..on kun tietää, ettei kukaan kaipaa. Eikä ole koskaan kaivannut. Tuntuu, ettei ole velkaa kenellekään, eikä itsellä velkaa saatavaksi. Sitä on täydellisen vapaa omalla yksinäisyyden saarellaan. Unohdettuna. Kun ei tapaa ketään, välttyy kaikilta niiltä vaivautuneilta ja teeskennellyiltä hymyiltä ja tyhjyyttään kumisevilta valheilta "Voi, onpa ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Olikin yks päivä mielessä, että soitan, mut tuli sit kaikennäköistä muuta siinä.. On kyllä ihana nähdä taas, jne". Valehtelevat paskat, hymyilevät kuminaamat. Oon vaan liian outo niille, koska en asetu mihinkään karsinaan, eivätkä he voi hallita mun mielipiteitäni sen kautta.
Pitäkööt kioskinsa. Oon mieluummin yksin yksinäinen, kuin yksinäinen heidän tekopyhässä seurassaan. Vituttaa se silti, sillä olen itse ollut aina se, joka on pitänyt yhteyttä. Ollut aina se saatanan itkumuuri, kun muilla on menny päin persettä. Kyllä se vituttaa, turha sitä on kieltää, kun huomaa olevansa itsestäänselvyys, eikä mitään muuta.
No, nyt on pyyhitty puhelimesta numerot ja yhteystiedot, suljettu facebook-profiili ja vaihdettu puhelinnumero. Ei vaan jaksa enää kiinnostaa. Heippa!
Pitäkööt kioskinsa. Oon mieluummin yksin yksinäinen, kuin yksinäinen heidän tekopyhässä seurassaan. Vituttaa se silti, sillä olen itse ollut aina se, joka on pitänyt yhteyttä. Ollut aina se saatanan itkumuuri, kun muilla on menny päin persettä. Kyllä se vituttaa, turha sitä on kieltää, kun huomaa olevansa itsestäänselvyys, eikä mitään muuta.
No, nyt on pyyhitty puhelimesta numerot ja yhteystiedot, suljettu facebook-profiili ja vaihdettu puhelinnumero. Ei vaan jaksa enää kiinnostaa. Heippa!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olen siitä onnekas, että minuun on tykästytty jonkun kerran. vaikkei se elämä siihen kaatuisi, vaikkei olisikaan, koska tunnen ja tiedän oman viehätysvoimani.
Lucky you. :) Niin mäkin luulin. Mut mehän ei ollakaan sama henkilö. Hyvää tulevaa!
Mikä oli se kuuluisa viimeinen pisara noin radikaaliin ratkaisuun?
Itsekin olen ajatellut samaa ja lisäksi vetäytyä lappiin erakoksi.
Ei mikään yksittäinen tapahtuma. Kuluneen vuoden aikana huomannut, että on "persona non grata". Ei enää kutsuja perinteisiin yhdessä vietettyihin tilaisuuksiin, jne. Aivan kuin olisin kuollut. Ehkä olenkin.
Huuu! tästähän tuli oikein Halloween -lanka..
Samankaltainen on tilanne minullakin. Itse pidin ennen kaikkiin yhteyksiä, mutta sitten huomasin asetelman yksipuolisuuden ja vähitellen olen lopetellut kontaktointia.
Mitäs, pärjäilen yksiksenikin loistavasti. Ennen yksinäisyys kirpaisi syvältä, mutta ei enää juurikaan.
Pidän sentään muutamiin lähiomaisiin yhteyttä, koska heistä tykkään ja tunne lienee sama toiseenkin suuntaan.
Yksin täältä jokainen kuitenkin aikanaan joutuu lähtemään, nekin, joilla on ollut valtava lauma 'ystäviä'...
Näinpä. Perhe on perhe, mut muut yhdentekeviä. Vois oikeestaan lähtee ulkomaille töihin, kun siihen on mahdollisuus. Karistais vaan tämän maan ja "ystävien" tomut kannoiltaan. Tää nyt on muutenki menossa kohti kehitysmaata, joten mitään "Suomi on paras" -tunnesiteitä tuskin on kovin kauaa.
Kaikki menee huonommaksi, mutta muualla vielä enemmän. ;)
Noinhan se asia on. Jos on tilaisuus käydä kokemassa työskentelyä ulkomailla, olisi se kyllä varteenotettava vaihtoehto. Siellä lopultakin huomaisi, mikä kotimaassa on arvokasta, vai onko mikään.
Oon ollu jo aiemmin, mut lyhyempiä pätkiä. Tiedän kyllä erot. Jos vaan lähtis niin kauas, ettei tarviis olla enää missään tekemisissä minkään entisen kanssa. Vanhemmat kun nukkuu pois, niin sit ei enää hirveesti muuta jäiskään..
Voi voi. :) Etkö tiedä että Helsinki on kylmä kaupunki? Älä ota sitä niin vakavasti. Rauhotu.
