Tällä palstalla usein kirjoitetaan siitä, on mielisairaus mielensairaus- vai häiriö. Kirjoittajat eivät näkemyksiään perustele, joten ajattelin oman näkemykseni asiasta kirjoittaa. Näkemys perustuu suppeaan tietojenhankintaan puolueettomista tietolähteistä.
Sairaudella tarkoitetaan tilaa, jossa elimistön omaa puolustusjärjestelmää vastaan on elimistön ulkopuolelta hyökätty; virus, bakteeri, myrkky tms. Puolustusjärjestelmän pettäessä syntyy sairaus.
Häiriötilalla tarkoitetaan tilaa, jossa elimistö käyttäytyy normaalista poiketen. Häiriötila on sisäsyntyinen, puolustusjärjestelmä ei sitä tunnista.
Joskus tilannetta selventämään on käytetty tietokonetta esimerkkinä. Sairauden ollessa kyseessä, rakenteissa on vikaa, häiriötilan ollessa kyseessä ohjelmassa on vikaa.
Kumpikin tiloista on elimistön normaalista tilasta poikkeava. Ihmisen elimistössä on useita normaalista poikkeavia tiloja, tauteja(CP-vamma) autoimmunologiset häiriötilat(diabetes1, MS-tauti, Sjögrenin syndrooma, reuma, Addisonin tauti), geneettinen häiriötila: vajaa/liikatoiminnat(kilpirauhanen) nämäkään eivät ole sairauksia, ne ovat häiriötiloja. Samoin kuin mielialahäiriöt.
Lääketieteessä on monia eri osa-alueita, ne eivät aina täytä sairauden kriteeristöä, mutta siitä huolimatta ovat osa ihmistä, joka on psykofyysinen kokonaisuus.
Psykiatriset häiriötilat määritellään usein perustuen subjektiivisiin kokemuksiin, ei aina, mutta usein. Psykoottiset tilat voidaan usein todentaa objektiivisesti, sairaudentunnon puute näissä tiloissa joskus myös estää subjektiivisen tarkkailun.
Täyttääkseen häiriötilan määritelmän on tilassa oltava todennettavissa häiriötilalle tyypillisiä poikkeamia. Masennuksen ollessa kyseessä niitä ovat mm. kesto ja tietyn oireiston sisältyminen tilaan.
Ihminen sairastaa, potee tai kärsii ja nämä ovat puhekielessä ja arkielämässä synonyymeja. Masennus ja surullisuus eivät ole synonyymeja.
Lopputulemana totean, että jos en ole terve, olen sairas. Ollessani sairas, sairastan oli kyseessä sairaus tai häiriö.
Sairaudella tarkoitetaan tilaa, jossa elimistön omaa puolustusjärjestelmää vastaan on elimistön ulkopuolelta hyökätty; virus, bakteeri, myrkky tms. Puolustusjärjestelmän pettäessä syntyy sairaus.
Häiriötilalla tarkoitetaan tilaa, jossa elimistö käyttäytyy normaalista poiketen. Häiriötila on sisäsyntyinen, puolustusjärjestelmä ei sitä tunnista.
Joskus tilannetta selventämään on käytetty tietokonetta esimerkkinä. Sairauden ollessa kyseessä, rakenteissa on vikaa, häiriötilan ollessa kyseessä ohjelmassa on vikaa.
Kumpikin tiloista on elimistön normaalista tilasta poikkeava. Ihmisen elimistössä on useita normaalista poikkeavia tiloja, tauteja(CP-vamma) autoimmunologiset häiriötilat(diabetes1, MS-tauti, Sjögrenin syndrooma, reuma, Addisonin tauti), geneettinen häiriötila: vajaa/liikatoiminnat(kilpirauhanen) nämäkään eivät ole sairauksia, ne ovat häiriötiloja. Samoin kuin mielialahäiriöt.
Lääketieteessä on monia eri osa-alueita, ne eivät aina täytä sairauden kriteeristöä, mutta siitä huolimatta ovat osa ihmistä, joka on psykofyysinen kokonaisuus.
