Mitä nykyään ajatellaan koira + kerrostalo

Höpön löpön. Koirat sopivat kerrostaloihin aivan hyvin kunhan rodun miettii siltä kannalta. Kerrostaloissa missä olen asunut asun on aina ollut koiria ei häiriöksi.

Sopii kirjoitti:

Höpön löpön. Koirat sopivat kerrostaloihin aivan hyvin kunhan rodun miettii siltä kannalta. Kerrostaloissa missä olen asunut asun on aina ollut koiria ei häiriöksi.

Taas haisee mutu-tuntuma ja mielipide argumentissa. Toisaalta teidän on hyvin vaikea sanoa tuohon minun argumenttiini mitään kunnolla vastaan, koska se on totta ja yleinen käsitys asiasta Suomessa.

No jotain oikeinkin, vaikka provoahan tässä taas yritetään vimmatusti :D
Mutta se on totta, että kaikista koirista on jotain haittaa. Koiran valitseminen onkin oikeastaan kiinni siitä, mitä vaikeuksia/haasteita itselleen haluaa! Koska jokaisessa rodussa on omat haasteensa - ja tämä tarkoittaa myös sekarotuisia. Jollain se on haukku- jollain riistaherkkyys, joku on haastava kouluttaa kovuuden joku toinen herkyyden takia ja liikunnaksi kaikille ei todellakaan riitä kotiaktivointi ja kävelylenkki jne. jne. Kaikkihan ne söpöjä on, etenkin pentuina, mutta kaikista kasvaa myös aikuisia yksilöitä ja kaikilla on omat juttunsa. Olen myös samaa mieltä siinä, että on hyvä, ettei kerrostaloon tuosta vaan saa koiraa, kasvattajien kannattaisi olla tarkempiakin siinä. Olen nähnyt ylipainoisen siperianhuskyn, ja 45 kg sussarin samoilla pikkulenkeillä spanielin kanssa. Noin muunmuassa, yhtä laiskat ihmiset voisivat edes okt:hen ottaa kaverin kenen kanssa riehua. No, ei se okt mitään takaa, olen sielläkin nähnyt ylipainoisia samojedeja "siinähän ne keskenään leikkii pihalla"- liikunnalla. Sääliksi käy, mutta riski on ehkä suurempi kerrostalossa?

Toisaalta, aika monta koiraa päätyy kiertoon, koska ihmiset eivät tunnu olevan kovinkaan fiksuja: muuttaminen siis on haastavaa ja 15 vuodessa saattaa tapahtua mitä vaan. Sen koiran pitäisi pystyä olemaan mukana ja se asunto on etsittävä sen mukaan sen jälkeen. Muutenkin koiria saisi olla vähemmän ja niiden pito enemmän katsottua, sillä nyt koiria on aivan liian paljon väärillä ihmisillä: niitä joutuu kiertoon, ei kouluteta, lopetetaan turhaan, ei lenkitetä muusta aktiviteetistä puhumattakaan ja ihmiset jaksaa jauhaa "söpösöpösöpö" mutta tuntuu puuttuvan käsitys siitä että koira on eläin, koira on koira (osa koirista hyvin alkukantaisiakin) ja sen söpöydenkin läpi pitäisi pystyä johonkin järkeenkin. Tässä kun näitä remmirähjiä päivittäin katselee ja kuuntelee ties minkä fleksiulkoiluttajan älyvapaita (joko oma keksimiä tai ehkä millanilta katsottuja) juttuja, niin ihan huolestuttaa, kun osalla on tosi haastaviakin koiria. Koirapuistossa käytetään vääriä rotuja ja sitten ei jäädä heti pois kun riitaa syntyy, ei oteta opiksi, ei vahdita kokoeroja, ei kuunnella luonnetta jne. pieniäkin pentuja opetetaan sitten kiusaamaan ja moppaamaan siellä ja käsi ojossa kuljetaan lenkilläkin, missä koira taluttaa ihmistä.
Koiria on liikaa ja väärillä ihmisillä, ikävä kyllä ne ovat kovaa bisnestä eikä vain rotukoirat vaan nykyään sekarotuisetkin. Tehtaillaan halvempia malleja ja raahataan ihan ulkomailta asti.

