Poikamme on 1v10kk, eikä puhu edes kahden sanan lauseita. Sanoja tulee mm. mummu, vettä, rekka, hau hau, pappa, auto, poppa, äiti, kakka, kakku, kukka ja nanna. Huolestuttaa se, että monesta sanasta jää loppuosa pois esim. kaivuri on kai, talo on ta, kitara on kita ja pallo on pa. Ja "helposta" sanasta esim. isi tulee siih ja ei sanaa hän ei sano vaan jos häneltä kysyy menetkö nukkumaan, niin hän pyörittää päätään, mutta ei sano ei, vaikka se olisi helppo sana. Poikamme ymmärtää paljon enemmän puhetta, mitä itse puhuu, mutta tuttavaperheemme kuukautta nuorempi tyttö puhuu huomattavasti enemmän ja osaa jo paljon paremmin kommunikoida vanhempiensa kanssa kuin meidän poika. Ja olen huomannut, että mpnet 1 1/2 vuotiaat alkavat puhua kahden sanan lauseita. Milloin voisi päästä dysfasia tutkimuksiin? Jos menen neuvolaan puhumaan tästä, niin siellä varmaan sanotaan, että ei mitään syytä huolestua. Tämä asia vaivaa mieltäni, sillä raskausaikana jouduin syömään muutamia pahoinvointilääkkeitä,sillä minulla oli voimakasta oksentelua, jota kesti rv 16...Lääke oli melko uutta täällä Suomessa ja lääkäri sanoi, että ihan terveitä vauvoja on syntynyt. Nyt minua on alkanut askarruuttaa se, että lääke olisi voinut vaikuttaa lapseeni puheen viivästymisellä?
Milloin syytä huolestua?
15
3838
Vastaukset
- Tohtor
sillon kun poika menee YO-kirjoituksiin :)
Ei vaine. On niin nuori että no problem. Kukin kasvaa ja kehittyy omaa tahtiaan. - Takkeli
Kuulon kanssa voi olla paljon tekemistä lapsen puheenmuodostuksen kanssa. Kuulovammainen lapsi ei välttämättä kuule kaikkia sanojen päätteitä ja näin hän ei osaa muodostaa oikeaa sanaa. Suosittelen kuulontutkimusta ja dysfasiatutkimusta.
Jos tätä ongelmaa ei hoideta lapsena niin, se jää vaikuttamaan ja haittaamaan aikuisuuteen asti ellei jopa eteenpäinkin.
On monenlaista dysfasiaa. Osa ei ymmärrä kuulemaansa vaikka ovatkin täysin kuulevia joten lapsen kanssa joutuu käyttämään tukiviittomia puheen kanssa. Muuten sellaiset lapset puhuvat hyvin. Teillä näyttäisi olevan toisinpäin. Lapsi ymmärtää mutta, puheen, sanojen ja lauseiden muodostus on vaikeaa. Joidenkin dysfaattisten lasten ääni voi olla poikkeava; tavallisesta hiljainen tai liian kova tai äänen voimakkuus vaihtelee.
On myös vaikeasta dysfasiasta kärsiviä jotka eivät ymmärrä kuulemaansa paljon ja puheen muodostus on vaikeaa. Enemmän tai vähemmän.
Dysfasiaan saattaa liittyä kömpelyyttä, tarkkaavaisuushäiriöitä, keskittymishäiriöitä ja liiallista ujoutta.
Dysfasia on lisääntynyt paljon lapsilla joka johtuu äitien tupakoinnista raskauden aikana.
Tässä vähän tietoa...- ei kahtakaan vuotta!
Älä nyt hyvänen aika ala paasata dysfasiasta kun lapsi on alle kahden vuoden!
Sinulla ei takuulla ole lapsia, sillä kyllä osaisit sanoa kokemuksen tuomalla tiedolla, että alle kaksivuotias ei puhu vielä pitkiä lauseita. Siinä ei suinkaan ole kysymys kuulovaurioista eikä mistään muustakaan epänormaaliudesta.
