Rakas vaimoni(27) kuoli eilen syöpään, murtunut sydän mulla kun tiedän etten enää näe rakas kultani!
Onneksi tapasin sinut ja sain viettää 5 ihanaa vuotta kanssasi ja annoit minulle taivaan lahjan, poikaamme(3).
Emme unohda sinut koskaan!
Onneksi tapasin sinut ja sain viettää 5 ihanaa vuotta kanssasi ja annoit minulle taivaan lahjan, poikaamme(3).
Emme unohda sinut koskaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
otan osaa , tulevaisuus on sinun
hyvaa joulua sinulle ja sun pikkusen poiallesi
reza iranista.
Hei,
ymmärrän sinua jokseenkin. (Vaikka ketään läheisistäni ei olekaan kuollut juuri jouluna. Onneks.)
Mutta voin sanoa että olen itse viettänyt 3 joulua yksin sairaalassa sisäelin syndr. sairauksieni takia, influenssan, sappikivien ja muiden ongelmien, mm. keuhkoviirusdiagnoosi -aikaan ja muutenkin suuren osan elämästäni 4 seinän sisällä. (Olen jopa kärsinyt koulunkäynnistä, vaikka olen lukiossa ja yritän pinnistellä eteenpäin.)
Ja minä se vielä olen vasta 18 vuotta, ja täytin kyseiset vuodet eilen. Eikä paljoa innostanut - kun muistelin taannoisia joulujani ja elämän semanttisia episodeja symbolisine juttuineen, musiikkineen, jotka masensivat liikaa - en vain kestänyt :( Huah.
Jaksamisia!
(PS.) yksi taksikuskeistani on kyllä sairastanut juuri samaan ikävaihe-aikaan syöpää, imusolmuketta. Tosin hän parantunut jo aikoja sitten, ja on terve kuin jouluinen pukki konsanaan.
(PSS.) toinen taksikuskeistani sai aivoveritulpan ja halvaantui, puolihalvaantunut. Joutui Käpylään ja on sinnitellyt nyt 25 vuotta taksikuski-ammatissaan, puolihalvaantuneena.
(PSSS.) toisekseen kaverini isä, 5-lapsukaisen vanhempi - ajoi juuri tammikuun kynnyksellä vakavan kolarin, ja nyt on täysin no-one.
Voimia eteenpäin Pete.
Osanottoni
kika
Olen pahoillani puolestanne, voimia.
Syvimmät osanottoni. Itse pakenin tätä joulua ympärivuorokautiseen työhön lapseni kuoleman (tapahtui vuosi sitten) unohtamiseksi. Toivon voimia sinulle, koeta jaksaa eteenpäin, jos ei muuten niin lapsesi vuoksi. Etsi juttelukaveri, vaikka ammattisellainen ja puhu, puhu.. Et muulla tavoin saa asiaa ulos, sillä muuten suru koteloituu sisälle ja rasittaa elämääsi aina. Sinusta tuntuu ettet jaksa nyt tällaista, mutta huomaat myöhemmin sen tuoman helpotuksen. Usko pois, kokemuksen ääni puhuu. Siunausta (vaikken kauhean uskovainen olekaan) teille molemmille.
Voimia sinulle ja osanottoni!
Etsi apua ajoissa, jos tuntuu siltä. Ulkopuoliselle saattaa olla helpompi jutella kuin tutulle.
Mikään entinen ei palaa ja se on hyväksyttävä. Hyväksy tapahtunut ajan kanssa, vaikka se ei olekaan ollut oikeudenmukainen tapahtuma.
Jokainen päivä vie elämääsi eteenpäin ja muista, että sinä elät vielä, muista siis elää.
Elämästä ymmärrät paljon enemmän tuollaisen raskaan kokemuksen jälkeen.
Mutta ennenkaikkea, koita jaksaa ja tee sitä mikä antaa edes vähän voimaa. Lue surua käsitteleviä kirjoja. Voimaa sinulle!