Mistäs päättelit, että oon Helsingistä? En ole.
Itse olen vain matkaillut ulkomailla ja palannut kokemuksia rikkaampana kotiin. Minulla on äiti ja kolme lasta, ja etenkin heistä eroaminen pitemmäksi aikaa kyllä taitaisi olla liian rankkaa, vaikka enpä ole moneen vuoteen heidän kanssa elänytkään saman katon alla...
Et niin.
Ymmärrän. Itsellä ei lapsia ole ja tuskin tuleekaan. Mun lähtöä siis helpottaa se. Vanhempia kiinnostaa enemmänkin se, miten mun ura etenee, jne. Kai he ajattelee, että pärjään ilman heidän huolenpitoaankin ;) Kotoakin lähdin jo 16 -vuotiaana, joten kohta 30 vuotta olen itsekseni kulkenut ja pärjäillyt. En ole mikään asosiaalinen introvertti, vaan "sosiaalinen sopeutuja", kuten eräs psykologi asian kuvasi. Tutustun siis helposti erilaisiin ihmisiin erilaisissa ympäristöissä, olematta kuitenkaan ylenpalttisen kontaktihakuinen. Ystävyyssuhteita en solmi "liian helposti", vaan niihin ihmisiin, joista oikeasti välitän. Siksikin tämä nykytilanne tuntuu niin rasittavalta ja tietyllä tapaa loukkaavalta.
Katotaan mitä tuleman pitää, ulkomaat on varteenotettava vaihtoehto.
Kyllä minäkin ihan toimeen tulen ihmisten kanssa ja olen välillä sosiaaninen ekstrovertti, mutta ongelma on ollut se, ettei se sosiaalinen pörrääminen enää juuri kiinnosta. Se on vaan niin pinnallista. Seistä höpisemässä säästä ja muusta vastaavasta ja hymyillä kaikille kuin hangon keksi... Se on jo NIIN nähty ja koettu.
Itse nykyisin katselen mieluummin mökilläni luonnon kauneutta, eläinten suloisuutta ja kaikkea muuta vastaavaa.
Päivällä talitintti lennähti autoni ikkunaan ja katseli minua pää kallellaan hetken. Auto oli paikoillaan mökkini pihalla.
Tuonkaltaiset hetket ovat sitä suurinta herkkua!
Itse taas en ole juurikaan lomaillut, vaan työskennellyt ulkomailla muutamissa erilaisissa projekteissa. Olen ollut tekemisissä niiden tavallisten ihmisten kanssa, en vain turisteille tarkoitetuissa "kulisseissa". Oon vielä sen verran tyhmä, että teen itsenäisesti omia "tutkimusmatkoja" paikoissa, joihin turisteja tai arvovieraita ei edes viedä, ts. slummeissa, maaseudulla, jne. Taksikuskit ovat hyviä oppaita siinä, kun vain osaa valita hyvän taksikuskin. Työkomennukset kestävät yleensä kuukaudesta kuuteen, joten siinä ajassa ehtii hyvin tutustua myös siihen nurjaan puoleen.
Noin minäkin tekisin, jos olisin pitempään ulkomailla. Se tuntuu hyvältä tavalta tutustua tavallisen elämän todellisuuteen.
Kieltämättä itse kyllä edelleenkin haluaisin löytää jonkun kaltaiseni tai ehkäpä sinun kaltaisen...
No, en sentään mies-mies suhteeseen lähtis ;) Mut muuten, mikä ettei?
Olet siis mies! Erehdyin.
Itsekin olen 100 %:nen hetero, että sikäli...
Don't worry! No harm done! Et ole ensimmäinen ;)
Ok, mutta nyt menen petiin.
Hyvät illanjatkot, pärjäile!
Tai jos olet valinnut väärän seuran? Itsekeskeisiä apinoita.
vielä?
Niin samat fiilikset mullakin.
Minusta pieni flirttikin on parempi kuin ei mitään. Tuo edes pientä säpinää.
Olenkin ihmetellyt, miksi olette keskenänne niin huonoissa väleissä.
Älä viitsi vaihdella ja puhua paskaa. Mua kaivataan! Mitä se teille kuuluu? Oletko rakastunut muhun vai siihen emmiin?
Tämä ei sitten ollut sille T kirjaimelle eikä A kirjaimelle. Vaan ihan ämmältä.
WTF? Ilmeisesti palstakoomikko tuli baarista :)
Ei teistä ole ulkomailla työskentelyyn. Ei kantti kestä. :)
Veit sanat suustani Aloittaja.
Totta turiset. Pisti silmään kirjoituksesi. Todennut samanlaista. Niinkauan kun
saavat itselleen oikeushyviä(rahaa,komeaa miesseuraa, suojaa hullulta suvulta..) seuraani hamuillaan ja olen suosittu. Silti minulle riittää yksi luotettava ystävä, kumppani, matkaseura...