Miten voi sattua näin paljon, kun luopuu jostakin. Tässä tapauksessa jostain sellaisesta, mitä ei ole ikinä edes omistanut.
Minun täytyy yrittää unohtaa sinut, koska minä en jaksa tätä enää. Tämä satuttaa niin paljon. Minulla on koko ajan paha olla, enkä jaksa enää. Jotenkin tämä on vain sellaista tunteiden vuoristorataa koko ajan.
Minun täytyy yrittää vältellä sinun katsettasi, koska se on jotain sellaista, mihin vain jää kiinni. Ja se taas aiheuttaa sitä, että minä jään turhaan roikkumaan tähän tunteeseen, kun mitään en kuitenkaan uskalla tehdä, että tämä kaikki etenisi johonkin.
Niinkuin kaikki täälläkin kirjoittaa, että on täysin turhaa ja tyhmää vain tuijotella toista. Ei se toinen voi siitä katseesta mitään tietää. Ja tottahan se on, sinä olet varmasti yhtä sekaisin kuin minäkin koko tästä tilanteesta.
En tiedä kumpi satuttaa enemmän... Itse tämä mahdoton tilanne, vai luopuminen/luovuttaminen asian suhteen, unohtaminen...
Ja itku tuli taas... Minulla on muutenkin niin stressaava elämäntilanne taas, että olen koko ajan väsynyt ja herkillä. Tämä toivottavasti oli viimeinen viestini tälle palstalle.
Hyvää yötä ja kaikkea hyvää elämääsi mies!
Minun täytyy yrittää unohtaa sinut, koska minä en jaksa tätä enää. Tämä satuttaa niin paljon. Minulla on koko ajan paha olla, enkä jaksa enää. Jotenkin tämä on vain sellaista tunteiden vuoristorataa koko ajan.
Minun täytyy yrittää vältellä sinun katsettasi, koska se on jotain sellaista, mihin vain jää kiinni. Ja se taas aiheuttaa sitä, että minä jään turhaan roikkumaan tähän tunteeseen, kun mitään en kuitenkaan uskalla tehdä, että tämä kaikki etenisi johonkin.
Niinkuin kaikki täälläkin kirjoittaa, että on täysin turhaa ja tyhmää vain tuijotella toista. Ei se toinen voi siitä katseesta mitään tietää. Ja tottahan se on, sinä olet varmasti yhtä sekaisin kuin minäkin koko tästä tilanteesta.
En tiedä kumpi satuttaa enemmän... Itse tämä mahdoton tilanne, vai luopuminen/luovuttaminen asian suhteen, unohtaminen...
Ja itku tuli taas... Minulla on muutenkin niin stressaava elämäntilanne taas, että olen koko ajan väsynyt ja herkillä. Tämä toivottavasti oli viimeinen viestini tälle palstalle.
Hyvää yötä ja kaikkea hyvää elämääsi mies!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä tarvitsen sinua...
Sanattomaksi vetää. Kunpa ei olisi minulle. En tahtoisi olla tällaisten tunteiden aiheuttaja...
Ei hän ole aiheuttanut tätä pahaa oloa, vaan tämä koko tilanne. Vaikka kuinka haluaisi tutustua, niin mitään ei tämmöinen idiootti kuitenkaan uskalla asian eteen tehdä. Eikä se ole hänenllekään oikein, että käyttäydyn näin tyhmästi, ei se varmasti hyvältä ainakaan ole tuntunut, kun toinen vain aina pakenee, kun hän yrittää lähestyä.
Ne tunteet, mitä hän saa minussa aikaan, ovat pelkästään hyviä. Miten monen ikävän asiankin yli minä olen päässyt hänen avullaan. Kun surettaa ja kaikki on huonosti, niin minun tarvitsee vain nähdä hänet. Se hymy ja se katse... Tulen siitä niin iloiseksi ja onnelliseksi ja voin kavuta ylös sieltä surujen seasta. Jotenkin tuntuu, että elämä hymyilee taas, kun hänet näkee.
Joku nainen saa hänestä vielä hyvän miehen itselleen.
Samassa tilanteessa erään naisen suhteen. Ja oikeasti yritin ihan tosissani. Erehdyin toivomaankin, mutta luinkin kaiken väärin. Olen totaalisen lopussa. Tämän päälle kaikki mut murheet syövät voimani täysin. Tekee mieli vain nukkua koko ajan.
En voi enää kohdata häntä ja sekin tuntuu pahalta. Hän pitää minua varmasti ääliönä, kun ensin lähestyin ja nyt olen vetäytynyt täysin. Ne tilanteet vaan ovat niin raskaita henkisesti, etten pysty niihin. Aion kyllä silti pitää kaiken, mitä olen hänelle luvannut.
Kuka mahdat olla jotain tuttua tekstistäsi...
En usko, että tunnemme. Hänellä on tuore onni elämässään ja toivon, ettei hän ajattele minua.
voisit kohdata hänet kummiskin. Et kai ole mitään vielä menettänyt, ethän? Mitä sinä hänelle lupasit?
...juttelisi.
Pahalta tuntuu, kun joutuu kärsimään syyttömänä. Ajatukset on pakotettava muihin asioihin. Konkreettista tekemistä, kun vain jaksat. Mielessä pyörivien ajatusten, tunteiden kehästä tietoisesti ponnisteltava pois. Tällä hetkellä se on työtä, vaativaa työtä.
En minä syytön ole, minustahan tämä kaikki johtuu...
Neuvoisin sinua ap tekemään jotain, jos et vielä ole tehnyt. Asiat menee miten menee, jos niiden haluaa menevän niin. Ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun. Pakeneminen ei auta, ennenpitkää joudut kuitenkin kohtaamaan ja toisaalta ajatteletko vain itseäsi, miltä tuo pakeneminen toisesta tuntuu.
Minä aina suunnittelen jotain, että nyt minä teen niin tai näin, että voisimme tutustua, mutta mitään en kuitenkaan uskalla tehdä. Ja on väärin ajatella niin, että vain hänen pitäisi jotain tehdä. Ja mitä jos minä taas pakenen, vaikka oikeasti vain haluaisin hypätä syliin, halata oikein pitkään ja tutustua vihdoinkin. Se varmasti satuttaa häntä vielä enemmän kuin se, että minä nyt "katoaisin" hänen elämästään.