen olisi löytää harjoittelupaikka, mielellään sellainen jossa on työnohjausta tarjolla...mutta MISTÄ!!!???? Kaikki tietävät mikä nykyinen työmarkkinatilanne insinööri- ja muilla teknisillä aloilla on.
Koulumme on järjestänyt kaikenlisäksi päin helvettiä harjoittelujaksot...käytännössä tarkoittaisi sitä, että pitäisi harjoittelut (15 op = n. 5kk) suorittaa kesällä. Ihmeellistä kyllä, AMK:lle kelpaa, että harjoittelut on suoritettu vaikka trukin ratissa ilman tietoakaan tietokoneista.... Itse satun olemaan kesätöissä eräällä varastolla, josta saan jopa kohtuullista palkkaa...arvatkaapa vain, miten priorisoin itselleni kesän: palkallinen duuni vai harjoittelu? --> Aivan: ne varastotyöt.
Mitä helvettiä teen??? Jumissahan minä olen täällä omassa paskassani....kaikin puolin, myös muunkin elämäntilanteen suhteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan alkuun, että yritä vaan tsempata ja jaksaa. Kyllä se siitä pian loppuu.
Kuitenkin, tietotekniikka nyt onkin se ala, jossa on kokoajan pysyttävä kärryillä uusista asioista. Eli pakko sun on nyt oppia opiskelemaan itsenäisesti, kun joutuisit sitä kuitenkin oman alan hommissa tekemään. Yleensä youtubesta löytyy paljon hyviä englanninkielisiä opetusmatskuja, jotka on insinööriopintoihin aivan mahtavia.
Pointti on siinä, että opiskelet ensisijaisesti itseäsi varten. Teet ne jutut kun koulun lukujärjestys ja opettaja määrää tekemään. Valitset sen tason "hölmöistä" aineista jotka riittää sinulle. Fiksuissa aineissa panostat enemmän. Muista, että koulun tarjonta parhaimmillaankin on vain osa siitä setistä mitä myöhemmin tarvitset. Tee itsellesi pläni mitä elämässäsi haluat ja tarvitset. Ne jutut jotka sinulle ovat "must" skillejä. Teet ensisijaisesti työtä niiden eteen. Itseopiskelua järkeilyä se vaatii kyllä runsaasti. Ja oman elämäsi hallintaa. Älä anna koulun rutiinien pyörittää itseäsi liikaa. Ole itse oma pomosi. Muista myös opiskelukaverit ja pidä kimppaa heidän kanssaan. Funtsikaa ja ideoikaa keskenänne, mitä koulun jälkeen/aikana olisi hyvä duunata. Työpaikkaa hakiessa painaa eniten ne omat erikoisuudet, joita muilla ei ole.
Yritä päästä yliopistoon ja sitä kautta työllistymään. Yliopisto tarjoaa paremman ja tasokkaamman väylän opiskelijalle, toki myös paljon vaativamman.
Kannattaa panostaa todella paljon harjoittelupaikkaan ja opinnäytetyöpaikkaan. Ne ovat todella tärkeitä työllistymisen kannalta. Lisäksi uran alku vaikuttaa pitkälle uran muodostumiseen myöhemminkin. Jos nyt vietit jo harjoittelun varastolla eikä varastotietojrjestelmät ole se sun juttu kuitenkaan, niin panosta ainakin opparipaikkaan. Mikä oikein on sun juttu?
Voi olla, että olet vähän liian lapsellinen korkeakouluopiskelijaksi, jotkut varsinkin pojat näyttävät kypsyvän hitaasti. Välivuosi tai pari juuri jossain varastolla ja vaikka intissä olisi monille hyvä. Viimeistään opinäytetyövaiheessa huomaat, että pitää pystyä itsenäiseen tiedonhakuun ja omatoimiseen työskentelyyn. Niitä taitoja tarvitaan työelämässäkin.
Hae sosiaalityöntekijäksi yliopistoon, työkenttä todella laaja aina koulukuraattorista kehityshankkeisiin. Työ ei välttämättä ole ihan sitä, mitä kuvittelet sen olevan.