Lapsi on oppinut elämänsä aikana jo vaikka mitä kaikkea, mm. oppinut kuuntelemaan kielen. Lapsi ymmärtää jo lähes kaiken puheen. Kun ajatteelee, mitä kaikkea lapsen aivot vastaanottavat elämän kolmen ensimmäisen vuoden aikana, ei voi kuin äimistellä sitä oppimisen määrää. Jokainen lapsi oppii omassa tahdissaan. Turha vertailla naapurin lapsoseen omaansa, sillä persoonia olemme kaikki syntymästämme alkaen.
Antaa lapsen kasvaa rauhassa, kyllä hän oppii! - Nimetön
no jo!! esikoiseni täytti 2v ja osasi sanoa yksittäisiä sanoja, pikkuhiljaa oppi niistä muodostamaan lauseita.. ehkä noin 3.n ikäisenä.. kuopukseni puhui yksittäisiä sanoja alle vuoden ikäisenä..
miten sinä kirjoitat kuin asiantuntija.. -lapsi on alle 2 v. hyvät ihmiset. onko sinulla kokemusta lapsista, jos olet asiantuntija kirjoittamastasi aiheesta (etkä kopioi sitä kirjasta) niin sinun tulisi tietää, että alle 2vuotiaan ei tarvi vielä missään normaaliuden puitteissa osatakaan puhua kuin alkup.kirjoittajan kuvailemalla tavalla!!
- married with children
Meillä myös pojan puhetta sai ootella aika kauan ja oli samanlaiset pelot mielessä mutta kyllä se sieltä tuli ja ei oo pälätys loppunut sen koommin(nyt 10v.)että ota lungisti vaan.
- 3:n äiti
Ei ole vielä mitenkään epänormaalia, että 2v ei puhu kuin yksittäisiä sanoja.
Mieheni veljenpoika ei sanonut 2 vuotiaana vielä mitään. Ymmärsi kyllä hyvin puhetta. 2,5 vuotiaana puhui jo lauseita ja 3 vuotiaana kertoi jo pitkiä tarinoita. Meidän tytöistä yksi kertoi niitä tarinoita jo 1v9kk ikäisenä. Kumpikohan on "normaalimpi"? - anya
Ihan puhut kuin meidän nuorimmaisestamme. Hän oli viime keväänä juuri tuon 1 v 10 kk eikä sanoja niinkään paljon kuin lapsellasi. Nekin sanat, joita oli, tulivat usein yksitavuisina, ihan niin kuin lapsellasi. En minä siitä huolestunut, innolla vain odotin, milloin puhe aukeaa. Vertailin vain vanhempiin lapsiini. Kaksi tyttäristäni puhui hienosti puolitoistavuotiaina. Ei pitäisi vertailla; lapset kehittyvät ajallaan. Mitään syytä huoleen ei ole, jos huomaat, että lapsesi kuulee hyvin ja ymmärtää puheen. Meidän kuopuksellamme puhetta alkoi tulla suunnilleen 2-vuotiaana. Silloin tuli ensimmäinen kahden sanan lause ja heti seuraavana päivänä jo kolmen sanan lause. Puheen kehitys oli ällistyttävän nopeata, kun pääsi kunnolla vauhtiin. Nyt melkein 2,5-vuotiaana hän puhuu niin hyvin, ettei ikinä voisi uskoa, että mitään hitautta olisi koskaan ollutkaan. Minulle on joskus neuvolassa sanottu, että jos 2-vuotiaana ei ole yhtään sanaa, laitetaan lapsi jatkotutkimuksiin. Tai jos huomataan, että kuulossa tai ymmärtämisessä on häikkää, mutta näinhän ei teidän kohdallanne ole.
- äiti myös
aivan turhaa huolta. Lapset ovat yksilöitä. Oma poikani oppi puhumaan vasta 3:n ikäisenä, siis vasta ensimmäisiä sanoja. Nyt hän on 14 ja menestyy ihan hyvin koulussa, vaikka silloin pelkäsinkin, että mitä täatä oikein tulee.
- 2 kertaa äiti
kaikki ovat yksilöitä. lapsia ei saa verrata toisiinsa!
- äippä
2 kertaa äiti kirjoitti:
kaikki ovat yksilöitä. lapsia ei saa verrata toisiinsa!
poika 2,5v eikä vieläkään sano kuin pari sanaa kokonaan, monista sanoista sanoo just alku tai loppu tavun. Ei meitä huolita puheterapiaan, eikä liiemmin siitä olla neuvolassa huolissaan. 3v. asti nyt odotellaan puhetta, jos ei sillon ole muutosta tullut niin sitte terapiaan.
