Tarpeeksi kauan kun hokee itselleen, ettei tästä mitään tuu, ei se kaipaa, on turha haikailla - niin kyllä siihen alkaa lopulta uskoa.
päivän vinkki
aivot_muottiin
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet oikeassa. Mutta kuka siitäkin hyötyy? Aion kaivata ja fantasioida hänestä omalla ajallani juuri niin kauan kuin siltä tuntuu. Nytkin olen täällä siitä syystä, että heräsin aamulla taas ajatukseen hänestä. Aivot ymmärtää, sydän haluaa.
Lähinnä sitä vaan pystyy elämään arkeaan ja keskittymään välillä muuhunkin.
Miksi pitäisi? Keskittyä muuhun. Jos sattuu laittamaan asiansa tärkeysjärjestykseen jossa tunteiden kokeminen ja ylipäätään aineettomat asiat tulevat ykkösenä. Sun tapa on sun tapa. Älä pakota muita sun MUOTTIIN.
Miten sitä voi edes pakottaa?
Nimimerkkiisi vain viittasin... Nimimerkkisi oli kantaaottava kuten tekstisikin:) En tiedä neuvoitko itseäsi vai meitä muita.
Lähinnä vissiin itseäni. Tässä meni kaksi kuukautta vähän haahuillessa, mutta nyt alkaa taas saada otetta arjesta.
Ainahan voi yrittää.
Totta. Itsekin hokenut itselleni, ett usko nyt, et kelpaa kellekään, ei susta ollut mihinkään. Ja ei sun näköisestä kukaan voi pitää, eihän kukaan ole ennenkään pitänyt. Ja muista ettet ole ennenkään kellekään edes ystäväksi kelvannut. Kun noita mantroja on itselleni hokenut, niin onhan ne faktat perille mennyt. En enää luule tai kuvittele turhia, hyväksynyt senkin ett tulen aina olemaan yksin. Pääsee helpommalla kun hyväksyy tosiasiat, ei pety. Mä en vain kelvannut muille ihmisille ja sille ei voi mitään.
Miksi olet noin ankara itsellesi? : Minä kelpaan juuri tälläisenä kuin olen vaikka minussa on puutteita : Mutta ei läheskään niin suuria etten voisi päivistäni tai elämästäni nauttia