Pyydän apua keltä tahansa tietävältä. Olen 22-vuotias nainen jolla diagnosoitiin noin 4 vuotta sitten psykiatrinen sairaus joka on sukua skitsofrenialle, suvussani on mielenterveydenhäiriöitä jonkin verran. On viimeaikoina huolestuttamaan toden teolla mielenterveys ja työelämä. Olen joutunut perumaan työkkärin kursseja huonon mielenterveyteni vuoksi (minulla oli tietenkin lausunto lääkäriltä). Ainoa tekemäni kesätyö viime kesänä oli täysi fiasko, jouduin lopettamaan mielenterveyden romahduksen ja stressin vuoksi. Tällä hetkellä kaikki odottavat minua hakemaan työtä kuin normaali täysterve ihminen, työkkäri, kela, ystävät, ja erityisesti eniten perhe ja vanhemmat. Jouduin aloittamaan tuetun työnhaun uudelleen, mutta ongelmani on että jopa tavalliset mielenterveyskuntoutujille suunnitellut työhönvalmennuksetkin tuntuvat liian raskailta (6 h joka arkipäivä). Työhönvalmentaja ei tahtoisi tämän takia ottaa minua mielenterveystyönvalmennukseen koska ei usko minun jaksavan. Työkkärissä lähennä naureskelevat kun väitin nuorille mt-aikuisille suunnatusta klubitalosta olevan jotain apua työllistymiseen. Mitä minun sitten pitäisi tehdä? En tiedä pystynkö terveydeltäni opiskelemaan tai käymään oikeassa työssä, ammattitutkinto löytyy mutta ei juuri kokemusta. Olen nyt hakenut työkokeiluun oikealla työpaikalla ja pelottaa. Suurimpia ongelmiani on että sairauttani kohdellaan kuin ikuista tabua. Kukaan huom KUKAAN ei ole missään vaiheessa edes mielenterveystoimistossa ja terapiassa ehdottanut kuntoutustuen hakemista tai osakuntoutustukea saati jonkinlaista sairaslomaa. Paasaavat vain lääkityksen tärkeydestä ja oman olon tarkkailusta. Pitäisi sinnitellä sairauden kanssa työttömyysturvalla ja perustyönhaulla. Miten olette itse työelämässä vai oletteko siinä ollenkaan? Suurin osa mielenterveyskuntoutuja-ystävistäni ovat työkyvyttömyyseläkkeellä olleet monta vuotta kun eivät sairaudestaan pysty lähteä ainakaan kokoaikatyöhön tai opiskelemaan. Tuntuu että heidät on otettu tarpeeksi vakavasti ja ovat saaneet tarpeeksi neuvontaa ja tukea. Oli pakko purkautua tänne. Olisin niin ikikiitollinen jos joku osaisi vastata jotakin.
Johtaako mielensairaus aina työkyvyttömyyteen?
dread9000
859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja lähdetään taas liikkeelle ihan sillä peruskysymyksellä, että mitäs myrkkyjä teikäläinen vetelee ja vedellyt aikaisemmin historiassaan. Onkohan sinullekaan juolahtanut mieleen, että ne aineet mitä vetelet ovat myrkyllisiä ja vievät teräsmieheltäkin toimintakyvyn.
Mitä tulee tuohon 'sairauteesi' niin tuosta vastalääkettä niihin pahimpiin harhoihin. Kannattaa harkita antaa sinne pseudolääkäreidenkin luettavaksi. Saattavat jopa herätä todellisuuteen kuin oikein rautalangasta vääntää.
Schizophrenia: A Nonexistent Disease
Wayne Ramsay, J.D.
http://www.wayneramsay.com/schizophrenia.htm
Jos syöt psyykelääkkeitä niin aivan varmasti väsyttää. Neuroleptit tuhoavat ihan kenen tahansa työkyvyn ja muunkin terveyden. Semmosta pa...aa mitä psykiatrit potilailleen työntävät ei voi kutsua auttamiseksi vaan tuhoamiseksi.
Ylläolevan kaltaisiin kirjoitelmiin tällä palstalla joutuu varautumaan, mutta ne kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Syy siihen, miksi sinulle ei olla ehdotettu kuntoutustukea on todennäköisesti tämänhetkinen työttömyytesi. Sinun olisi hyvä ottaa asia puheeksi hoitavan psykiatrisi kanssa.
Kirjoituksestasi välittyy tunne siitä, että saattaisit hyötyä sairauslomasta, saisit aikaa itsellesi ja sitä lomaa kaikesta stressistä.
On hyvä, että olet jaksanut kouluttautua, siitä sinulle varmasti tulevaisuudessa on suuresti hyötyä.
Puhu psykiatrillesi. Voimia elämässä eteenpäin.
Unohdin vastata kysymykseesi. Mielenterveydenhäiriö -tai sairaus ei aina johda työkyvyttömyyteen. Itseasiassa aika harvoin johtaa. Sairauslomat ja kuntoutustukiajat ovat hyviä arjen nollaajia. Oikean lääkityksen löydyttyä voi ihminen hyvinkin olla täysin työkykyinen ja oireeton.