Nyt ei ole puoleen vuoteen tapahtunut mitään muutosta. välillä sitä on niin huolissaan että!
Mutta ei auta muuta kun odotella. - Puheterapeutti
äippä kirjoitti:
poika 2,5v eikä vieläkään sano kuin pari sanaa kokonaan, monista sanoista sanoo just alku tai loppu tavun. Ei meitä huolita puheterapiaan, eikä liiemmin siitä olla neuvolassa huolissaan. 3v. asti nyt odotellaan puhetta, jos ei sillon ole muutosta tullut niin sitte terapiaan.
Nyt ei ole puoleen vuoteen tapahtunut mitään muutosta. välillä sitä on niin huolissaan että!
Mutta ei auta muuta kun odotella.Onpa kumma, jos 2 1/2-vuotiasta, joka ei sano kuin pari sanaa, ei huolita puheterapiaan... Mielestäni olisi hyvä, että pääsisitte käymään kertakäynnillä terveyskeskuksen puheterapeutin luona. Tärkeintä on tutkia, että kuulo on normaali. Onko poikanne kuulo tutkittu terveyskeskuksessa?
Tärkeää olisi nimenomaan se, että puheterapeutti seuraa tilannetta. Jos hän tutkisi lapsen nyt ja kirjoittaisi itselleen tarkat muistiinpanot, hän näkisi puolen vuoden kuluttua, onko edistystä tapahtunut. Näin pienellä lapsella ei ole vielä tarvetta säännölliseen puheterapiaan, mutta mielestäni olisi hyvä päästä puheterapeutin tutkimukseen. Puheterapeutilta saisitte myös tietoa siitä, miten voitte tukea arjessa lapsenne puheen ja kommunikaation kehitystä.
Entäs turhautuuko lapsesi, kun ei saa itseään ilmaistuksi? Mikäli lapsesi kiukustuu siitä, olisi hyvä aloitella tukiviittomien ja/tai kuvien käyttämistä kommunikaation tukena. Tutkimusten mukaan nämä puhetta tukevat keinot vauhdittavat puheen tuloa - se tulos on kiistaton. Kyse ei ole mistään suuresta asiasta. Ei ole suinkaan tarkoitus, että alatte käyttää viittomakieltä. Tukiviittomilla tarkoitetaan sitä, että aloitetaan käyttämällä ns. liioiteltuja eleitä. Kaikkihan me käytämme eleitä luonnostaan, niitä voisi vaan yrittää käyttää mahdollisimman paljon... Sitten voisi opetella 10 viittomaa niihin asioihin, joihin pojallanne ei ole sanoja. Jos hän tykkää esim. nakeista, voisitte opetella viittoman "nakki". Tärkeää on, että sanotte aina kyseisen sanan samalla, kun viitotte sen. Esim. "Haluatko nakkia?" ja viitotte nakin. Kun käytätte sitä viittomaa PUHEEN TUKENA, poikanne hoksaa kyllä idean ja alkaa käyttää itsekin viittomaa, kun haluaa nakkia. Hänelle on ihana oivallus, että hän voi vaikuttaa ympäristöönsä ja saada ilmaistua tahtonsa viittoman avulla.
Viittomia löytyy netistä osoitteista:
http://www.paajarvenky.fi/sanakirj/viitvaluusi.htm
(sieltä voi tulostaa viittomien kuvia)
...ja...
http://suvi.viittomat.net/
(klikkkaa: "Sanakirja" => "Muut hakutavat" => "Suomenkielinen hakemisto" ...pääset etsimään viittomia suomenkielisten sanojen avulla ja näet viittomat VIDEONA!)
...Myös kuvia voi käyttää kommunikaation apuna. Esim. poikanne voisi näyttää mainoslehtien ruokien kuvista, mitä hän haluaisi. Vain oma luovuutenne ja kekseliäisyytenne on rajana siinä, miten voitte käyttää kuvia. Tärkeintä on, että poikanne pystyy ilmaisemaan itseään: keinolla millä hyvänsä. Jollekin sanalle voi löytyä helposti viittoma tai ele, toiselle kuva...
