Miestä ei kiinnosta hääjuhla

Mä olen ihan samaa mieltä, vaikka nainen olenkin. En erityisesti pidä häähössötyksestä, olenkin menossa naimisiin maistraatissa läheisten läsnäollessa. Juhlat sitten joskus...

Minua ei kiinnostanut myöskään mielettömät hääjuhlat, kun pienemmälläkin selviää. Miksi se siitä muuttuu, jos järjestää suuret juhlat ja nekin vielä menee täysin överiksi, (kuten useimmilla menee). Tehtiin kuitenkin yhteinen päätös hääjärjestelyistä.
Me käväistiin papin vihittävänä oikeassa kivikirkossa, jossa oli tosi hyvät urut, valittiin hyvät kappaleet soitettavaksi uruilla, lähimmät kaverit todistajiksi. Pienimuotoinen tilaisuus kaveriporukalla yhden kaverin veneellä, häävalssi tanssittiin laiturilla ennen lähtöä. Mukana hyvää ruokaa ja mieltä, kivaa oli! Hääkuvat otettiin luonnon helmassa. Sukulaiset me heivattiin kokonaan pois kuvioista.

Onhan se ylettömän harvinaista, että miehet ovat kiinnostuneita muistakaan kuin hääjuhlista. Kyllä ne ovat naisten juttuja, joissa mies on vain pakollisena koristeena.

Minulle häät olivat ensimmäinen juhla, jossa olin mukana juhlakaluna. Vaimo oli luvannut kyseleville sukulaisilleen, että kyllä hän sitten kutsuu, kun se aika tulee, ja hän piti lupausta velvoittavana. Esitin siis ajatuksen, että kutsutaan heidät, mutta en minä kutsu omia sukulaisiani. Vaimoni taas sanoi, etteihän niin voi tehdä. Niin jouduin kutsumaan korpit ja varikset sun muut haaskalinnut, joiden kanssa minulla ei ollut muuten ollut mitään tekemistä.

Hääjuhla on jonkinlainen kompromissi, mutta useimmin vaimon haluja enemmän noudattava. Ei sille mitään voi, olemme sukupuolet erilaisia, mutta ei siitä nyt sentään loukkautua saa, että olemme erilaisia.