Lukijan ongelma

Itselläni menee kirjan ohuudesta huolimatta niska ja hartijat aina kipeiksi. Mikään asento ei vain ole hyvä, kun löhöilen tuolilla tai makoilen sängyllä kirjaan uppiutuneena. Olen pystynyt nauttimaan lukemisesta paljon enemmän nyt, kun olen alkanut lukemaan netin kautta lähes kaikki kirjat.

Ei vitun narukädet. Kuka pelle on niin heikko ettei jaksa kirjaa pitää kädessä? Nörteillä ei nouse penkistä edes kirja, EI WIDDUUUU MÄ NAURAN! Bodatkaa niitä käsiänne!

No johan on aloittajan kunto heikko, jos ei edes kirjaa jaksa kannatella... :(

kokeilaa, ennenkuin mollaatte aloittajaa. Itse luen kirjat pöydän äärellä ja on kaksi kiveä kirjanpainona, pitämässä sivuja auki. Siten voi syödä tai kutoa tai tehdä himmelin samalla kun lukee.
Sängyssä lukemista varten olen ajatellut, että pitäsiolla sellainen lukuteline jonka saisi käännettyä eteensä pitämään kirjaa sopivassa kohdin. Kuka rakentaisi, saattaisi olla kysyntää. Onhan meitä huonokätisiä vanhuksiakin, jotka hädintuskin jaksaa kahvikuppia nostaa esim, nivelrikon vuoksi, mutta halausi sittenkin lukea sängyssä. (myös rannevammaiset, reumaattiset yms, heikkovoimaiset ilahtuisivat asiasta

Monet kirjat tehdään nykyään vielä sellaisina liimasidoksisina, että ne eivät edes aukea kunnolla, vaan niitä täytyy todellakin ihan väkisin pitää käsin auki, koko ajan käsi jännityksessä. Siitä se käden kipeytyminenkin tulee, varsinkin kun lukee kirjaa sängyssä. Toisella kädellä pidät kirjaa auki ja toisella käännät sivua, kyllä siinä todella kaipaisi jotain lukutelinettä. On niitä olemassakin, ei sen puoleen. Mutta kuinka toimivia ne on, en tiedä. Liimasidoskirjaa täytyisi sitten jollain vempeleellä siinä pitää todella auki, se kun pyrkii koko ajan menemään kiinni.

Mutta nuo liimasidoskirjat on siitä hankalia, että ne tosiaan on liimattu niin tiukkaan ja "pitkälle", että rivien alut alkaa olla jo heikosti luettavissa, kun kirjaa ei saa kunnolla levälleen. Vanha kunnon ommelsidos, joka siis kestäisi ja joustaisi, on tietysti kalliimpi. Nämä liimasidotut kirjat on vielä sellaisia, että kun sieltä sivut irtoaa, niin vaikea saada korjatuksi (niin joo, olen kirjastossa töissä). Jos rupeat väkisin aukaisemaan kirjaa "levälleen," se paukahtaa irti liimauksistaan ja sen taru on siinä.

Monet uudet kirjat menee rikki jo muutaman lainauskerran jälkeen, kun taas jotkut vanhat hyvin sidotut kirjat on edelleen kuosissaan, vaikka niitä on lainattu satoja kertoja. Varastossa on 150 vuotta vanhoja kirjoja, jotka on ihan kunnossa vieläkin.