Nyrkkisääntönä pidetään, että jos 2-vuotias ei tuota vielä ollenkaan sanoja ja jos 3-vuotias ei yhdistä sanoja kahden sanan lauseiksi, olisi syytä käydä puheterapeutin tutkimuksessa. Puheen kehitys etenee toki hyvin yksilöllisesti, ja normaalin puheen kehityksen variaatio on erittäin laaja. Ongelma on siinä, että pienen lapsen kohdalla ei voida tietää, onko kyse ns. hyvänlaatuisesta viiveestä (lapsi kirii ikätoverinsa kiinni puheen kehityksessä) vai dysfasiasta eli erityisestä kielenkehityksen vaikeudesta (jolloin seurauksena voi olla oppismisvaikeuksia myöhemmin koulussa). Niinpä tukiviittomat ja/tai kuvat olisi hyvä ottaa käyttöön ns. varalta... Niistähän ei ole missään tapauksessa haittaakaan, ja ne edistävät joka tapauksessa kommunikaation ja puheen kehitystä. Kun lapsi saa keinon ilmaista itseään, hän rohkaistuu yrittämään puhumista enemmän.
Ja vielä: tärkeintä on, ymmärtääkö lapsi puhetta ikätasoisesti. Jos lapsi ymmärtää puhetta, ennuste on parempi. Puheterapeutti pystyy tutkimaan, ymmärtääkö lapsi puhetta ikätasoisesti. Vanhempien on usein vaikea nähdä, kuinka paljon lapsi ymmärtää puhetta ja kuinka paljon päättelee tilanneyhteydestä... Esim. lapsi voi huomata, että nyt otetaan vaatteita esiin => lapsen ajatus: "Ahaa, ollaan menossa ulos!". Kun vanhempi sanoo: "Mennään ulos!", lapsi säntää ovelle. Vanhempi luulee, että lapsi ymmärsi lauseen. Mutta vanhempi voikin testata lapsen puheen ymmärtämistä sanomalla uloslähtötilanteessa: "Nyt ei mennäkään ulos, vaan mennään saunaan." Miten lapsi toimii? Näyttääkö hän hämmästyneeltä vai säntääkö ovelle ilman ihmetyksen häivääkään naamallaan? Näin voi yrittää kartoittaa itsekin, ymmärtääkö lapsi puhetta... Mutta luotettavimmin sen voi tutkia puheterapeutti, jolla on testi (ja ikänormit) kyseiseen tarkoitukseen. Tutkimus tapahtuu toki leikin kautta.
Jos haluatte tehdä jotain pelkän odottelun sijaan, tässä siis vinkkejä... Mutta ei kannata huolestua, koska noin pienen lapsen puheen kehitystä ei voi ennustaa. Kaikkea hyvää teille!
Lopuksi viittaus ylempänä olevaan kommenttiin... Äitien tupakointi ei ole syy dysfasian lisääntymiseen. On totta, että dysfasia on lisääntynyt, mutta yksiselitteistä syytä siihen ei tiedetä. Syitä on paljon. Osittain kyse on siitä, että tietämys kielen kehityksestä on lisääntynyt tutkimusten myötä, joten nykyään tunnistetaan paremmin lieväkin dysfasia. Suuntaus on myös se, että varhaiskuntoutusta pidetään tärkeänä. Olisi tärkeää löytää ajoissa ns. riskilapset. - äippä
Puheterapeutti kirjoitti:
Onpa kumma, jos 2 1/2-vuotiasta, joka ei sano kuin pari sanaa, ei huolita puheterapiaan... Mielestäni olisi hyvä, että pääsisitte käymään kertakäynnillä terveyskeskuksen puheterapeutin luona. Tärkeintä on tutkia, että kuulo on normaali. Onko poikanne kuulo tutkittu terveyskeskuksessa?
Tärkeää olisi nimenomaan se, että puheterapeutti seuraa tilannetta. Jos hän tutkisi lapsen nyt ja kirjoittaisi itselleen tarkat muistiinpanot, hän näkisi puolen vuoden kuluttua, onko edistystä tapahtunut. Näin pienellä lapsella ei ole vielä tarvetta säännölliseen puheterapiaan, mutta mielestäni olisi hyvä päästä puheterapeutin tutkimukseen. Puheterapeutilta saisitte myös tietoa siitä, miten voitte tukea arjessa lapsenne puheen ja kommunikaation kehitystä.
