Että hän tietää itse, mikä on parasta hänelle. Se en välttämättä ole minä. Olen kokenut huonon suhteen. En halua niitä enempää. En tyydy mihinkään muuhun kuin kunnioitukseen, ystävyyteen ja rakkauteen perustuvaan suhteeseen. Sellaiseen missä on aikaa toiselle. Ja tilaa. Sellaiseen jossa tiedän kenelle kuulun ja toinenkin tietää. Ihmisten edessä. Pelleilyt on osaltani pelleilty.
Voi olla pitkä yksinäisyys edessä. Muista haaveista olen aika pitkälti luopunut. Kas näin. Kohti uutta päivää.
Voi olla pitkä yksinäisyys edessä. Muista haaveista olen aika pitkälti luopunut. Kas näin. Kohti uutta päivää.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Hienosti kirjoitat! Hienot aatokset.
Toivottavasti saatte toisenne.Sinä ansaitsisit sen aloituksesi perusteella.
Mistä haaveista olet luopunut? Koska se on aika paljon sanottu.
Se on positiivinen merkki ihmisessä, että luopuu kaikista haaveista ja keskittyy elämään hetki kerrallaan, tehden aina parhaansa joka hetki.
No ei tasan ole. Riippuen tietysti vähän että mitä ne haaveet ovat olleet. Monilla on sellaisia haaveita kuin kiva työ, kunnossa olevat raha-asiat, oma koti, puoliso, lapset, harrastukset, ystävät, terveys, itsenäinen elämä, hyvä mieli. Läheskään kaikilla eivät esimerkiksi nuo kaikki haaveet toteudu. Ja jos on joutunut luopumaan ihan kaikista haaveista, niin tilanne on kyllä aika surullinen.
Kyllä haaveita pitää olla, mutta ehkä ei kuitenkaan sellasia, että niihin uppoaa ja elää elämänsä vain haaveiden kautta, tekemättä oikeassa elämässä hyvän elämän eteen mitään.
Niin haaveilemalla ei saavuteta mitään, ainoastaan teoilla saavutetaan jotain. Teot voi toteuttaa vain ja ainoastaan tässä hetkessä, joten tulevaisuuteen niitä on turha suunnitella/säästellä. Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siis mitä järkeä on sitä pohtia. Voit tehdä jotain NYT!
Einstein sanoi hyvin: "I never think about the future. It comes soon enough."
Kun heräätte oikeaan elämään, niin huomaatte, että oikeasti moni asia on täysin sattumaa ja tuuripeliä. Ihminen voi tehdä kaiken "oikein", voi tehdä paljon työtä jonkin haaveen toteutumisen eteen, ja silti se valuu tyhjiin. Jossain vaiheessa on järkevää luovuttaa ja sopeutua tilanteeseen. Toisaalta pienillä valinnoilla voi myös olla suunnattomia kerrannaisvaikutuksia, pieneninkin virheliike voi suistaa kaiken radaltaan, tai toisaalta pieni sattuma voi muuttaa elämän suunnan hyväksi. Siksi joka teolla on riskinsä.
Itse juuri annoit lisää syitä olla haaveilematta. Jos elämää ohjaa suurelta osin sattuma ja tuuripeli (niin itsekin uskon), niin se tekee haaveilusta merkityksettömän.
Puhut itsesi kanssa ristiin. Äsken sanoit, että "vain teoilla saavutetaan jotakin". Ja nyt sitten sinäkin luotat tuuriin.
Uskon, että haaveilla on oma paino, joka osaltaan kääntää tapahtumia. Ei ehkä niinkään minkään mystiikan kautta kuin siten, että ne vaikuttavat ihmisen omaan käytökseen. Joka tapauksessa jos ei ole haaveita, niin ei niitä ainakaan silloin voi toteuttaa.
Väärin. En sanonut, että teoilla aina saa sen mitä haluaa. Päinvastoin, sanoin että on ihan turha edes haluta mitään. Ainoa mitä voi tehdä on toimia joka hetki niin kuin parhaaksi näkee. Se mitä sitten tapahtuu, niin tapahtuu. Sitä on turha surkutella, jos asiat ei mene niin kuin halusi.
