Mikä tekee saksanpaimenkoirasta niin suositun ympäri maailmaa? Sehän on sairas ja ärhäkkä rotu.
Syy saksanpaimenkoiran suosioon?
entajua
23128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Niin on. Mutta myös viisas ja omistajaansa voimakkaasti kiintyvä, muille välinpitämätön. Sosiaaliia eivät valtaosa ole. Liekö vikaa koirassa vai omistajissa.
Monet ihmiset haluavat miellyttämishaluisen koiran ja siihen tarpeeseen saksanpaimenkoira vastaa oikein kasvatettuna erinomaisen hyvin. Ovat oikeita perskärpäsiä jotka haluavat miellyttää omistajaansa kaikin tavoin. Ärhäkkyys johtuu siitä että osa sellaisen haluavista ei oikein osaa kanavoida koiran tekemisen tarvetta jolloin koira turhautuu ja ilmaisee tyytymättömyytensä ainoalla osaamallaan tavalla.
Sairaudet johtuvat myös tuosta sen haluttavuudesta. Kun riittävän moni sellaisen haluaa, niin kasvattajat pyrkivät täyttämään kysyntätyhjiön. Sitten kun sekään ei riitä aletaan teettää mistä tahansa i e yhdistelmistä, jopa sisarusten kesken lisää pentuja. Näin sitten tulee sairaudet kuvioon mukaan.
Sakut on hanurista. Olen niin kyllästynyt suomi pullollaan sakuja ja saku mixejä. Kaikki seropitkin jossa vähänki sakua ni näyttää just sakulle. Ei yhtää persoonallista. Sakua ollaan jo syrjäyttämässä poliisi tehtävistäkin mikä on hyvä. Sairaita ei pelkästään kropaltaan mutta myös päästään. Luonnevikasia rakkeja. Ei ole minun koiria sakut. Phyi. Ehkä joskus voisi ollakkin jos joku päivä saku olisi uudelleen jalostettu terveemmäksi niin päästä ku kropaltaan.
Belggarin omistajana hieman höllentäisin haukkumista...MIKÄÄN rotu ei ole huonompi tai parempi toista, koulutuksesta kiinni. Ikävä fakta on että suosittujen rotujen kohdalla tulee liiallisen jalostuksen tuomia ongelmia. Tästä syystä käyttökoiriksi (armeija, poliisi, tulli jne) ovat moni vaihtanut rotua. Siihen miksi suosittu (aloittajan kysymys) taitaa syynä olla vaan se kun saku nyt on "perus" koira, näyttää koiralta ja kun on palveluskoira/paimenkoira sopii monenlaisiin harrastuksiin ja perhe koiraksi.
Roi,Rex...ihmiset luulee,että kaikki sakut on kuten telkussa nähdyt, on kyllä kiva seurata,kun ihminen loputa tajuaa valinnastaan....että metsään meni.
Ja lopulta usein koirasta tulekin remmiräyhä,arvaamaton ja se todellakin vahtii,vierailla ei ole mitään asiaa edes kyllään.Omistaja ei uskalla avata ovea,pelkää että koiransa puree vierasta,tai omistajaa joka komentaa koiraa.
Kävelylenkeilläkään ei tarvitse lenkkeillä muiden koirien omistajien kanssa,räyhäämällä se saku saa kyllä muut kiertämään kaukaa,yleensä sakun omistaja kiertelee pusikoissa piilossa muiden koirien kohtaamisilta.
Toista se on elo sosiaalisen koiran kanssa,kylään saa tulla kavereita,ja minkä tahansa koiran kanssa voi lenkkeillä yhdessä,tuntemattomienkin.
Ei siinä tavallisessa koirassa kyllä haastetta ole,sakuissa taas on, helposti liiaksikin asti.Huomannut olen myös,että joillekkin riittää se yksi saku.Seuraava onkin sitten jotain helpompaa rotua.
On koiria ja SAKASANPAIMENKOIRIA...minulla kolmas menossa ja en koskaan muuta koirarotua ottaisi. Malikka ei todellakaan ole syrjäyttämässä SPK.ta mihinkään, mutta valitettavan totta on, että tuo näyttelytouhu on rotua kovasti pilannut. Onneksi löytyy vielä terveitä käyttölinjaisia koiria, jollainen minullakin on.