Psykiatriset häiriötilat määritellään usein perustuen subjektiivisiin kokemuksiin, ei aina, mutta usein. Psykoottiset tilat voidaan usein todentaa objektiivisesti, sairaudentunnon puute näissä tiloissa joskus myös estää subjektiivisen tarkkailun.
Täyttääkseen häiriötilan määritelmän on tilassa oltava todennettavissa häiriötilalle tyypillisiä poikkeamia. Masennuksen ollessa kyseessä niitä ovat mm. kesto ja tietyn oireiston sisältyminen tilaan.
Ihminen sairastaa, potee tai kärsii ja nämä ovat puhekielessä ja arkielämässä synonyymeja. Masennus ja surullisuus eivät ole synonyymeja.
Lopputulemana totean, että jos en ole terve, olen sairas. Ollessani sairas, sairastan oli kyseessä sairaus tai häiriö.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vai psykoosi on objektiivisesti todettavissa? Onko sitten mielestäsi uskovaiset psykoottisia?
Taidat olla niitä tyyppejä jotka tahtovat "parantaa sairaudentunnottomat." Siitä seuraa harvoin hyvää...
En kirjoittanut mielipiteistäni, enkä tule kirjoittamaankaan, niillä ei ole merkitystä. Yritin lähestyä asiaa objektiivisesti, mikä usein näissä tapauksissa on suotavaa.
Tässä linkki sivulle, jossa jotain asiaa psykoottisuudesta, se hälventänee ennakkoasenteita ja epäluuloja: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/psykoosiopas.aspx
Mielenterveystalohan on todella objektiivinen lähde. Tekevät rahaa hulluudella...
"Täyttääkseen häiriötilan määritelmän on tilassa oltava todennettavissa häiriötilalle tyypillisiä poikkeamia. Masennuksen ollessa kyseessä niitä ovat mm. kesto ja tietyn oireiston sisältyminen tilaan."
Kuka tahansa voisi keksiä uuden "häiriötilan" psykiatriassa, mutta se ei tee siitä totta. Niin juuri psykiatrit tekevät.
Oot hömpänkirjottelija.
On hyvä erottaa sanat psykiatri ja psykiatria toisistaan.
Psykiatrian diagnoosit todellakin keksitään mielipitein, joten ne ovat subjektiivisia, eivät tieteellisiä.
https://www.madinamerica.com/2012/09/psychiatric-diagnosis-as-subjective-opinion-rather-than-science/
Kun luonteenpiirre on hassu mutta se aiheuttaa vain vähäisiä oireita itselle tai toisille, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Jos luonteen ominaisuudesta ei juurikaan aiheudu haittaa, on kyseessä vain luonteenpiirre. Jos luonteenpiirre aiheuttaa merkittäviä oman elämän hallinnallisia tai muita oireita itselle tai ulkopuolisille, on kyseessä mielisairaus.
Ajatusvirhe: Korvaa oireita -> ongelmia
Itselläsi ei tietty ole mitään noista? On se hassua kun muut aina nimittelevät toisia hulluiksi, mutta ei itsessä ole koskaa vikaa.
Mitäs sitte mielestäsi näille häiriöisille ja sairaille tulisi tehdä? Ideoilla on katsos seuraamuksensa...
Todellisuudessa psykiatria on lain jatke. Sitä voidaan käyttää mielivaltaisesti, toisin kuin lakia, joka on joidenkin mielestä huono asia.
Mikä ihmeen "hassu luonteenpiirre"? Voi hyvät hyssykät, että oletkin hassu ihminen. Itselleni on kohtuullisen samantekevää, puhutaanko häiriöstä, sairaudesta vai hulluudesta. Olen ihan mielelläni hullu. Moni nk. terve ihminen on erittäin tuhoisa. Sairauden ja terveyden raja yhtä lailla somaattisessa kuin psykiatrisessa todellisuudessa on veteen vedetty viiva. Kaikki on kovin suhteellista.