Haaveilemalla ei asioiden laita muutu. Ainoastaan teoilla voi olla vaikutuksia, jotka saavat aikaan jotain. Mutta siltikään kaikki ei aina mene, niin kuin joku haluaa.
Ilman haaveilua voi todellakin saada aikaan asioita. Ethän sinä paskalla käymiseenkään tarvitse mitään unelmaa paskomisesta.
En sanonut, että ilman haaveita ei voi käydä paskalla. Vaan sanoin, että haaveet eivät voi toteutua, jos ei ole haaveita. Edes sinun logiikkaa karttavalla retoriikallasi lienee vaikeaa kumota sitä lausumaa. :)
Ei ole totta, että vain teoilla olisi vaikutuksia. Esimerkiksi nuo sinulle ilmeisesti niin sydäntä lähellä olevat ihmisen ruumiintoiminnot ovat automaattisia. Myös rakastuminen on ruumiintoiminto.
Tekemättömyydellä on seurauksia. Ajatuksilla, luuloilla ja väärinkäsityksillä on seurauksia.
Horjut pahasti sen suhteen, mitä lausut elämänhallinnasta. Välillä mielestäsi ihminen hallitsee elämäänsä teoilla, välillä taas myönnät, että sattuma ja onni ovat hyvin keskeisiä tekijöitä. Sanot: "Ainoastaan teoilla voi olla vaikutuksia, jotka saavat aikaan jotain." Miten tähän suhtautuu vaikkapa se, jos salama iskee sinuun ja tappaa sinut, tai se osuu kotiisi ja polttaa sen? Entä jos joku tarjoaa sinulle työpaikkaa ilman että olisit hakenut sitä? Joku ihastuu sinuun ja iskee sinut? Kaikki nämä ekaa lukuunottamatta on tapahtuneet joillekin tuntemilleni ihmisille (eka esimerkki on lainattu yhdestä hautakivestä).
Myös haaveilla on oma painonsa. Ei turhaan sanota, että varo mitä toivot, koska voit saada sen.
Ajatukset ovat myös tekoja. Ja logiikasta ei sinun kannata ruveta minun kanssani kiistelemään, sillä olen sen alan ammattilainen. Minua ei kiinnosta pätkääkään toteutuvatko haaveet vai ei, joten väite "haaveet eivät voi toteutua, jos niitä ei ole" on mielestäni täysin turha.
Et nyt jostain syystä halua ymmärtää pointtiani:
Elä tässä hetkessä, eläkä tuhlaa aikaasi eläen unelmissa.
Todellinen maailma on paljon parempi kuin yksikään haavekuva.
Siksi koska se on TODELLINEN.
Kuten olen jo todennut. Elämässä tapahtuu monenlaisia asioita: hyviä ja pahoja. Sitä miksi asiat menevät kuten menevät, ei kukaan tiedä.
Salamaniskun uhrille kävi huono säkä, mutta ei hän olisi haaveilemalla sitä voinut estää. Jos hän olisi toiminut siten, että olisi mennyt suojaan vaikkapa auton sisälle (Faradayn häkki), niin hän olisi ollut turvassa.
Vain toimimalla tässä hetkessä (sisältää myös ajattelun toiminnan), on mahdollista että jotain tapahtuu. En väittänyt, että asioiden tapahtumiseen eivät vaikuta sinusta ulkopuoliset seikat. Väite, jonka esitin pitää ymmärtää aiemmassa kontekstissa. Eli se oli vastakohtana sille, että asioita voisi tapahtua unelmoimalla.
Sillä, että unelmoit tulevaisuudesta, et saa aikaan mitään. Jos ryhdyt toimeen, niin sitten voit saada. Jos unelmoit työpaikasta, niin kukaan ei sinulle sitä tarjoa sen vuoksi. Jos olet ihmisten ilmoilla, tapaat ihmisiä ja kerrot itsestäsi (tekoja kaikki), niin voi olla että joku sattumalta tarjoaa sinulle työpaikkaa.
