vihamielisyys???

Ei tuollainen vihamielisyys kyllä minusta bipoon liity, vaan johonkin muuhun, joko persoonaan tai sitten muuhun mt-ongelmaan.

Itsekin kyllä huomasin sen että bipon kanssa suhteessa oleminen oli välillä vähän taitelua sen suhteen mitä kannatti kysyä ja mitä ei. Meillä rouva sai ihan hirveitä suuttumuskohtauksia jos utelin vääränä päivänä sitä onko hänellä paha olla tai että pitäisikö tänään vain jäädä kotiin. Yleensä nuo(kin) kysymykset eivät mitään erikoista rektiota aiheuttaneet, mutta väärinä päivänä kylläkin. Onhan se puolisollekin raskasta jos toinen itkee yksin kotona kun puoliso tulee töistä ja kun puoliso kysyy että mitä on sattunut niin toinen vain alkaa huutamaan ja häipyy sisarensa luo kylään eikä puolisi edes saa häntä puhelimella kiinni eikä tiedä tuleeko hän edes kotiin yöksi vai ei.

No ehdottomasti ainakin omalla kohdallani kuuluu. Äärimmäinen vihamielisyys/aggressio. Toisten ihmisten kuolemaa en toivo, enkä sellaisesta kenellekään puhu, mutta vihamielisyys on voimakasta ja sekunnissa päällä. Myös noi äärimmäiset tunteet, kuten ero oon mielessä heti, kun vähänkin on suksi ristissä-välittömästi. Tunteet ovat ääripäistä ja itsellä todella nopeasti vaihtuvaa lajia. Erostakaan en puhu, mutta on mielessä, itseasiassa joka päivä.

No kuuluuko taudin kuvaan, sitten kun alkaa tuo masis vaihe, että pitää kauheasti hakea säälipisteitä kumppanilta ym. Tekstaria pukkasi kaverilta, että hän on ihan maassa ja hän on täysi nolla ym ym. Joka kerta sama, ensiksi ollaan kovasti yhteydessä. Sitten ei kuulu eikä vastaa minnekään vähään aikaan. Sitten ottaa yhteyttä ja alkaa surkuttelut. Kunnes taas kohta kaikki hyvin...

Mä oon ollut jo teini - iästä raivohullu, mitä vanhemmat tietenkin luuli astetta rankemmaksi "teini angstiksi". Todella moni saa mut aivan raivon partaalle, ihan pikku juttujen takia. Huomaan vihaavani esim viheltämistä. Varsinkin jos sen tekee tietyn näköinen ihminen. Ja liian rennosti. Jos joudun törmäämään tälläiseen henkilöön, on mun pakko poistua paikalta välittömästi. Huomaan myös ajattelevani kyseisestä henkilöstä kamalia asioita, mitä en viiti tähän kirjoittaa. Viheltäminen oli nyt vain yksi esimerkki. Se raivo mitä mun sisällä on, on aivan käsittämätöntä. En oikein itsekään aina tiedä miksi tulistun niin hurjasti. Harvemmin näytän sitä muille (joskus tietysti napsahtaa täysillä). Tällä hetkellä vituttaa kaikki ihmiset niin paljon että töistä piti ottaa saikkua ja ulkona en ole kuukauteen käynyt. Meneehän tämäkin ohi 8) kunnes palaa taas

Kai sitä on agressiivinen ja impulsiivinen, jos kamaa vetää. Ja oletan, että kumppanisi on saanut valtion virallisen 'diagnoosin', joten pilleri varmasti on käytössä ollut siitä lähtien ellei toisetkin.

omalla miehelläni oli kauheita raivokohtauksia ja vihamielisyyttä eri ihmisryhmiä kohtaan.tuttavamme pelkäsivät häntä eikä meillä enää käynyt vieraita.lopulta sain hänet menemään lääkäriin,hän sai diagnoosin ja lääkityksen.tilanne rauhoittui ja nyt elämä alkaa olla normaalia.kyllä se kuuluu taudinkuvaan ja se on hänelle itselleenkin raskasta.yritä ymmärtää että se ei ole henkilökohtaisesti sinuun suunnattua vihaa.olen huomannut että sairaalle me läheiset olemme vielä tärkeämpiä kuin muille,näytä että hyväksyt hänet sellaisenaan