Tämä nimimerkki niinnähtyä ei tiedä rodusta mitään, omat koirani ovet aina olleet täysin vastakohtia hänen näkemyksiinsä. Oikeissa käsissä saksanpaimenkoira on rohkea, lähestyttävä, uskollinen, helposti koulutettava, suojeleva, kova luonteinen ja todella sosiaalinen. Kuljetan omaa koiraani busseissa, junassa ja ratikassa ilman ongelmia ja koiraani voi silitellä ja taputella aivan rauhassa, niin lapset, kuin vanhuksetkin. Ei rähjää koirille, mutta ei kyllä ole kaikkien koirien kaverikaan, mikä pitää taas ymmärtää rodun ominaisuutena, eli on dominoiva toisia koiria kohtaan.
Koiraa tai ohjaaja uhatessa SPK puolustaa tappiin saakka...tai ainakin minun koirani. Kuitenkin uhan väistyessä koira rauhoittuu hetkessä, eikä jää kierroksille, niin kuin esim, Malikoilla on usein tapana.
Olen ehkä aina osannut katsoa pennusta millinen se on ja sitten "kovan rakkauden" menetelmää käyttäen olen onnistunut saamaan koiristani aivan ihania kotikoiria. Eli mielestäni rotu on mitä loistavin, mutta se ei ole kaikkien ihmisten rotu, vaan tarvitsee oman osaamisensa, jotta siitä saadaan tasapainoinen "kaveri".
Mistä tiedät malikan luonteesta? Aika lailla sitä rotua morkkailet.
Näyttelytouhuko pilannut rotua? Jos joku on pilannut rotua niin se on IPO -koirien jalostaminen, koirien luonneominaisuudet on päin v....a, todisteena tästä Saksan poliisi, ne on lopettaneet saksanpaimenkoiran (käyttölinjaisen) käyttämisen virkakoirina kun pää ei sovellu oikeaan työskentelyyn, IPO -harrastamiseen kylläkin.
Ööh...näyttelylinjainen ei enää pysty tekemään muuta, kuin kiertämään kehää sammakon lailla peräpää tutisten. Alun perin saksanpaimenkoira oli monipuolinen käyttökoirarotu, mitä näyttelylinjainen SPK ei todellakaan ole. Ei ole viettiä, hermoja, fysiikkaa, eikä mitään muutakaan, kuin kasa karvoja. Rakenteeltaan käyttölinja ja alkuperäinen SPK ovat samanlaisia. Toki jotkin kasvattajat ovat keskittyneet liikaa aggressioon, muiden viettiominaisuuksien kustannuksella, mutta kyllä se lajin pelastus löytyy käyttöpuolelta. Mitä Malikoihin tulee, niin olen työni puolesta ollut tekemisissä niin SPK, kuin Malinoisien kanssa, niin enemmän viirupäitä Maleissa löytyy. Toki niissäkin on hyviä, mutta itse en sellaista hyrrää halua. Totta on, että Malinois käy vaikka liikkuvaan tavarajunaan kiinni, mutta Saku katsoo ja tuumaa, että en mä noin pöhkö oo.
Minulle Saksanpaimenkoira on jatkossakin ainoa valinta. Etsimällä oikea kasvattaja ja oikealla kulutuksella tulee minulla olemaan vielä useita mahtavia Saksanpaimenkoiria.
Jaa.... Kumma kyllä,mulla on näyttis,eikä se ole sammakko.... Eli,rakenteeltaan aikalailla sellainen,kuin sakemannit ovat alkujaan olleet.
Nyt meni metsään ja pahasti...näyttelylinjainen ei muistuta alkuperäistä saksanpaimenkoiraa enää millään tavalla, vaan käyttölinjainen on rakenteeltaan, sekä luonteeltaan hyvin lähellä sellainen, kuin SPK alun perin olikin. Katso kuvia ja jos et ymmärrä, niin olet sokea tyhmä tai aivokuollut. Käyttöominaisuudet ovat lähes nolla nykyisillä näyttiksillä....
Kelle viestis oli? Mullekko?