Kukaan ei myöskään ihastu sinuun, jos olet kotona unelmoimassa puolisostasi.
Ja haaveilla ei ole painoa, sillä niillä ei ole massaa. Sanonta "varo mitä toivot, koska voit saada sen" on mielestäni hyvä, mutta en ymmärrä sitä samalla tavalla kuin sinä. Mielestäni siinä on pointtina se, että jos asiat joista unelmoit tulisivat toteen, niin huomaat että saavutettu unelmasi ei olekaan välttämättä pelkästään hyvä asia.
Haavehan on ajatus nimenomaan. Jos ajatus olisi täsmälleen sama asia kuin teko, mikä on täysin typerä väite, niin pilvilinnan rakentaminenkin olisi teko. Mutta kyllä ajatuksillakin on painonsa.
Mielestäsi työtä voi saada vain poistumalla kotoa, mutta jopa itse olen kyllä saanut töitä ihan kotiin. :) Sinusta ihastua voi vain tyrkyllä olevaan, ja sekään ei ole totta. Vaikka olisi vain aina kotosalla tekemättä mitään, niin salama voi polttaa talon ja sinut. Ja se salamaniskuun ulkona kuollutkin sai osuman ihan kirkkaalta taivaalta ilman mitään ukonilmaa.
Sinun kehotuksesi viettää kaiket päivät Faradayn häkissä salamaniskun välttämiseksi on ehkä besserwisserismin ylin huipentuma! Lisäksi tietenkin se on 100 %:sti ristiriidassa oman kehotuksesi kanssa olla aktiivinen omassa elämässä, jota tarjosit lääkkeeksi elämän parantamiseen.
Sinä et ole mikään neuvomaan minua. Olen kyllä tehnyt asioita elämässä, ja hyvin harvoin siitä on koitunut minulle mitään hyvää. Erityisesti silloin kun olen toiminut ns. oikein, niin tuho on ollut varma. Voi olla teoriassa oikean kuuloinen ajatus, että kun tekee kaiken oikealla tavalla, niin elämä rullaa hienosti, tai että yrittämällä lopulta onnistuu. Mutta kas kun elämä ei ole teoriaa!
Sinun kanssasi on turha keskustella, koska puhut koko ajan ristiin itsesi kanssa ja kumoat omia sanomiasi. Minkäänlaista logiikkaa ei jutuistasi löydä, joten "keskustelusta" tulee pelkkää sanahelinää. Lopetan siis tähän.
Hyvä että lopetat, sillä olet selvästi täysi urpo, joka ei osaa keskustella loogisesti mistään ja vääristät muiden sanomisia vain siksi, että et itse tajua mitä muut sinulle imbesillille yrittävät sanoa.
Pysy siis kotonasi, haaveile töistä ja odottele sitä salamaniskua.
äänestän tätä.
Äänestys ei ole vielä alkanut
Niin minäkin ajattelen hänestä. Ei eron jälkeen heti uuteen suhteeseen tai syteen menee.
pyytää luvan, vai saanko suoraan olla täysin samaa mieltä kanssasi.
Se on toisaalta hyvä luottaa toisen arvostelukykyyn, mutta kahden rakastavan välillä täytyy näyttää tunteita ja välittää toisesta. Muuten sen voi helposti tulkita vlinpitämättömyydeksi jos ei osoita selvästi omaa tahtoaan. Sitten tulee epävarmuus, toisen tunteista. Jos hän olisi puhunut jotain, jos olisin itse puhunut, asiat eivät olisi olleet niin h.lvetin epäselviä ja loukkaavia.
Sattuu vielä oleen niin, että olemme pitkälti samanlaisia ajatuksiltamme. Molemmat päästi toisen menemään hymyhuulin, koska toinenhan tekee, mitä tahtoo ja se niellään tuli, mitä tuli. Olisi pitänyt kertoa, että välittää toisesta ja toisen valinnat tuntuu josssain. Tämä meni nyt ikään kuin täysin tunteettomasti, vaikkei sitä todellakaan ollut.