Nyt terapiaan pääsee lähes jokainen, joka haluaa. Terapian edellytys on diagnoosi. Jotta työllistetään terapeutteja (tai Kelan tai eläkelaitoksen virkailijoita), tarvitaan diagnooseja. Diagnoosit ovat vahvasti yhteydessä aikaan ja paikkaan. On todettu, että moni mielisairaus paranee sota-aikaan. Olisikohan, että sillä ei ole niin väliä, kuka kuulan eteen lähetetään. Kaikki on kovin kovin kovin suhteellista.
Maailma luottaa ennustettavuuteen, vai ettekö huomaa, kun tärkein kysymys on aie.
Tällainen keskustelu on vain sanahelinää, koska ei ole objektiivista todistetta mistään, mutta se on siksi tärkeää, että se muokkaa mielipiteitä siihen suuntaan mitä asioille tulee oikeasti tehdä. Kun sanotaan ettei pidä niitä häiriöinä eikä sairauksina, edustetaan valinnanvapautta ja itsemääräämisoikeutta. Siis perustavanlaatuisia vapaiden maiden oikeuksia ja arvoja.
Samaa mieltä sanahelinästä. Tosin sanahelinöillä on aina kätketty totuuksia. Diagnoosi itsessään ei automaattisesti rajaa valinnanvapautta tai itsemääräämisoikeutta. Pyysin itse itselleni edunvalvojan, koska tietyt asiat ovat minulle vaikeita. Siihenkin tarvittiin lääkärinlausunto ja diagnoosi. Tosin hoidosta saan yhä päättää itse, edunvalvojalle kuuluu vain taloudenhoito. Kukin voi ajatella itse, onko edunvalvonnan alla oleminen enemmän oikeus vai rajoite. Minulle se on oikeus, kun joku tappelee raha-asiat puolestani. Eli diagnoosi on ollut enemmän etu kuin haitta.
Kaikki ruumiilliset sairaudet eivät ole selkeästi todettavissa. Oikeaa diagnoosia saattaa edeltää usea väärän diagnoosin epäily (periaate on, että lääkäri epäilee aina ensin todennäköisintä sairautta, ja vasta sen jälkeen äärimmäisen harvinaisia).
Psykiatria ja neurologia ovat alunperin olleet samaa erikoisalaa, ja saisivat yhä olla. Neurologit ovat yleensä hyvin älykkäitä heppuja, ja näkevät esim. aivokuvista tosin paljon potilaista. Sen sijaan psykiatrin potilaita pidetään vain hulluina, joten heidän somaattisen tutkimukset yleensä laiminlyödään ensimmäisen psykiatrisen diagnoosin jälkeen. Psykiatrinen diagnoosi saattaa perustua haastatteluun ja potilaan kertomukseen, mutta liene jokainen hyötyisi kunnollisesta neurologisesta tutkimuksesta. Aivojen rakenteella on merkitystä sille, miten niitä käytetään.
Näin ollen nk. psykiatrisella potilaalla voi olla kaikessa rauhassa alkava dementia, kuppa tai borrelioosi. Sitä ei ehkä todeta ikinä, tai todetaan viivästyneesti. Samoin kilpirauhasen toimintahäiriöt, syövät ja sydänsairaudet helposti piiloutuvat psykiatrisen tilan taakse.
Käytännössä ei ole kiva, jos on mielenterveyden "häiriö", jonka vuoksi kuolee sydäninfarktiin, koska masennuspotilasta kuuluukin ahdistaa. Eli voisiko lopettaa järjettömän häiriö - sairaus -saivartelun, ja katsoa potilasta sen sijaan kokonaisuutena? Monen mielenterveyden "häiriöisen" ihmisen taakkana on myös laimilyötyjä ja alidiagnosoituja somaattisia sairauksia, jotka voivat koitua kuolemaksi. Väittäisin myös, että nk. psykiatrisilla potilailla on alidiagnosoitu neurologisia tiloja.
Psykiatrinen ajattelu on vastuunpakoilijoiden ja muiden vapauden riistäjien ideologia.