Entäs turhautuuko lapsesi, kun ei saa itseään ilmaistuksi? Mikäli lapsesi kiukustuu siitä, olisi hyvä aloitella tukiviittomien ja/tai kuvien käyttämistä kommunikaation tukena. Tutkimusten mukaan nämä puhetta tukevat keinot vauhdittavat puheen tuloa - se tulos on kiistaton. Kyse ei ole mistään suuresta asiasta. Ei ole suinkaan tarkoitus, että alatte käyttää viittomakieltä. Tukiviittomilla tarkoitetaan sitä, että aloitetaan käyttämällä ns. liioiteltuja eleitä. Kaikkihan me käytämme eleitä luonnostaan, niitä voisi vaan yrittää käyttää mahdollisimman paljon... Sitten voisi opetella 10 viittomaa niihin asioihin, joihin pojallanne ei ole sanoja. Jos hän tykkää esim. nakeista, voisitte opetella viittoman "nakki". Tärkeää on, että sanotte aina kyseisen sanan samalla, kun viitotte sen. Esim. "Haluatko nakkia?" ja viitotte nakin. Kun käytätte sitä viittomaa PUHEEN TUKENA, poikanne hoksaa kyllä idean ja alkaa käyttää itsekin viittomaa, kun haluaa nakkia. Hänelle on ihana oivallus, että hän voi vaikuttaa ympäristöönsä ja saada ilmaistua tahtonsa viittoman avulla.
Viittomia löytyy netistä osoitteista:
http://www.paajarvenky.fi/sanakirj/viitvaluusi.htm
(sieltä voi tulostaa viittomien kuvia)
...ja...
http://suvi.viittomat.net/
(klikkkaa: "Sanakirja" => "Muut hakutavat" => "Suomenkielinen hakemisto" ...pääset etsimään viittomia suomenkielisten sanojen avulla ja näet viittomat VIDEONA!)
...Myös kuvia voi käyttää kommunikaation apuna. Esim. poikanne voisi näyttää mainoslehtien ruokien kuvista, mitä hän haluaisi. Vain oma luovuutenne ja kekseliäisyytenne on rajana siinä, miten voitte käyttää kuvia. Tärkeintä on, että poikanne pystyy ilmaisemaan itseään: keinolla millä hyvänsä. Jollekin sanalle voi löytyä helposti viittoma tai ele, toiselle kuva...
Nyrkkisääntönä pidetään, että jos 2-vuotias ei tuota vielä ollenkaan sanoja ja jos 3-vuotias ei yhdistä sanoja kahden sanan lauseiksi, olisi syytä käydä puheterapeutin tutkimuksessa. Puheen kehitys etenee toki hyvin yksilöllisesti, ja normaalin puheen kehityksen variaatio on erittäin laaja. Ongelma on siinä, että pienen lapsen kohdalla ei voida tietää, onko kyse ns. hyvänlaatuisesta viiveestä (lapsi kirii ikätoverinsa kiinni puheen kehityksessä) vai dysfasiasta eli erityisestä kielenkehityksen vaikeudesta (jolloin seurauksena voi olla oppismisvaikeuksia myöhemmin koulussa). Niinpä tukiviittomat ja/tai kuvat olisi hyvä ottaa käyttöön ns. varalta... Niistähän ei ole missään tapauksessa haittaakaan, ja ne edistävät joka tapauksessa kommunikaation ja puheen kehitystä. Kun lapsi saa keinon ilmaista itseään, hän rohkaistuu yrittämään puhumista enemmän.