Onko vielä mitään tehtävissä. Palata ajassa hieman taaksepäin ja jutella asioista. Poistaa tietämättömyyttä ..
"Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan."
- J Tapio
On mahdollista. Mun mielestä me ollaan velkaa vähintään se toisillemme, että istutaan rauhassa alas ja jutellaan asiat halki, poikki ja pinoon.
Tahtoisin jutella. Niin kuin ehkä tiedät (jos olisit hän), se on nyt vaikeampaa. Kun asiat pitkistyy, ne mutkistuu. En tiedä enää, miten se tapahtuisi. Voisin tietysti laittaa sähköpostia hänelle...(jos hän on täällä..niin kuin luulen), mutta olen tullut epävarmaksi ja tahtoisin hänen kertovan jotenkin minulle, ettei kaikki tapahtunut minun huomioimiseni ollut vain spedeilyä ja mun omaa mielikuvitusta. Vaatisi tosi hyvät tunnisteet, että uskoisin.
Hän ehkä kirjoittaisi, että vinkkiä on tullut paljonkin matkan varrella, mutta muistutan ettei se ole niin helppoa. Sitä selittää asioita itselleen, eikä usko enää omiin havaintoihinsa.
En usko, että hänellä on yhteystietojani ja niitä on vaikea saada. Tilannekin on sellainen, etten usko, että hän ottaisi yhteyttä.
Tämä on mun elämää.
Juha Tapio on hyvä, kiitos.
Sanotaanko nyt vaikka niin, että jos laitat sitä sähköpostia, johon riittää muutama rivi ihan mitä vaan, vaikka moi taas :).... niin se lähtee siitä eteenpäin. Jos olisi häneltä. Eikö nyt kannata rohkaistua edes sen verran, jos tosissasi haluat jutella.
En laita. Pitää tulla vähän vastaan. Toivon sun rakkaan tietävän paremmin sun tunteista kuin mun tapauksessa on. Se on tosi tärkeää!
En laita, en soita, en vastaa ja en voi sanoa (ujous ehkä)...... Miusta (jos oot T nainen) tuntuu että tuo siun käytös oli mikä aiheutti väärinkäsityksiä ja epätietoisuutta. Oli myös paljon miun vika et asiat meni kuin meni. Anteeksi sitä pyysin sie et edes sitä voinut tehdä. Puhuminen oikeasti kahdenkesken on mitä todellakin haluan. Se onnistuu kunhan laitat tekstiviestiin vaikka et: mie oon ujo mut tavataanko? Kuitenkin rakas nämä asiat EIVÄT ole ylitsepääsemättömän vaikeita tai korjattavissa.
Huvittavaa ;).
Siun mielestä ihmisten kustannuksella pelleily on huvittavaa?
Ei, vaan tuo murre. Miten saitkin aikaan tuon paatoksen :D. Hurjan kiva.
Oletko jutellut tuosta suoraan hänelle. Olen kokenut samaa ja samoin ajattelen.
Olen kertonut millaisen suhteen haluaisin. En ole sanonut suoraan, että haluaisin suhteen hänen kanssaan. En ole sanonut, että uskon hänen tietävän itse, mikä hänelle on parasta. Luulen, että tietää sen itsekin. Olen kunnioittanut hänen valintojaan.
Kuulostaa tutulta. Minullekin on eräs nainen kertonut siitä millaisen suhteen hän haluaisi. Mutta ei ole kertonut siitä, että haluaisiko sellaisen minun kanssani. Jotain olen silti aistinut välillämme. En ole tosin itsekään kovin suoraan hänelle kertonut omista haluistani. Pattitilanne.