Arvoahan (talon) koira ei laske, koska allergiatalot on erikseen. Jos on niin allerginen, ei voi asua missään tavallisessa talossa, koska aina on pölyä ja ihmisissäkin likaisia. Aina on jotain. Tietenkin koira saattaa tuhota jotain, mutta koti- sekä asuntovakuutus korvaa, jos omistaja liukenee. Omistajaltakin voi kyllä vaatia koiravakuutuksen. Talot on siis korjattavissa eikä isokaan koira nyt sentään kerrostaloa itsessään tuhoa!
Lisäksi vaikka sinä et muuttaisi ns. koirataloon, moni muuttaa juuri siksi, itse esimerkkinä: silloinkin kun ei ole ollut koiraa, olen halunnut vain taloihin minne saa ottaa koiria. Ne ovat rennompia eikä niissä ole niin suurta vaaraa nipottajista. Joten siinä kun koirat sinun silmissäsi laskee arvoa, minulla ne lisää: meitä on moneksi. Ihmiset ovat erilaisia.

Sinänsä koira sopii vain huolehtivalle, vastuuntuntoiselle, pitkiin sitoumuksiin pystyvälle eläinrakkaalle ihmiselle, joka on aktiivinen jo ennestään ja ymmärtää sekä haluaa ymmärtää koiran koirana. Koira sopii kaikista parhaiten olosuhteisiin missä pääsee myös omalle pihalle tai missä on heti lähellä mahdollisuus juosta päivittäin vapaana. Koiran omistajan olisi myös syytä haluta kehittyä sekä koiran omistajana, koiransa tuntevana että ihan muutenkin koiran kouluttajana, nähdä vaivaa ja tehdä sekä arki- että yleiskäytökseltään hyvä koira. Lisäksi täytyisi olla joko ihminen joka takaa, jos tulee jotain vaikeuksia (siis ettei koira jää esim. käyttämättä lääkärissä rahan takia), tai turvarahasto (sen voi säästää KUN harkitsee pitkään ennen kuin ottaa koiran) tai hyvähköt tulot, siltä varalta jos koira sairastuu. Koira on maailman paras ystävä ja loistava lemmikki ihmiselle joka ymmärtää, että se on myös haastava ja vastuuta vaativa - etenkin kun nykyään ei enää vaan pidetä koiria maalla vapaana eikä ole enää semmoista kuin ennen. Koiran pito on muuttunut siis haastavammaksi senkin suhteen, ennenhän koira otettiin vain työhön tai todelliseen harrastamiseen eikä sohvakoiraksi tuosta vaan. Koiran pitäjät on myös muuttuneet siis ja se tuo vastuullisille entistä enemmän haasteita kohtaamisiin jne.
Olen kanssasi siis samaa mieltä siitä, että koiria on liian paljon ja väärilläkin ihmisillä ja siksi ne aiheuttavat ilman omaa syytään vahinkoja. Minusta on sinänsä väärin, että vihaat koiria. Ihan niin kuin lasten oma syy olisi, jos ne on kieroon kasvatettu.

Koirienvihaaja kirjoitti:

Taas haisee mutu-tuntuma ja mielipide argumentissa. Toisaalta teidän on hyvin vaikea sanoa tuohon minun argumenttiini mitään kunnolla vastaan, koska se on totta ja yleinen käsitys asiasta Suomessa.

Lue lisää

paremminhan eläimet sopeutuvat kerrostaloon kun ihmiset. Jotkut ihmiset pitäisi asua paikassa jossa lähin naapuri on ainakin viiden kilometrin päässä. Ja se ei vielä riitä.

Sopii kirjoitti:

Höpön löpön. Koirat sopivat kerrostaloihin aivan hyvin kunhan rodun miettii siltä kannalta. Kerrostaloissa missä olen asunut asun on aina ollut koiria ei häiriöksi.

Enemmän häiriötä aiheuttaa naapurin "vapaan kasvatuksen" saaneet kauhukakarat, jotka pitävät mökää käytässä, sotkevat ja jopa rikkovat paikkoja. Jälkimmäisen kulut maksamme me kaikki asunnonomistajat, tosi kiva juttu siis. Asia erikseen on vannoutuneet koiranvihaajat, joiden mielestä yksi koirankarva rapussa on liikaa. Tällaisia kyttääjä on meilläkin ilona, ennen kyttäsi ihan muita asioita ja kirjoitteli niistä valituslappuja mutta koiramme myötä löysi ihan uutta väriä päiviensä iloksi.

