"Joskus valomme sammuu, mutta sitten toisen ihmisen ansiosta liekki leimahtaa taas. Jokainen on suuren kiitoksen velkaa niille, jotka sytyttävät valomme uudelleen." — Teologi Albert Schweitzer -
Hän sai minun valoni palamaan taas
OliPitkäänPimeää
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ystävää ei saa rahalla,
ei hyvällä eikä pahalla.
Ystävyys syntyy noista,
elämän monista kiemuroista.
Olet olemassa, rakas ihminen.
Elämä kaunis on, kun tiedän sen.
Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet,
vaan mitä olet, hymy, kyyneleet.
Itkettävän ihana...
Tämä on kyllä ihana.
"jotka sytyttävät valomme uudelleen." "
Luin tuon ensin että "jotka sytyttävät vaimomme uudelleen".
:D
Ei hullumpi ajatus, eikös? Sytyttää vaimo uudelleen, kuinka moni on kokeillut tuota ennen pettämistä?
Itselläni on siitä ihana tarina, jolla onnellinen loppu, mutta eihän sitä tänne uskalla kirjoitella. Sekoaa vain palsta turhaan, joten pidän onneni piilossa, niin ei tule kakkoselle paha mieli.
Jotain voi silti arvata. Hieno tarina varmasti. Eihän tuosta voi kukaan loukkaantua, mutta ei myöskään kannata olla ylimielinen jos joku sinuun ihastui/rakastui.
Ei tapahtunut mitään dramaattista yhteen palaamisen suhteen. Olin rakastunut toiseen, mutta palasin, koska ajattelin tekeväni oikein. Hän ei osoittanut lähtiessään mitään erityistunteita mua kohtaan, joten halusin lopettaa haaveilun ja palasin entiseen.
Viisasta tekstiä Schweizerilta.
Noinhan se juuri on. Jotain tuommoista olen kokenut.
Olen kohdannut sellaisia ihmisiä, ja olen kiitollinen kaikesta.
Olisin onnellinen, jos minä olisin sen tehnyt. Juuri nyt itsestä tuntuu siltä, että monta kuukautta pienellä liekillä ja märillä puilla savuttanut nuotio, on lisätty kuivia puita ja palaa isolla tasaisella liekillä lämmittäen tulen kohentajaa.
Minulla on tällä hetkellä vähän sellainen tunne, että pitkään on mennyt pienellä liekillä, joka välillä roihahtaa suuremmaksi. Nyt kuitenkin on sellainen tilanne, että vaikka kuinka liekkiä yrittää suojella, niin rankkasade haluaa sen sammuttaa... Välillä hän kuitenkin tuo uutta kipinää. Jotenkin sitä sitten kai väsyy siihen, kun yrittää yksin saada liekkiä pysymään ja kasvamaan. Epävarmuus siitä, että pitäisikö tämän antaa sammua... Jäädä itse sinne pimeyteen taas. Vai haluaisiko hän myös, että saisimme yhdessä liekin roihahtamaan täysiin mittoihinsa.
Puhukaa hänelle, epätietoisuus on pahinta. Varsinkin kun ei saa vastausta.
Haluan puhaltaa ja puhkua kekäleisiin ja voin laittaa uuttakin puuta palamaan, mutta siihen tarviin hiukan tunnisteita..miehelle, tiedät, jos silmiisi osuu..
Niin hän taisi tehdä, tekee minulle. Saa minut palamaan. Tunnen eläväni. IHana ystävä.
Valon tuojaksi tarvitaan toinen ihminen. Siihen emme yksin pysty. Olen kohdannut valolähteeni, ja olen kiitollinen lopun elämääni. Sain elämälleni merkityksen. Voiko enempää edes odottaa - kohdata ihmisen, joka sytyttää toivon.
Mietelmässä piilee totuus.
Pidäthän kiinni hänestä, vaikka mikä olisi? Tee kaikkesi!
Kiinnipitäminen väkisin on turhaa, se vain ahdistaa kun itseä tuo iholle liikaa tykö tai tiedätkö, kun toiset haluaa suoraan pussata suulle. Huonohampaiset ahdistaa, ei voi mitään, silloin pikemminkin kauhu kangistaa.