Sinun kannattaa jutella hänelle. Vain siten ne asiat selviää. Uskon, että yllätyt itsekin. Näitä tällaisia tunnelatauksia kahden ihmisen välillä sattuu elämässä harvoin. Jos niitä ei selvitä, ne jäävät vaivaamaan mieltä koko loppuelämäksi. Ei sekään ole kivaa. Jomman kumman siinä on avauduttava toiselle. Ei se ole koskaan helppoa.
No se on vähän niin, että kun on epävarma toisen tunteista ja ei koe saaneensa vastakaikua, jättää ennemmin häiritsemättä. Ei halua roikkua kenessäkään.
olen vähän eri mieltä, sori vaan. Sitä vastakaikua voi kokeilla pienin askelin. Mitään ei menetä. Oikeasti on tosi vaikeaa lätästä kenellekään suoraan, että tunteita on. Yritän itse kaikin tavoin jotenkin pienesti tuoda tätä esiin. Mutta voihan se olla niin, että tarvitaan se suora katsekontakti toiseen ja ne oikeat sanat. Ja ymmärtääkö toinen siitäkään. Roikun silti niin kauan, kun koen sitä jotain vastakaikua saavani.
En uskalla enää tehdä suoraa aloitetta. Niin se vain on. En lue mitään pieniä signaaleja, koska tiedän, että hän pitää minusta. Siinä ei välttämättä ole mitään sen enempää. Tavallaan olis nyt helppo ottaa päihinsä kertaryminällä, mutta jäisikö siitä hyvä mieli kummallekaan. En usko. Välit olis vaivaantuneet, kun joskus taas kohdataan.
Sinun omat kommenttisi ovat aika ristiriitaisia, sillä sanot että olet epävarma toisen tunteista ja et koe saaneesi vastakaikua. Sitten seuraavassa viestissä tiedät että hän pitää sinusta.
Minun ohjeeni on: Ota nyt reilusti ohjat omiin käsiisi ja tee jotain. Pelko on turhaa ja samoin on turha murehtia, että millaiset välit on tulevaisuudessa. Sitä et tiedä muutoinkaan, vaikket mitään tekisi.
No, pitämistä on monenlaista. Meidän taustamme on sellainen, että olisi ihme, jos ei pitäisi. Vähintään kaverina. Ja sellaisena hänen toivon säilyvän, vaikkei muuta ikinä tulisikaan.
Komppaan tohtoria. Se on elämää vaan, että rytisee välillä. Minulle on kylläkin käynyt niin, että en ole saanut mitään vastausta, joten menen pienin askelin.
Eli haluat vältellä riskiä viimeiseen asti. Elämässä sattuu ja tapahtuu, riippumatta siitä kuinka varman päälle pelaat. Ota riski! Ja rakastu suomenruottalaiseen :)
Kirjoitat mun elämästä ja onhan meitä paljon varmasti muitakin. Noin se on mennyt. Ja sitten niitä, jotka tahtoo rikkoa sellaisen, joka on tuohon saakka päässyt elämässään. Tulevat ja tuhoavat. Elämä on.
Mistä hän voi olla varma, ettet ole parasta hänelle? Mitä, jos hän ajattelee samoin kuin sinä?
Ajattelen samoin hänestä kuin aloittaja. Jos hän ajattelisi noin myös, olisi edessämme umpitie. Kumpikan ei liikkuisi toisen alueella.
Kyllä toisen kunnioitus on se, mikä on tärkeää.
Kyllä rakkaus, kunnioitus, ystävyys ja suhde joka on kaiken yläpuolella. Paskanpuhujat jääköön omaan arvoonsa
Voi miten filosoofista. Minä en tällaiseen ketjuun viitsi peikkojen kanssa edes vastata, sillä aloitus on niin väärässä: ei pidä luottaa, että itse tietää mikä on itselle parasta, eheei kyllä se on kuulkaatte kaikki muut ja erityisesti juoruilijat, jotka tietää mikä kullekin on parasta. Minäkin käyn välillä täällä lukemassa mikä itselleni on parasta, mutta silti teen irl ihan miten itseäni huvittaa, jos huvittaa ja kenen kanssa huvittaa.