Riippuu kerrostaloasunnon ilmastoinnista, kuinka kuuma siellä on. Tilavuudesta myös, sillä pieni asunto lämpenee laajaa kovemmin. Ja parvekkeen ovea voi pitää kuumalla kelillä auki, tai vaikka päästää koiran sinne vilvoittelemaan. Minä olen tietoinen jo monesta (suomen-) pystykorvasta, jotka asuvat kerrostaloissa, eivätkä ne siellä juuri tunnu turhia haukkuvan, koska pennuista asti ovat tottuneet kyseisten ympäristöjen meluihin.

Mitkä ovat ulkokoiria?

sellaisia jotka asuvat ja nukkuvat ulkona.

kysynvaan kirjoitti:

Mitkä ovat ulkokoiria?

On rotuja, jotka viihtyvät paremmin ulkona: niidenkin täytyy päästä olemaan perheen kanssa joskus, semmoisia koiria ei saa ottaa, eikä semmoisille ihmisille, mitkä päätyy yksin häkkiin pihan perälle. Ikävä kyllä niitäkin "ulkokoiria" näkee, jotka ovat esine ja ihmisellä, kenellä ei tarvitsisi olla mitään lemmikkiä. Jotkut harkitsevat siis aivan tosiaankin väärin perustein "ulkokoiraa". Lisäksi tietenkin koirasta joka ei saa olla ihmisten kanssa, kasvaa isolla riskillä epäsosiaalinen ihmisiä kohtaan (joillain roduilla isokin riski) jne.

Mutta. On rotuja, joilla on arktinen, paksu turkki. Pohjavilloineen se kärsii, jos ei saa olla ulkona. On rotuja, joille jatkuva sisälläolo aiheuttaa kutinaa, hilsettä ja ongelmia, koska on vaan liian kuuma. Lisäksi arktisissa roduissa on yksilöitä, jotka eivät siedä kuumaa, ahdistuvat ja voivat huonosti. Niiden täytyy saada oleskella myös ulkona! Osa nukkuukin tosiaan mielummin ulkona, usein jopa kopin ulkopuolella talvellakin, tai niin kuin eräs koira, kaivaen itselleen lumipoteron (välillä ei näkynyt kun kuonon pää) ja siellä ne oikeasti viihtyy. Meillä eräs vanha koira kävi aina vaan moikkaamassa, pyysi siälle, kiersi kaikki perheenjäsenet läpi ja vähän moikkasi, ja sitten meni hetken päästä ulko-ovelle: se vaan viihtyi hirveän hyvin ulkona. Lumileikit ja pihan vahtiminen oli sen juttu vaikka se aina halusi tottakai myös meidät nähdä ja olisi ollut kamalaa jos se olisi joutunut kerrostalossa asumaan. Kaikille se vaan ei sovi.
Kerrostalossa ei tätä voi tarjota mitenkään, ei edes sinnepäin. Joillekin koirille lumiset leikit on tärkeitä, ja on suoraan sanottuna väärää itsekkyyttä niitä kerrotaloon sulloa, ellei sitten oikeasti voi olla arkenakin niiden kanssa ulkona puolet päivästä. Ja realistisesti, harva voi tai edes jaksaa. Semmoiset 5-8 tunnin metsävaellukset päivittäin ja muu vastaava aktiviteetti on aika matkan päässä usein kerrotaloista ja harvalla on aikaa ja rahaa. Usein me käymme töissä, jos sen koiran aiomme maksaa ja niin, lähde nyt sitten 8 tunnin ulkoilma vaellukselle kaupunkilähiöstä... Joo, ja silti voi olla, että koira haluaa yöksi ulos. En kyllä suosittele kaikkia rotuja juuri sen takia, että sitten ne iho-ongelmatkin voivat olla ihan vakavia.

