Mauri Sariolan Pyykki on pantu ja pysyy

Itse asiassa voisin veikata, että Susikoskien kohdalla väite pitää paikkansakin. Etenkin ns. myöhäistuotannossa. Ehkä niissä 50-luvun ja 60-luvun alun romaaneissa oli vielä huolellisempi, mutta myöhemmissä rupeaa jo tosi paljon olemaan hutaisten väsätyn olemusta. Ja aika moneen romaaniin liittyy sellainen hyppäys myöhempään aikaan ja paikkaan, että tuntuu, kuin olisi jäänyt juonenkehittely kesken ja jälkikäteen on pitänyt väsätä kirjaan loppu. Jossain (taisi olla Petroskoin keltainen kissa) panin myös merkille, että isolla fontilla ja harvalla rivivälillä oli teksti venytetty kirjaksi.

Huvittavan paljonhan Susikosken teksteissä on sellaisia pieniä kirjailijan asenteet paljastavia pikkujuttuja, esimerkiksi jossain kirjassa Susikoski jättää autolla ajamisen sikseen juotuaan lounaalla pari drinkkiä ja pari lasia punaviiniä, "vaikka aikuiselle miehellehän se oli kuin kiukaalle sylkisi". Ja siinä jäänsärkijästoorissa (Susikoski ahtojäissä) Susikoski kummastelee konstaapeleiden hiusmuotia, koska ei ainakaan vielä ollut nähnyt "nuorta pitkätukkaista majuria". Niinkuin nuoria majureita nyt yleensäkään olisi enää 70-luvun lopussa eli kauan sodan jälkeen ollut olemassa. Nekin, jotka ylenevät kyllin nopeasti saavuttaakseen ikinä kenraaliluokkaa, saavat majurinnappinsa vasta n. 35-vuotiaina.

Mielenkiintoinen juttu tuo.

Sariolahan oli jatkuvasti rahapulassa elämäntapojensa vuoksi. Vaikka hänellä oli ruhtinaan tulot, niin menot olivat suuriruhtinaalliset - kirjailijan omien sanojen mukaan...

Ryyppy- ja hummailukauden jälkeen krapula jyskytti päässä, piti ottaa loiventavia ja sen jälkeen miettiä, mistä saisi rahaa. Taskut oli tyhjät, joten ei auttanut muu, kuin alkaa kehitellä uutta kirjaa.

Ideoita Sariolalla oli loppuun saakka, joten sitten Adler lauloi vimmaisesti pari viikkoa ja niin tuli Gummeruksen Salojärveltä ennakkoa ja taas saattoi hengittää vapaammin.

Suurista tuloistaan huolimatta Sariolalla oli kuollessaan suuret velat. Tuula Sariola kertoo Ampiaispesä-kirjassaan, että hän sai maksella miehensä velkoja vuosikaudet...