Vaikka kuin kattosit hyvän kasvattajan ja ottasit selvää pentusi vanhemmista ja suvusta ni silti saat rikkinäisen koiran :( On niin koko sakemanni jalostuksella pilattu että ei enää riitä vaikka kuin koiran suku olis tutkittu ja tiedossa....Eeih, en jaksa enää pettyä kun olen ottanu jo 2 sakemannia mukamas terveitä ni ei ,byebye sai sanoa kummallekki jo ennen 5v ikää.. Rauhassa kattelen tervettä rotua tai ainakin terveempää, whipetti on mun listassa noussut aika kärkeen, jospa siinä tuleva koirani...
mikä sinun "terveempääkiitos" mielestä on hyvä kasvattaja? Suomessa niitä ei valitettavasti ole kuin muutama, joten vaikeaa se nykyään on, mutta ei mahdotonta. Niin ja tuskin olet mikään Saksanpaimenkoira harrastaja, jos sulle joku whipetti kelpaa...eihän niissä ole mitään yhteneväisyyttä...
Saksanpaimenkoira on osittain jalostettu pilalle se suosion takia, koska yhdessä vaiheessa kaikki halusivat SPK.n. Tällöin rahanahneet kasvattajat alkoivat tuottaa pentueita liukuhihnalta vanhempien terveydestä, rodunomaisista ominaisuuksista ja rakenteesta täysin piittaamatta. Näyttelytoiminta ei myöskään ole tuonut mitään hyvää tällekään rodulle. Saksanpaimenkoira ei ole joka ihmisen koira, jota siitä on näyttelylinjalla yritetty jalostaa karmein seurauksin. SPK on ollut monipuolinen käyttökoirarotu, joka vaatii ohjaajalta kokemusta ja kärsivällisyyttä, sekä oikeita koulutusmenetelmiä. Tähän ei vaan jokaisesta Pirkosta ja Matista ole....
Silti minun valintani tulee jatkossakin olemaan Saksanpaimenkoira...ehkä joudun hakemaan sen ulkomailta?
Eli minulla ei saisi olla/en saisi katsella muuta rotua jos minulla on sakemanni?! :D Just, onpa logiikkaa :D Mulla on ollut tossa edellisen sakuni rinnalla jackrusseli ja seropi. Ja itseasiassa juurikin seropissa on sakua, onneksi se on terveenä pysyny. Samoten russeli vaikka ruoka-allergiaa onkin... Ei se tarkoita jos sulla on joku tietty rotu ni sun pitäs aina siinä pysyä.
terveempääkiitos
16.11.2015 10:05
Vaikka kuin kattosit hyvän kasvattajan ja ottasit selvää pentusi vanhemmista ja suvusta ni silti saat rikkinäisen koiran <---- Äläpä yleistä! On niitä terve luustoisiakin olemassa!
"terveeempääkiitos" ja mistä kennelistä se sun rukkanen oikein oli?
Mihin siis perustuu saksanpaimenkoiran suosio? Sehän on aika hankala koira. Rumakin vielä.
Edelleen aivan loistava rotu lähes kaikkeen harrastamiseen, mutta ei kotikoiraksi...tämän kun kaikki ymmärtää sen lisäksi, että älkää ostako massatuotettuja näyttelylinjaisia saksanpaimenkoiria, niin ainakin minulle ihan paras rotu.
Iha kotikoirana toi oma näyttis on....
Minä kerron vain tasan oman mielipiteeni, enkä väitä tietäväni rodusta kaikkea, joten ei kiitos turhaa vääntämistä pyydän.
Itselläni oli näyttelylinjainen SPK, oli ihana koira mutta fyysisiltä ominaisuuksiltaan todella huono. Perä laahasi maata vaikka oli näitä "korkeaselkäisiä" yksilöitä. Ei kelvannut näyttelyihin mutta ei oikein harrastamiseenkaan. Ensimmäiset viisi vuotta menivät hyvin, ei kipuja eikä sairauksia. Lenkillä kulki nätisti, tuli kaikkien kanssa toimeen eikä aggressiosta merkkejäkään.
Pitkät lenkit alkoivat selkeästi rasittaa koiraa vaikka oli vielä nuori. Siitä alkoi rähjääminen ja kaikki muu ongelmakäytös, kaikki johtui sairauksista ja kivuista. Koira lähti piikille useita satoja maksaneiden lääkärikäyntien jälkeen, ei kannattanut korjata kun loppuelämä olisi ollut tuskaa eikä koiran pää kestänyt kipuja. Ihana tyyppi ja ikävä kova mutta ikinä en enää näyttelylinjaista sakua ota.