Jotkut haukkuu, joo, mutta osa tottuu: kaikki ei. On siis riski olemassa että se juuri ei totu. Jotkut ovat stressiherkkiä eli pitää vahtia, on liikaa ihmisiä ja ääniä ja vaikka ne pienestä pitäen totuttaisi, voi ongelmia syntyä. Joku mainosti tässä ketjussa Helsingin keskustaa, mutta siinä missä se jollekin rodulle saattaakin käydä (seurakoirat, erittäin sosiaaliset rodut jne...), niin on paljon rotuja kenelle se on painajainen. Omistajallekin silloin usein. En itse ymmärrä, miksi ihmisille on niin vaikea hyväksyä, että koiraa ei pidä valita pelkän ulkonäön takia, miksi pitää miettiä oikeasti myös realistisesti asioita tai miksi kaikkien rotujen (ja niiden sekarotuisten) pitäisi keskustaan käydäkään?!
En tiedä miksi on niin kauhean vaikea hyväksyä sitä, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Ja siitähän siinä on kyse, että väen vängällä pitää vaan inttää, että mikä tahansa rotu sopii kerrostaloon (en tarkoita sinua tai ketään yksilöä nyt vaan yleisesti olen tätäkin kuullut), ja loppujen lopuksi perustelu on lähinnä "minä haluan", eikä muuta. En oikein ymmärrä, mikä ihmisiä vaivaa. Tästä samasta inttämisestä on lähtöisin pentutehtailu, kun "minun on pakko saada" ja se että vääriä rotuja/sekarotuisia otetaan, laitetaan kieroon, kasvatetaan oikeastaan tahallaan väärin jne. Mikä ihme siinä on, että aina pitää olla niin kamalan itsekäs? Kyllä joistain asioista aina joutuu luopumaankin ja koiraa harkitsevan pitäisi olla aikuinen: aikuinen osaa myös luopua, miettiä, harkita vastuullisesti.

No, enivei, kaikki rodut (eli niiden sekarotuisetkaan) eivät sovi pelkkään sisäasumiseen eivätkä kerrostaloon. Ilma on erilaista ja kerrostalossa asuvan pitää miettiä muitakin. On kuitenkin paljon rotuja mitkä sopii ja varmasti elämästä tulee onnellisempaa kaikkien kannalta kun vallitsee oikein, myös järjellä ja rehellisen realistisesti.

Ulkokoira kirjoitti:

On rotuja, jotka viihtyvät paremmin ulkona: niidenkin täytyy päästä olemaan perheen kanssa joskus, semmoisia koiria ei saa ottaa, eikä semmoisille ihmisille, mitkä päätyy yksin häkkiin pihan perälle. Ikävä kyllä niitäkin "ulkokoiria" näkee, jotka ovat esine ja ihmisellä, kenellä ei tarvitsisi olla mitään lemmikkiä. Jotkut harkitsevat siis aivan tosiaankin väärin perustein "ulkokoiraa". Lisäksi tietenkin koirasta joka ei saa olla ihmisten kanssa, kasvaa isolla riskillä epäsosiaalinen ihmisiä kohtaan (joillain roduilla isokin riski) jne.

Mutta. On rotuja, joilla on arktinen, paksu turkki. Pohjavilloineen se kärsii, jos ei saa olla ulkona. On rotuja, joille jatkuva sisälläolo aiheuttaa kutinaa, hilsettä ja ongelmia, koska on vaan liian kuuma. Lisäksi arktisissa roduissa on yksilöitä, jotka eivät siedä kuumaa, ahdistuvat ja voivat huonosti. Niiden täytyy saada oleskella myös ulkona! Osa nukkuukin tosiaan mielummin ulkona, usein jopa kopin ulkopuolella talvellakin, tai niin kuin eräs koira, kaivaen itselleen lumipoteron (välillä ei näkynyt kun kuonon pää) ja siellä ne oikeasti viihtyy. Meillä eräs vanha koira kävi aina vaan moikkaamassa, pyysi siälle, kiersi kaikki perheenjäsenet läpi ja vähän moikkasi, ja sitten meni hetken päästä ulko-ovelle: se vaan viihtyi hirveän hyvin ulkona. Lumileikit ja pihan vahtiminen oli sen juttu vaikka se aina halusi tottakai myös meidät nähdä ja olisi ollut kamalaa jos se olisi joutunut kerrostalossa asumaan. Kaikille se vaan ei sovi.
Kerrostalossa ei tätä voi tarjota mitenkään, ei edes sinnepäin. Joillekin koirille lumiset leikit on tärkeitä, ja on suoraan sanottuna väärää itsekkyyttä niitä kerrotaloon sulloa, ellei sitten oikeasti voi olla arkenakin niiden kanssa ulkona puolet päivästä. Ja realistisesti, harva voi tai edes jaksaa. Semmoiset 5-8 tunnin metsävaellukset päivittäin ja muu vastaava aktiviteetti on aika matkan päässä usein kerrotaloista ja harvalla on aikaa ja rahaa. Usein me käymme töissä, jos sen koiran aiomme maksaa ja niin, lähde nyt sitten 8 tunnin ulkoilma vaellukselle kaupunkilähiöstä... Joo, ja silti voi olla, että koira haluaa yöksi ulos. En kyllä suosittele kaikkia rotuja juuri sen takia, että sitten ne iho-ongelmatkin voivat olla ihan vakavia.

