Kysymys kaikille palstalaisille?

Etten puhunut mitään.

Kosketusta.

Annoin mennä ja hävitin

Ujoutta ja heikkoutta itsetuntoo.Lupaan parantaa tapani

Sitä, että vastasin väärin hänen vastaukseensa. Olisi pitänyt sanoa, että rakastan häntä silti, vaikka hän ei halua mitään tapahtuvan.

Kaikki on mennyt just niin kuin menny, joskus aika huonosti, monesti ihan hyvin. Enkeleitäkin on istuskellut olkapäillä. Mut mitäs seuraavaksi?

Ujoutta, mutta se kadonnut, puhun jos joku eteen tulee puhumaan

Tämä on niin helppo kysymys. Siis sitä että en ole ollut itselleni täysin siis täysin tarkoittaa TÄYSIN rehellinen

olen koittanut elää niin, että ei tarvitse katua. Kun oikeen mietin, ei tule mieleen semmoista, mihin pitäisi jäädä märehtimään. No ehkä yksi asia olisi pitänyt selvittää jo vuosia sitten. Se ehkä harmittaa. Mutta en kadu mitään. Seison sanojeni ja tekojeni takana.

aloin mihinkään viestittelyyn tuntemattoman kanssa. osittain sen seurauksena koko loppuelämän suunnitelmat muuttui todella radikaalisti.

Avioliittoa

Uskoin ja luotin ja ei ollut sen arvoinen

Sitä että olen tuon paskaläjän kanssa edelleen

Syntymääni

Sitä, että eksyin tälle palstalle.

Kun en uskonut sua heti. On mennyt vaan turhaa aikaa.

Sitä ett kuvittelin olevani samanlainen kuin muutkin. Ett kelpaisin muille. Enää en moista luule,tiedän jo etten ikinä kelpaa muille. Kadun myös ett kävin kouluja, hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa. Mun ei olis pitänyt edes syntyä, aina olen ollut muiden tiellä ja aina väärään aikaan väärissä paikoissa, pelkkä riesa muille ihmisille.

Hei :). Tulin tänne vilkaisemaan vaan. Just hiljennyn kuuntelemaan itseäni. Teinkö aina oikein - en tehnyt. Kadunko sitä - en. Kuinka minä voisin aina tehdä kaiken oikein - tulkoon armo. Varmasti jokaisella on asioita jotka omasta mielestään olisi voinut hoitaa toisella tavalla. Minä olen ottanut opikseni ja oppinut monia asioita omien virheitteni kautta, elämä on sellaista. Koska ollaan ikäväpalstalla, kadunko sitä että häneen silloin ihastuin - en, enkä tiedä mikä on tarinan opetus, mutta tunteitani en kadu.

joita kadun, ja on asioita josta olen ylpeä.
Tähän asti eletty elämäni on kyllä vahvasti plussan puolella, mutta onko enää huomenna, sen näyttää tämä päivä, huominen tai joku päivä tulevasta elämästäni.

Kadun näennäistä piittaamattomuuttani..

jos nyt jotain täytyy kaduta niin sitä sitten, että olen huomioinut liikaa muiden tunteita ja muita ihmisiä ylipäätää. Itsehän silloin olen ollut aina se viimeinen tärkeydessä tai jäänyt kokonaan ilman. Ollut muiden mieliksi ns. huomaamaton.