Tapasin vähän aikaa sitten miehen, joka on alkoholisti ja kaikesta päätellen äärimmäisen ahdistunut. Yksityiskohtia paljastamatta voin kertoa, että tämä mies istuu kaikki päivät paikallansa ja ryyppää valmistamaansa alkoholijuomaa.
Miehen perheenjäsen käy tuomassa hänelle valmisruokaa (makaronilaatikkoa, makkaraa yms.), jonka hän syö kylmänä siinä samassa pisteessä istuen ja koko ajan samalla alkoholia juoden. Mies jopa nukkuu siinä samassa pisteessä. En usko hänen peseytyneen useaan kuukauteen, ehkä jopa vuoteen. Kaikki puheet siitä, että hän voisi muuttaa elämäänsä edes vähän parempaan suuntaan toisten avulla, eivät saa mitään vastakaikua, paitsi korkeintaan kiroilua. Asunnossa on hämärää, hiljaista ja järkyttävän sotkuista.
No ehkä tämän enempää ei tarvitse kertoa. Ymmärrätte suurin piirtein.
Siitä lähtien, kun tapasin miehen, en ole lakannut ihmettelemästä, mikä hänen tilansa syy oikein on. Miksi, miksi joku elää niin!? Miksi hän ei vain nouse, peseydy, lopeta juomista ja valmista lämmintä ateriaa itselleen? Miksi hän ei anna läheistensä auttaa asuntonsa siivoamisessa? Miksi? Elääkö hän niin siitä syystä, että se on hänestä mukavampaa? En usko! Ei kukaan voi kokea oloaan mukavaksi noin!!
Aivan kuin mies olisi konkreettisesti ahdinkonsa vanki. Hän elää kuin kaltereiden keskellä. Kärsii, kituu. Miehen asentokin oli ahdistuneesti käpristynyt.
Vaikka monella tämän palstan lukijoista on kokemusta ahdistuksesta, uskaltaisin sanoa, että tapaamani miehen tila oli äärimmäinen. En ole koskaan nähnyt mitään sellaista.
Mistä ahdistuksessa on kyse? Eikö ihminen oikeasti voi murtautua ahdingostaan ulos, kun hänen ympärillään ei kuitenkaan ole fyysisiä kaltereita?
Miehen perheenjäsen käy tuomassa hänelle valmisruokaa (makaronilaatikkoa, makkaraa yms.), jonka hän syö kylmänä siinä samassa pisteessä istuen ja koko ajan samalla alkoholia juoden. Mies jopa nukkuu siinä samassa pisteessä. En usko hänen peseytyneen useaan kuukauteen, ehkä jopa vuoteen. Kaikki puheet siitä, että hän voisi muuttaa elämäänsä edes vähän parempaan suuntaan toisten avulla, eivät saa mitään vastakaikua, paitsi korkeintaan kiroilua. Asunnossa on hämärää, hiljaista ja järkyttävän sotkuista.
No ehkä tämän enempää ei tarvitse kertoa. Ymmärrätte suurin piirtein.
Siitä lähtien, kun tapasin miehen, en ole lakannut ihmettelemästä, mikä hänen tilansa syy oikein on. Miksi, miksi joku elää niin!? Miksi hän ei vain nouse, peseydy, lopeta juomista ja valmista lämmintä ateriaa itselleen? Miksi hän ei anna läheistensä auttaa asuntonsa siivoamisessa? Miksi? Elääkö hän niin siitä syystä, että se on hänestä mukavampaa? En usko! Ei kukaan voi kokea oloaan mukavaksi noin!!
Aivan kuin mies olisi konkreettisesti ahdinkonsa vanki. Hän elää kuin kaltereiden keskellä. Kärsii, kituu. Miehen asentokin oli ahdistuneesti käpristynyt.
Vaikka monella tämän palstan lukijoista on kokemusta ahdistuksesta, uskaltaisin sanoa, että tapaamani miehen tila oli äärimmäinen. En ole koskaan nähnyt mitään sellaista.
Mistä ahdistuksessa on kyse? Eikö ihminen oikeasti voi murtautua ahdingostaan ulos, kun hänen ympärillään ei kuitenkaan ole fyysisiä kaltereita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole vielä niin pohjalla, että nöyrtyisi ja luopuisi omista suuruuden harhoistaan. Jos ajattelit ryhtyä joksikin pelastavaksi enkeliksi, niin kärsit itse samoista harhoista.
http://juhakemppinen.fi/index.php?id=dcetcmxcoc8hk2
Alkoholismi aiheuttaa ahdistusta mitä suuremmassa määrin. Mutta eri asia taas on, jos sairastuu masennukseen. Siihen ei tarvita päihderiippuvuutta.
Yleensäkin ihminen ihmettelee asoita, joita ei ymmärrä. Tämä ilmiö nyt ylitti oman ymmärryskykysi. Tuskinpa kyseessä on kovin tavaton tapaus. Samanlaisia ihmisiä on paljon, alkoholismilla tai ilman.
Alkoholi itsessään jo muuttaa aivotoimintaa, eli tarvittaisiin hyvin pitkä raittius, ennenkuin olisi mahdollista nähdä, pääseekö ihminen tilastaan pois. Eräs ex-alkoholistikaverini on sanonut, että hänellä meni vuosi raitistumisen jälkeen, ennenkuin hän oikeasti tunsi olevansa selvin päin. Eli tuntemasi tyyppi on kaiken lisäksi päihdetokkurassa, eikä hänellä taida olla mitään omaa motivaatiota päästä tilasta pois. Mitä siinä voi tehdä? Antaisin asian olla, ellei tyypistä ole muuten haittaa. Koko maailmaa ei voi muuttaa tai parantaa. Mukavaa, että hänen omaiset jaksavat yhä yrittää.
Pitkäaikaisosastoilla olen nähnyt ex-alkoholisteja. Alkoholismi on sen verran vakava sairaus, että moni saa esim. aivohalvauksen. Onnellisesti kuolee tai päätyy pitkäaikaishoitoon. Jotkut osoittavat jopa eräänlaita onnea siinä vaiheessa, kun ovat puhumattomina sängyn pohjalla toisten hoidettavina.
Minusta on aina tuntunut, että ihmisen elämässä on salaisuus. Jonain päivänä tulevaisuudessa salaisuus paljastuu. Nyt en vielä tiedä edes, mikä se salaisuus on, saati sen vastausta.
Kun pohdin aloitusviestissä esitettyä kysymystä (onko ihmisellä vapaa tahto? voiko ihminen murtautua ulos ahdingostaan, kun ei kerran ole mitään fyysisiä esteitä?), minusta tuntuu, että olen lähempänä salaisuuden paljastumista kuin koskaan.