Jotkut haukkuu, joo, mutta osa tottuu: kaikki ei. On siis riski olemassa että se juuri ei totu. Jotkut ovat stressiherkkiä eli pitää vahtia, on liikaa ihmisiä ja ääniä ja vaikka ne pienestä pitäen totuttaisi, voi ongelmia syntyä. Joku mainosti tässä ketjussa Helsingin keskustaa, mutta siinä missä se jollekin rodulle saattaakin käydä (seurakoirat, erittäin sosiaaliset rodut jne...), niin on paljon rotuja kenelle se on painajainen. Omistajallekin silloin usein. En itse ymmärrä, miksi ihmisille on niin vaikea hyväksyä, että koiraa ei pidä valita pelkän ulkonäön takia, miksi pitää miettiä oikeasti myös realistisesti asioita tai miksi kaikkien rotujen (ja niiden sekarotuisten) pitäisi keskustaan käydäkään?!
En tiedä miksi on niin kauhean vaikea hyväksyä sitä, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Ja siitähän siinä on kyse, että väen vängällä pitää vaan inttää, että mikä tahansa rotu sopii kerrostaloon (en tarkoita sinua tai ketään yksilöä nyt vaan yleisesti olen tätäkin kuullut), ja loppujen lopuksi perustelu on lähinnä "minä haluan", eikä muuta. En oikein ymmärrä, mikä ihmisiä vaivaa. Tästä samasta inttämisestä on lähtöisin pentutehtailu, kun "minun on pakko saada" ja se että vääriä rotuja/sekarotuisia otetaan, laitetaan kieroon, kasvatetaan oikeastaan tahallaan väärin jne. Mikä ihme siinä on, että aina pitää olla niin kamalan itsekäs? Kyllä joistain asioista aina joutuu luopumaankin ja koiraa harkitsevan pitäisi olla aikuinen: aikuinen osaa myös luopua, miettiä, harkita vastuullisesti.

No, enivei, kaikki rodut (eli niiden sekarotuisetkaan) eivät sovi pelkkään sisäasumiseen eivätkä kerrostaloon. Ilma on erilaista ja kerrostalossa asuvan pitää miettiä muitakin. On kuitenkin paljon rotuja mitkä sopii ja varmasti elämästä tulee onnellisempaa kaikkien kannalta kun vallitsee oikein, myös järjellä ja rehellisen realistisesti.

Lue lisää

Asun kerrostalossa. Alakerrassani asuu villakoira, jonka räksytysta kuulee pitkin päivää. Viereisessä rapussa asuu jämtlanninpystykorva, joka on vallan ihana.

bluskuis kirjoitti:

Asun kerrostalossa. Alakerrassani asuu villakoira, jonka räksytysta kuulee pitkin päivää. Viereisessä rapussa asuu jämtlanninpystykorva, joka on vallan ihana.

Kuka kasvattaja on niin vastuuton, että myy jämtlanninpystykorvan kerrostaloon?!? Jämtti tarvitsee liikuntaa, ulkoilmaa ja vahdittavan pihan.

Vastaanpa sinulle::: Koirat ovat SAIRAAMPIA.

Ne eivät enää vaadi paljoa virikkeitä, omaa pihaa tai runsasta ulkoilua, koska ne eivät enää kykene nauttimaan niistä kuten koiran kuuluisi. Toki seurakoirarodut tai seurakoiraistuneet rodut ovat keskimäärin pehmeäluonteisempia ja sopeutuvaisempia. Niiden pääkoppa sopeutuu 9 h yksinoloon, 15min x 3krt pissalenkkeihin, kaupungin meluun jne. Vaatimattomia rekkuja, sanoisin.