Puolueellinen kirjoittaja?
Kuka tahansa joka on esim. neuroleptejä käyttänyt pidempään ja asiasta on myös tutkimustietoa runsaasti saatavilla, tietää miten neuroleptit vaikuttavat aivoihin ja väsyttävät. Jos ei jaksa kuutta tuntia päivässä jossain työkokeilussa niin aika epätodennäköistä että siitä kuntoutuu normaaliksi työntekijäksi. Kyllä monet nuoret vuosien saatossa / vuosikymmenen kuluessa saavat sairaseläkkeen jos eivät syystä tai toisesta pysty normaaliin työntekoon. Kysymys kuuluu mistä johtuu että ei jaksa edes kuutta tuntia päivässä suojatyöpaikassa? Jos on raskas lääkitys / monia erilaisia lääkkeitä niin aivan varmasti lääkitys väsyttää aika lailla pitkässä juoksussa ja turha kuvitellakaan että pystyy normaaliin työntekoon.
Äläsuottastressaa: näkemyksesi mukaan mielenterveydenhäiriö- ja sairaus harvoin johtaa työkyvyttömyyteen. Tavallisen järjen/lain mukaan nimenomaan sairaudet johtavat työkyvyttömyyteen ja -eläkkeeseen. Mikä se syy muu voisi olla? Laiskuus ja tyhmyys kun eivät ole diagnooseja ja niillä ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle muuta kuin tollon näkemyksissä.
Eiköhän tuo riipu hyvin pitkälti siitä minkälaiseen asemaan tähtäät ja kuinka suureen yritykseen. Jos haluat vaikkapa hoitamaan lehmiä niin tuskin tosta sun sairaudesta on mitään haittaa. Sama juttu puutarhanhoidon kanssa. Tai jos meet koneella kiillottamaan jäähalliin jäätä. Etköhän sä itse osaa arvioida sitä kuinka hyvin suoriudut tehtävistä. Masennus on kyllä huono juttu etenkin jos tuon oman sairauden ottaa niin vakavasti että sitä alkaa pohtimaan liikaa.
Jos uskoo siihen että sen kanssa tulee toimeen niin tästä voi mainita työnantajalle. Jos työnantaja uskoo siihen että myös sinä uskot tähän ja että sinä olet myös rehellinen itsellesi, tuskin noiden töiden tekemisen osalta on mitään ongelmaa. Ja hyvin usein otetaan mieluummin sellaisia ihmisiä töihin jotka jämähtävät kyseiseen työpaikkaan kyseisiin töihin, kuin niitä joilla on mahdollisuudet valloittaa koko maailma niin että he tulevat vain tilapäisesti tekemään kyseisiä töitä jatkaakseen uraansa jossain toisessa firmassa vaativammissa töissä.
http://yle.fi/uutiset/kaikki_kayvat_jossain_vaiheessa_lapi_mielenterveysongelman/7056684
Itse olen nähnyt monia ihmisiä työelämässä jotka mielestäni pitäisi pakottaa jonkinlaiseen hoitoon koska he selkeästi kieltävät itseltään sairauden joka pohjautuu siihen että he yrittävät nostaa omaa egoaan halveksumalla toisia. Tunnen myös monia tällaisia siviilielämästä ja heillä lähes kaikilla on pitkä työhistoria. Paljon pidempi kuin minulla. Ikävä kyllä se on niin että nämä todella sairaat ihmiset eivät näytä sairauttaan työhaastattelussa ja yrittävät feikata juurikin toisenlaista ihmistä kuin mitä he todelliselta luonteeltaan ovat. Jos sinut otetaan firmaan tunnustaessasi omat heikkoutesi, on todennäköisempää että et joudu firmaan missä on näitä ihmisten halveksujia koska työnantajat tietävät että tällaiset ihmiset ottavat uhrikseen sellaisia ihmisiä joissa on jotain "vikaa".
Sillä tuskin on mitään merkitystä saatko duunia. Teet sitä mistä pidät. Jos pidät ihmisten auttamisesta niin tällöin voit opiskella niitä asioita millä koet kykeneväsi auttamaan muita. Jos sinua ei liiemmin kiinnosta muut ihmiset, harrastat sitä mistä pidät ja perustat vaikka myöhemmin oman yrityksen mikä pohjautuu sun harrastukseen. Jos jaksat opiskella niin kyllä osaajille aina löytyy kysyntää, oli kuinka "hullu" hyvänsä. Ei sitä Einsteiniakaan välttämättä pidetty ihan täysjärkisenä. Silti hän opetti ja opiskeli samaan aikaan. Kyllä hullutkin voi olla auktoriteetteja siinä missä muutkin.
Olet tunteva ihminen ja siksi tressiä aiheuttavat ympärillä olevien ihmisten itseesi suhtau-
tuminen. Virheellisesti sanotaan skitsofreniaksi sitäkin että puristuksessa räjähtelee.
Tohtori Phillin oppien pohjalla vasta se on skitsofreniaa että kuulee ja näkee harhoja.
Nuo kertomasi ihmisuhteet eivät ole harhaisia, vaan ilmeisen todellisia.
Jaksamista noissa olosuhteissa.