Ja vielä: tärkeintä on, ymmärtääkö lapsi puhetta ikätasoisesti. Jos lapsi ymmärtää puhetta, ennuste on parempi. Puheterapeutti pystyy tutkimaan, ymmärtääkö lapsi puhetta ikätasoisesti. Vanhempien on usein vaikea nähdä, kuinka paljon lapsi ymmärtää puhetta ja kuinka paljon päättelee tilanneyhteydestä... Esim. lapsi voi huomata, että nyt otetaan vaatteita esiin => lapsen ajatus: "Ahaa, ollaan menossa ulos!". Kun vanhempi sanoo: "Mennään ulos!", lapsi säntää ovelle. Vanhempi luulee, että lapsi ymmärsi lauseen. Mutta vanhempi voikin testata lapsen puheen ymmärtämistä sanomalla uloslähtötilanteessa: "Nyt ei mennäkään ulos, vaan mennään saunaan." Miten lapsi toimii? Näyttääkö hän hämmästyneeltä vai säntääkö ovelle ilman ihmetyksen häivääkään naamallaan? Näin voi yrittää kartoittaa itsekin, ymmärtääkö lapsi puhetta... Mutta luotettavimmin sen voi tutkia puheterapeutti, jolla on testi (ja ikänormit) kyseiseen tarkoitukseen. Tutkimus tapahtuu toki leikin kautta.
Jos haluatte tehdä jotain pelkän odottelun sijaan, tässä siis vinkkejä... Mutta ei kannata huolestua, koska noin pienen lapsen puheen kehitystä ei voi ennustaa. Kaikkea hyvää teille!
Lopuksi viittaus ylempänä olevaan kommenttiin... Äitien tupakointi ei ole syy dysfasian lisääntymiseen. On totta, että dysfasia on lisääntynyt, mutta yksiselitteistä syytä siihen ei tiedetä. Syitä on paljon. Osittain kyse on siitä, että tietämys kielen kehityksestä on lisääntynyt tutkimusten myötä, joten nykyään tunnistetaan paremmin lieväkin dysfasia. Suuntaus on myös se, että varhaiskuntoutusta pidetään tärkeänä. Olisi tärkeää löytää ajoissa ns. riskilapset.Oli paljon asiaa, ja hyviä vinkkejä.
neuvolassa kun kävin kysymässä tästä pojan puheesta, sanoivat että on vielä liian pieni puheterapiaan, ja että kaippa se puhe sieltä tulee. Kehottivat että pitää puhua paljon ja lukea. Kerron pojalle paljon juttuja ihan kotiaskareista ja muustakin mitä nyt millonki touhutaan, lukemista ollaan nyt yritetty mut se ei koskaan oikeen ole onnistunut, ei jaksa poika keskittyä, on aika vilkas ja rauhaton.
Ei ole kuuloa kovin tarkasti tutkittu, mitä nyt perustarkastuksessa.
Kovasti itseäni on vaivannut asia, vaikkei se nyt mitenkään asiaa tee paremmaksi.
Kyllä poika välillä turhautuu kun jotain haluaa niin ei saa sanottua, alkaa se kiukuttelu ja jalkojen hakkaaminen lattiaan. yleensä kyllä tulee sitten just vaikka nakkia haluaa, niin hokee ki ki ja osottaa keittiöön.
Koitin tuota. sanoin pojalle että mennään ulos, kiireesti meni pukua osottamaan, sitten ku sanoinki että ei mennäkään kun mennäänki saunaan.
Hän jäi hölmönä seisomaan paikoilleen, ja osoitti saunaan päin. - mutta meillä..
äippä kirjoitti:
Oli paljon asiaa, ja hyviä vinkkejä.
neuvolassa kun kävin kysymässä tästä pojan puheesta, sanoivat että on vielä liian pieni puheterapiaan, ja että kaippa se puhe sieltä tulee. Kehottivat että pitää puhua paljon ja lukea. Kerron pojalle paljon juttuja ihan kotiaskareista ja muustakin mitä nyt millonki touhutaan, lukemista ollaan nyt yritetty mut se ei koskaan oikeen ole onnistunut, ei jaksa poika keskittyä, on aika vilkas ja rauhaton.
Ei ole kuuloa kovin tarkasti tutkittu, mitä nyt perustarkastuksessa.
Kovasti itseäni on vaivannut asia, vaikkei se nyt mitenkään asiaa tee paremmaksi.
Kyllä poika välillä turhautuu kun jotain haluaa niin ei saa sanottua, alkaa se kiukuttelu ja jalkojen hakkaaminen lattiaan. yleensä kyllä tulee sitten just vaikka nakkia haluaa, niin hokee ki ki ja osottaa keittiöön.