Sitten täytyy kuitenkin sanoa, että koirat ovat todellakin sairaampia: isokaan koira ei vaadi paljoa liikuntaa, jos sen kyynärät ovat 3/3 ja lonkat C/E. Koira ei ole kiinnostunut virikkeistä, jos se ei edes näe ympärilleen (napolinmastiffi) tai kykene hengittämään kunnolla (mopsi). Osaako koira todella keskittyä leikkimiseen, jos sen iho kutiseen 24 tuntia vuorokaudessa (ylämaanterrieri) tai haluaako se oikeasti pihalle, jos ulkoilu Suomen keleillä on sille pelkkää kidutusta (kaljut koirat)?

Onko sattumaa, että kaikkein helpoimpien koirarotujen taakkana ovat huonot lonkat, huonot kyynärät tai läkähdyttävän paksu/ karmivan pitkä, hankala turkki (collie, maltankoira)? Kun siihen yhdistetään vielä silmäongelmat, ruuansulatusongelmat, korvaongelmat ja hengitystieongelmat niin onko ihme, että pienikokoinen seurakoira on hiljainen, rauhallinen ja äänetön? Kun koirat ovat jokapäiväisessä elämässä keskimäärin yhtä kipeitä kuin 70-vuotias vanhus niin ketä kummastuttaa, että ne heti teinihuurujen rauhoituttua käpertyvät omaan rauhaansa nukkumaan ja ovat "helppoja, vaivattomia koiria" kuolinpäiväänsä asti?

DjaDlonkat kirjoitti:

Vastaanpa sinulle::: Koirat ovat SAIRAAMPIA.

Ne eivät enää vaadi paljoa virikkeitä, omaa pihaa tai runsasta ulkoilua, koska ne eivät enää kykene nauttimaan niistä kuten koiran kuuluisi. Toki seurakoirarodut tai seurakoiraistuneet rodut ovat keskimäärin pehmeäluonteisempia ja sopeutuvaisempia. Niiden pääkoppa sopeutuu 9 h yksinoloon, 15min x 3krt pissalenkkeihin, kaupungin meluun jne. Vaatimattomia rekkuja, sanoisin.

Sitten täytyy kuitenkin sanoa, että koirat ovat todellakin sairaampia: isokaan koira ei vaadi paljoa liikuntaa, jos sen kyynärät ovat 3/3 ja lonkat C/E. Koira ei ole kiinnostunut virikkeistä, jos se ei edes näe ympärilleen (napolinmastiffi) tai kykene hengittämään kunnolla (mopsi). Osaako koira todella keskittyä leikkimiseen, jos sen iho kutiseen 24 tuntia vuorokaudessa (ylämaanterrieri) tai haluaako se oikeasti pihalle, jos ulkoilu Suomen keleillä on sille pelkkää kidutusta (kaljut koirat)?

Onko sattumaa, että kaikkein helpoimpien koirarotujen taakkana ovat huonot lonkat, huonot kyynärät tai läkähdyttävän paksu/ karmivan pitkä, hankala turkki (collie, maltankoira)? Kun siihen yhdistetään vielä silmäongelmat, ruuansulatusongelmat, korvaongelmat ja hengitystieongelmat niin onko ihme, että pienikokoinen seurakoira on hiljainen, rauhallinen ja äänetön? Kun koirat ovat jokapäiväisessä elämässä keskimäärin yhtä kipeitä kuin 70-vuotias vanhus niin ketä kummastuttaa, että ne heti teinihuurujen rauhoituttua käpertyvät omaan rauhaansa nukkumaan ja ovat "helppoja, vaivattomia koiria" kuolinpäiväänsä asti?

Lue lisää

Minun mielestä peliksi seurakoiriksi jalostetut rodut ovat todella kovapäisiä.

Utelias sammakko hyppi pitkin metsää ja näki susikoiran, jolta sammakko kysyi:
”Mitkä sinun vanhemmat oikein ovat?”

Susikoira vastasi:
”Äiti on koira ja isä susi.”

Sammakko jatkoi matkaansa ja näki oudon eläimen ja kysyi:
”Hei mikäs sinä olet?”

Outo eläin katsahti sammakkoa ja murahti:
”Olen muurahaiskarhu.”

Sammakko katsoi otusta, tuumi hetken ja tokaisi:
”Tuota ei usko kukaan!”