MUTTA nyt on iloinen ja terve käyttölinjainen SPK. Luonteeltaan kova muttei hankala käsitellä. Äärimmäisen kiltti vaikka ei sosiaalinen ole, sietää silti toisia koiria ja ihmisiä. Harrastetaan paljon ja koirasta näkee kuinka se tarvitsee paljon tekemistä. Energiataso on tarpeeksi korkea eikä tarvitse miettiä, kestääkö koiran fysiikka rasitusta.
Kyllä, kivoja koiria mutta suurimmaksi osaksi pilattu.
suurin suosion syy on varmasti se että saku on erittäin helppo kouluttaa ja oppii nopeasti,se on myös säänkestävä.valitettavasti nykyisin on ollut suosiossa tämä luiskaperä-malli eli laskeva lantio mistä johtuen sakun liikkeet eivät ole kuin ennen.takajalkojen pitäisi olla moottori joka työntää koiraa,nyt näyttää että koira vetää itseään etujaloilla ja takaset raahaavat perässä.toinen ongelma on IPO-jalostus,terävyyttä ja taistelutahtoa korostetaan liikaa,koirista tulee keskiverto-omistajalle ylienergisiä.mielestäni oli paha virhe luopua perinteisestä suojelukokeesta joka oli paljon monipuolisempi ja jossa korostui koirien selväpäisyys.IPO korostaa liikaa puruja.kaikenkaikkiaan saku on erittäin helppo koira sellaiselle ihmiselle joka tuntee koirien käytöstä ja jaksaa paneutua neuvomaan koiran pennusta alkaen.yleensä kun ihminen ottaa ensimmäisen koiransa,hän lellii tai muuten sössii sen pilalle,siksi saku ei välttämättä ole paras valinta ensimmäiseksi koiraksi,siitä voi koitua ongelmia.sitten kun virheet on tehty ja opiksi otettu vaikkapa spanielin kanssa,seuraava koira voi halutessa olla saku,mali tai australiankarjakoira
Moi!
Itselläni oli viimeksi saku tässä vuoden alkuun saakka "sekalinjaiseksi" väitetty vaikka tosiasiassa ihan näyttispuolen tyypillinen edustaja niin värein kuin rakenteeltaan.
Käytöskin oli melko ongelmaista toisiin koiriin ja ihmisiin mikä suurella todennäköisyydellä johtui kivuista kun lonkat olivat E:t (kuvattu vuoden iässä).
Kotikoirana meni ihan ok mutta mihinkään koulutukseen ei vastetta löytynyt ja nuppi ei kestänyt keskittymistä lainkaan,tottis tietysti saatiin perusteiltaan jakeluun että uskalsi vapaanakin pitää ulkona.
Koira oli kyllä kaverina niin kauan ihan ok kunnes alkoi koira vanhenemaan noin 6-7 vuoden iässä ja kivut entistä enemmin tulemaan elämään mukaan jotka rajoittivat
elämää koiralla hyvin paljon juurikin liikunnan määrä ja toiminta vähenikin sitten yhä enemmin kotona oleviin rättipuruleikkeihin ja namien piilottamisiin yms. puuhasteluihin.
Särkylääkkeitä syötettiin ja cartivetin "niveljauhetta" (1 vuotiaasta lähtien),jotka auttoivat siinä suhteessa että normilenkit pystyi tekemään ilman
hyppimistä ja juoksemista lyhennettynä matkana tasaisella maalla.
Näin sitten mentiin muutama vuosi eteenpäin kunnes tuli päivä että koira alkoi yhtäkkiä mennä huonoon kuntoon ja päättelin että kivut ovat jo tosi kovat kun oli ihan masentuneen ja kivuliaan näköinen,no heti lekuriin ja lääkkeet uusiksi eli
kortisoonia piikkinä ja jatkossa pillerinä naamaan joka päivä.
Koira tulikin tosi pirteäksi heti ja sai näin jatkoaikaa elämälleen ja näin mentiin noin 1.5 vuotta kunnes vaivat alkoivat palata melko pahana ontumisena ja takapään heikkoutena ja koira olikin jo 11 vuotias ja vein sen piikille ja pääsi rauhallisena
ikiuneen elettyään kuitenkin E-lonkkaisena hoidettuna täyden elämän niin
hyvin kuin se vain oli mahdollista.
Sen vain päätin että sakua enää enää seuraavaksi hanki,kyseisen rodun
terveysongelmien vuoksi,tämä oli muuten minun toinen saku.