Niin iloinen kotini nykytilasta olen, että pakko avautua :)
En ole ollut koskaan kamala hamstraaja, mutta toki paljon on tullut säästettyä tavaraa ajatuksella "jos tätä sitten joskus tarvisi" tai "en raaski poiskaan heittää". Kotimme on kaksikerroksinen 93 neliöinen rivitalo: huoneet hyvän malliset (neliönmuotoiset, ei pitkiä tai muuten hankalanmallisia) ja perheessä vanhempien lisäksi kaksi lasta.
Lasten myötä tavaraa on tullut toki talouteen lisää ja vaikka yleisilme on aina kotona pysynyt siistinä, alkoi viitisen vuotta kodissamme asuttuamme kaappien sisäinen kaaos ahdistaa. Kaapin oven kun avasi, niin roinaa riitti. Sama varastossa. Sitten jokin napsahti päässä ja moinen kaappiahdistus riitti.
Niinpä aloin kaksi vuotta sitten systemaattisen tavaroiden vähentämisen sitä mukaan kun aikaa moiselle oli lasten ja töiden ohella. Kaksi vuotta myöhemmin olen nyt loppusuoralla; kiertoon/hävitykseen/lahjoitukseen on lähteneet kaikki turhat astiat, kirjat, DVD:t, lelut, lehdet, petivaatteet (joita oli kymmeniä), vaatteet, kengät, vempeleet ja sisustuskrääsä. Apuna UFF, kirppis, jätelava jne.
Sitä mukaan kun turhaa tavaraa on saanut kannettua kotoa pois ja tavaravirta kotiinpäin on tyrehtynyt huomattavasti (ei tule enää ostettua heräteostoina vaatteita, jotka kuitenkin sitten jäävät käyttämättä tai turhaa sisustusrompetta ihan vain kun "se on niin kiva") olen tajunnut olevani sielultani sopivasti-minimalisti.
Kaikki tämä turhasta luopuminen on helpottanut kodin siistinä pitämistä valtavasti; kaikelle on nykyään oma väljä ja selkeä paikkansa. Pientä säätöä arjen sujumiseksi vielä tarvitaan, mutta enää tämä säätö ei tunnu enää ylitsepääsemättömältä urakalta. Kotiinkin on mukava tulla, kun ei ole aina räjähtänyt eteinen vastassa.
Oma vinkkini lapsiperheille olisikin turhan tavaran karsiminen. Sitä kautta elämä helpottuu kummasti, siivous sujuu nopeasti ja ainakin meillä perheen äitikin on paremmalla päällä.
En ole ollut koskaan kamala hamstraaja, mutta toki paljon on tullut säästettyä tavaraa ajatuksella "jos tätä sitten joskus tarvisi" tai "en raaski poiskaan heittää". Kotimme on kaksikerroksinen 93 neliöinen rivitalo: huoneet hyvän malliset (neliönmuotoiset, ei pitkiä tai muuten hankalanmallisia) ja perheessä vanhempien lisäksi kaksi lasta.
Lasten myötä tavaraa on tullut toki talouteen lisää ja vaikka yleisilme on aina kotona pysynyt siistinä, alkoi viitisen vuotta kodissamme asuttuamme kaappien sisäinen kaaos ahdistaa. Kaapin oven kun avasi, niin roinaa riitti. Sama varastossa. Sitten jokin napsahti päässä ja moinen kaappiahdistus riitti.
Niinpä aloin kaksi vuotta sitten systemaattisen tavaroiden vähentämisen sitä mukaan kun aikaa moiselle oli lasten ja töiden ohella. Kaksi vuotta myöhemmin olen nyt loppusuoralla; kiertoon/hävitykseen/lahjoitukseen on lähteneet kaikki turhat astiat, kirjat, DVD:t, lelut, lehdet, petivaatteet (joita oli kymmeniä), vaatteet, kengät, vempeleet ja sisustuskrääsä. Apuna UFF, kirppis, jätelava jne.
Sitä mukaan kun turhaa tavaraa on saanut kannettua kotoa pois ja tavaravirta kotiinpäin on tyrehtynyt huomattavasti (ei tule enää ostettua heräteostoina vaatteita, jotka kuitenkin sitten jäävät käyttämättä tai turhaa sisustusrompetta ihan vain kun "se on niin kiva") olen tajunnut olevani sielultani sopivasti-minimalisti.
Kaikki tämä turhasta luopuminen on helpottanut kodin siistinä pitämistä valtavasti; kaikelle on nykyään oma väljä ja selkeä paikkansa. Pientä säätöä arjen sujumiseksi vielä tarvitaan, mutta enää tämä säätö ei tunnu enää ylitsepääsemättömältä urakalta. Kotiinkin on mukava tulla, kun ei ole aina räjähtänyt eteinen vastassa.
Oma vinkkini lapsiperheille olisikin turhan tavaran karsiminen. Sitä kautta elämä helpottuu kummasti, siivous sujuu nopeasti ja ainakin meillä perheen äitikin on paremmalla päällä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Komppaa täysin sanomaasi. Itse olen tässä alkanut pikkuhiljaa kasvamaan aikuiseksi ja kaikki turha roina on puolenvuoden sisällä mennyt kirppiksille tai sitten olen tehnyt vanhasta ja kauniista vielä uutta. Vanhoista pitkistä verhoista tuli juuri parivuodesänkyyn hämmentävän hieno päiväpeitto itsetehdyksi ja pari koristetyynyäkin tuli pienellä vaivalla tehtyä. Pöytäliinoja on tullut tehtyä ja tuolityynyille päällisiä jne. Koristeitakaan hyvällä tuurilla ei tarvitse ostaa kun ne voi irrottaa vanhoista vaatteista ja koruista. Kannattaa kannustaa lapsia myös luovaan ajatteluun. Sekin opettaa säästämään rahaa ja on todella palkitsevaa, kun ei tarvitse osata kuin vähän käyttää maalaisjärkeä ja ompelukonetta. :)