Mietiskelen juuri nyt tätä: Kumpi on säälittävämpää? Ottaa joku vain, unohtaakseen hänet ketä rakastaa. Vai: Ajatella toista joka päivä ja muistella kaikkia yhteisiä juttuja ja elää yksin niin pitkään kun noin vielä tuntee?
Aika ei tietenkään odota ketään joten sen kannalta ajateltuna kannattaisi rueta "elämään".
Aika ei tietenkään odota ketään joten sen kannalta ajateltuna kannattaisi rueta "elämään".
Vastaukset 11
Vanhimmat
Säälin yksin eläjää
että on vaan joku? Ei käy, ei elämä ole silloin elämisen arvoista edes.
Siksi siun kannattaisi ottaa yhteyttä siihen ketä rakastat. Elät onnellisena hänen kanssaan. Jos hän ei halua siuta ni kuitenkin oot sitten tehnyt kaiken minkä voit. Eikä sitä tarvitse miettiä turhaan, siten kuitenkin tiedät varmuudella miten on asian laita.
Pitää tehdä niinkuin itsestä parhaalta tuntuu. Itse olen mielummin yksin koska rakastan vielä liikaa häntä ihanaa naista.
Minäkin teen noin, rakastan vieläkin sitä naista. Ehkä se oli ainoa kerta kun rakastan tämän elämän aikana. Täytyy varmaan olla onnellinen tuosta ajasta. Pitää sitten keskittyä elämässä johonkin muuhun.
Siis oikeasti en vaan tajua. Jos haluaa ylipäätään "ottaa" jonkun niin miksi ei sitten ota sitä ketä rakastaa?!?!?!?!! ööö voiko joku pliis kertoa, että mikä järki tuossa on?
Ööö, oletkos tullut ajatelleeksi, että täällä palstalla on jonkin verran jätettyjäkin. Aloittajakin. Silloin ei voi ottaa sitä ketä rakastaa.
Minusta säälittävintä on ne jotka roikkuu jossain suhteessa vain koska pelkää yksin elämistä. Ei ole tarpeeski itsenäinen huolehtimaan itsestään, työstää, lapsistaan, laskuistaan ja pitään oman pään kasassa ilman että ripustautuu johonkuhun.
Komppaan. Jos tyytyy siihen mitä saa, eikä siihen mitä haluaa, tulee katkeraksi, kateelliseksi, negatiiviseksi ihmiseksi, joka inhoaa itseään ja ruokkiintuu pahasta.
Olkaa yksin, kaksin, kolmin tai nelin, kunhan itse valitsette ilman, että valehtelette itsellenne.
Aamen.
Palsta on melkein oikea moraalille, jolla voi erottaa ikävän säälistä.