Mä en ymmärrä miten on niin vaikeeta unohtaa eräs ihminen. Ollaan tavattu vain pari kertaa, mutta hän vaikutti jotenkin.. kiinnostavalta. Nyt en ole saanut unta moneen yöhön, en voi keskittyä mihinkään, ei huvita tehdä mitään ja kyttään vain puhelintani. Se olin minä joka viimeksi otti yhteyttä ja nyt lupasin itselleni, etten ota yhteyttä kunnes poika ottaisi minuun. No, jotenkin tuntuu ettei hän ota.. Ja ihmettelen että miksi, koska hänhän siinä aluksi oli musta kiinnostunut. Ja viimeksi kun otin yhteyttä, hänen viesteistään sai selvästi kuvan että ikävän on jne..
Nyt en keksi muuta kun unohtaa koko ihminen etten satuttais itseäni enempää. Se vaan ei oo helppoa ei..
Nyt en keksi muuta kun unohtaa koko ihminen etten satuttais itseäni enempää. Se vaan ei oo helppoa ei..
Vastaukset 5
Vanhimmat
unohtaminen on vaikeetan ja se ei itsestään tapahdu... jos et halua soittaa tai mitään niin sulla täytyy ottaa itseä vaan niskasta kiinni ja päättää että et soita ensin. mutta mitä jos jätkä on päättäny saman asian. minun mielestäni sulla kannattis soittaa ja kysyä mitkä ovat hänen ajatukset sinusta. jos ei vieläkään tärppää niin kannattaa vaan unohtaa.... joka ei ole todellakaan helppoa.
Mulla on pari kertaa ollut aivan samanlainen tilanne kuin sulla. Jätkä on ollut kiinnostunut musta ja ottanut yhteyttä, sitten ollaan pari kertaa tapailtu ja mä oon ihastunut. Olen innoissani ottanut jätkään yhteyttä kunnes tajuan, että yhteydenotot ovat olleet melko yksipuoleisia. Sitten yritin vain unohtaa jätkän, mutta helppoa se ei ollut. Kerran mulla kesti unohtaa jätkä n. 4 kuukautta, mikä on mun mielestä jo todella pitkä aika. Tai en mä sillonkaan vielä kokonaan unohtanut, mutta ajatukset eivät enää pyörineet hänessä.
Pahinta on se kun ajattelee, että entä jos hän välittääkin musta, mutta on ehkäpä vain niin ujo ettei niin usein ota yhteyttä. Tai jokin muu syy saattaa olla esteenä, vaikka hän pitäisikin musta.
Ja lopulta siinä vain satuttaa itseään, kun ei pysty unohtamaan.
Minäkin jouduin luopumaan eräästä ihmisestä elokuun puolivälissä. Irtautumista tosin oli kestänyt lähes koko kesän. Melkein jo unohdin hänet, koulu sai ajatukseni irti hänestä, vaikka tietenkin muistin hänet koko ajan. Hän oli ensin ilmoittanut olevansa ihastunut. Se ei edennyt. Hiljeni ja etääntyi ja sitten se vain loppui ilman ääneen lausuttua syytä.
On kestänyt kuitenkin kauan se "projekti", jolla olen yrittänyt häntä pikkuhiljaa unohtaa. Ensin poistin hänet messengerlistastani kun hän oli niin tehnyt ensin minulle. Sitten poistin kaikki hänen viestinsä kännykästä ja numeronkin. Vasta eilen hävitin kaikki kuvat mitä minulla hänestä oli. Ja viime yönä näin hänestä unta. Kaikki oli unessa yhtäkkiä hyvin. Se oli hämmentävää ja näinkin pitkän ajan päästä alkoi koko asia taas mietityttää, vaikka se on ohi. Alussa tajusin, ettei enää kannata yrittää ottaa yhteyttä, vaikka se tuntui todella vaikealta.
Voimia ja jaksamista sinulle! Unohtaminen ei ole helppoa, mutta se on tehtävä, jotta voisi jatkaa eteenpäin.
tää on vähän tyhmä kysymys mutta onko sit menettänyt neitsyytes jos on sukupuoliyhdynnäs peppuun??? toivottavasti vastaatte pian!!!!
Silloin kun kirjotin tämän viestin, näin seuraavana yönä hänestä unta. Olen nähnyt monen monta kertaa ja aamulla kun herää, on eräänlaisessa unessa vieläkin ja haaveilee juuri näkemästä unesta. Mutta sitten taas alkaa tulla hirveä olo kun tajuaa että untahan se tosiaan vain oli. Mä en oo pystyny vielä edes poistamaan sen viestejä. Asiaa hankaloittaa lahja, jonka hän antoi ikään kuin joululahjana. Hypistelen sitä koko ajan ja.. Tällänen on niin turhaa!! Minkä takia pitää aina ihastua tollasiin kusipäihin jotka kohtelee sitten näin? Kai pitäisi taas lähteä nukkumaan ja muistelemaan ihania hetkiä.. :(