Moi oon 14v tyttö ja en enää näe mitään syytä elää. Poikaystäväni on pitänyt minut vielä hengissä. En pysty puhumaan minun pahasta olostani kellekkään. Äidille varsinkaan... En enää jaksa vain esittää onnellista ja kunnon ihmistä en vain jaksa. En pysty kertomaan poikaystävällenikään tästä asiasta koska en tahdo pahoittaa hänen mieltään. Haluan vain kuolla, elämä on minulle liian raskasta ja äiti ja isä tekee siitä raskaamman ja "ystävät". Olen nyt loppu ja minun uusi matka alkaa. Jos joku tahtoo tietää jotain tai jotain muuta niin kysykää vain
Ei mitään syytä elää.
loppuunmennyt
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sullahan on syy elää: poikaystävä. Hän varmasti rakastaa sua ja haluaa että sä voit hyvin joten tee hänelle palvelus ja kerro tunteistasi. Oot niin kovin nuori ja teillä on poikakaverin kaa koko elämä edessä. Ja jos noi sun "ystävät" hankaloittaa sun elämää niin ota välimatkaa tai kerro suoraan mikä mättää. Eikä sun tarvitse esittää mitään. Ite tein sen virheen nuorena että esitin iloista ja se kostautui vain myöhemmin. Joten sure jos surettaa ja ota rohkeasti apua vastaan. Tsemppiä!
Elät itseäsi varten, et vanhempiasi tai ystäviäsi varten. Ajattele itseäsi, tee asioita ja valintoja jotka tuottavat sinulle iloa.
Olet pian jo täysi-ikäinen, kun jaksat vähän aikaa niin vanhempasi eivät muutenkaan enää voi määrätä tekemisiäsi.
Voin kertoa sua about 10 vuotta vanhempana, lähes koko nuoruuteni mielenterveysongelmista kärsineenä, että asiat tulee muuttumaan vielä moneen kertaan sullakin. Et ole saavuttanut mitään elämäsi päätepysäkkiä. Asiat tulee muuttumaan. Kaikella todennäköisyydellä tulet tapaamaan uusia ihmisiä, muuttamaan, menemään uusiin kouluihin, matkustamaan ja tekemään vaikka mitä jos pysyt hengissä. Etkä voi tietää onko tulevaisuus huono vai hyvä. Joten älä ajattele ettei ole syytä elää. Sulla on vielä paljon tekemistä.
Olisko sun mahdollista jutella vaikka kouluterveydenhoitajan kanssa? Jos haluat jutella niin mulle saa aina laittaa viestiä :) [email protected]
Kaikilla on jossain elämän vaiheessa tuntemuksia, ettei tämä kannata ja haluaa pois. Varsinkin nuorilla se on yleistä. Päätit avautua kertomalla asian täällä ja se on ensimmäinen askel avautumiseen. Ei kannata hävetä pahaa oloa. Se jo helpottaa kun saa purkaa tuntemuksiaan sanoin: puhumalla ja kirjoittamalla. Solmut alkavat löystyä. Olet tarpeellinen ihminen ja sinulla on paikka ja aika olla täällä.