Koitin tuota. sanoin pojalle että mennään ulos, kiireesti meni pukua osottamaan, sitten ku sanoinki että ei mennäkään kun mennäänki saunaan.
Hän jäi hölmönä seisomaan paikoilleen, ja osoitti saunaan päin.poika on 2v 4kk ja aloittaa puheterapian 2 kertaa viikossa... se päätös saatiin kun poika oli 2v ja 1kk.. tulee yksittäisiä sanoja muutamia vain, mutta pojallamme on myös autismi epäily joten sillä asialla voi olla jotain tekemistä aikaisin aloitetulla terapialla.
- puheterapeutti
äippä kirjoitti:
Oli paljon asiaa, ja hyviä vinkkejä.
neuvolassa kun kävin kysymässä tästä pojan puheesta, sanoivat että on vielä liian pieni puheterapiaan, ja että kaippa se puhe sieltä tulee. Kehottivat että pitää puhua paljon ja lukea. Kerron pojalle paljon juttuja ihan kotiaskareista ja muustakin mitä nyt millonki touhutaan, lukemista ollaan nyt yritetty mut se ei koskaan oikeen ole onnistunut, ei jaksa poika keskittyä, on aika vilkas ja rauhaton.
Ei ole kuuloa kovin tarkasti tutkittu, mitä nyt perustarkastuksessa.
Kovasti itseäni on vaivannut asia, vaikkei se nyt mitenkään asiaa tee paremmaksi.
Kyllä poika välillä turhautuu kun jotain haluaa niin ei saa sanottua, alkaa se kiukuttelu ja jalkojen hakkaaminen lattiaan. yleensä kyllä tulee sitten just vaikka nakkia haluaa, niin hokee ki ki ja osottaa keittiöön.
Koitin tuota. sanoin pojalle että mennään ulos, kiireesti meni pukua osottamaan, sitten ku sanoinki että ei mennäkään kun mennäänki saunaan.
Hän jäi hölmönä seisomaan paikoilleen, ja osoitti saunaan päin.Juu, kyllä varmaan poikasi on vielä liian pieni säännölliseen puheterapiaan. Tosiaan, jos lapsella on autistisia piirteitä, puheterapia (tai pikemminkin kommunikaatioterapia) voidaan aloittaa jo 2-vuotiaana. Mutta muulloin ehkä joskus 3-vuotiaana, jos lapsi on vielä silloin lähes puhumaton... Hienoa, että poikasi näyttää ymmärtävän hyvin puhetta! Kyse voi siis olla hyvinkin ns. hyvälaatuisesta viiveestä, eli poikasi alkaa vaan puhua myöhemmin kuin lapset keskimäärin. Ja kirii ikätoverinsa kiinni puheen kehityksessä. Jotkut lapset opettelevat puhumaan ns. salaa eli avaavat suunsa vasta sitten, kun ovat varmoja, että puhuminen onnistuu :) Tällöin lapsi alkaa puhua yhtäkkiä, ja puhe lisääntyy pyrähdyksenomaisesti. Aika jännä juttu tämä lasten puheen kehitys...se on niin yksilöllistä.
Kuvakirjoja voisitte katsella vain hyvin vähän aikaa kerrallaan. Lukemisen sijaan voisit kysellä kuvista "Missä pallo?" yms...ja kertoa lyhyin lausein kuvista.
Kaikkea hyvää teille!
- ajatus vain
voit poikasi kanssa "improvisoida" eli pallo = pomputat kädelläsi tyhjää palloa.
Ja sanot pallo :)
Osaan tukiviittomia mutta niitä ei kannata opettaa lapselle kuin mahdollisen diagnoosin jälkeen.
Jos se sinulle tulee se on puheenviivästymä eli dysfasia.
Mutta sinuna toimisin heti kun 2-vuotta täynnä.
Älä jaa odottelemaan, kokemus puhuu siitä että sanotaan odota hetki vielä kun niin niin järkeväkin poika.
Eli älä luovuta jos koet ja näet että kaikki ei hyvin.
Lue dysfasiasta netistä olet viisaampi, muista että siellä monia eri syitä erilaisiin viivästymiin jne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta832172- 491886
Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt23182850+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101558Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu711550- 771462
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo221379Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61342En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121294- 721291