Eli, onko jollain täällä ollut sellainen tilanne, että toisella vanhemmalla on ollut yksinhuoltajuus, mutta etävanhempi on hakenut yhteishuoltajuutta? Jos on kokemusta, niin miten meni ja mitkä asiat vaikuttivat lopputulokseen?
Mielummin kuulisin todellakin kokemuksia, kuin kovin värittyneitä näkemyksiä suuntaan tai toiseen...
Taustaa: Tapaamisoikeus on olemassa, ja etävanhempi on tavannut lasta aina säännöllisesti. Lisäksi etävanhempi on aina maksanut laskelman mukaista elatusmaksua. Etävanhempi haluaisi tavata enemmänkin, mutta lähivanhempi vastustaa. (Tämä jää käräjäoikeusen ratkaistavaksi. Etävanhempi toivoo yhteensä 9 tapaamispäivää kuukaudessa sekä enemmän loma-aikoina. Lähivanhempi esittää n. 5 tapaamispäivää kuukaudessa, mikä on itseasiassa jopa hivenen vähemmän kuin tällä hetkellä.) Lisäksi vanhemmilla on eriäviä näkemyksiä joistakin kasvatuksellisista asioista arjessa, mutta mitään ääripäitä tai suuria asioita nämä eivät ole, lukuunottamatta tapaamisten määrää.
Vanhemmilla ei ole sen sijaan erimielisyyksiä koskien lapsen uskontoa, terveydenhoitoa, nimeä, asumista Suomessa yms, jotka ovat huoltajan velvollisuuksia ja oikeuksia. Näissä asioissa siis etävanhemmalla ei ole halua tehdä muutoksia aiempaan.
Molemmat vanhemmat ovat lapselle tärkeitä, ja kyvykkäitä huolehtimaan lapsesta ja hänen parhaastaan.
Tapaamissopimus on asia sitten erikseen, mutta millaisia kokemuksia on ollut huoltajuuspäätöksen suhteen?
Mielummin kuulisin todellakin kokemuksia, kuin kovin värittyneitä näkemyksiä suuntaan tai toiseen...
Taustaa: Tapaamisoikeus on olemassa, ja etävanhempi on tavannut lasta aina säännöllisesti. Lisäksi etävanhempi on aina maksanut laskelman mukaista elatusmaksua. Etävanhempi haluaisi tavata enemmänkin, mutta lähivanhempi vastustaa. (Tämä jää käräjäoikeusen ratkaistavaksi. Etävanhempi toivoo yhteensä 9 tapaamispäivää kuukaudessa sekä enemmän loma-aikoina. Lähivanhempi esittää n. 5 tapaamispäivää kuukaudessa, mikä on itseasiassa jopa hivenen vähemmän kuin tällä hetkellä.) Lisäksi vanhemmilla on eriäviä näkemyksiä joistakin kasvatuksellisista asioista arjessa, mutta mitään ääripäitä tai suuria asioita nämä eivät ole, lukuunottamatta tapaamisten määrää.
Vanhemmilla ei ole sen sijaan erimielisyyksiä koskien lapsen uskontoa, terveydenhoitoa, nimeä, asumista Suomessa yms, jotka ovat huoltajan velvollisuuksia ja oikeuksia. Näissä asioissa siis etävanhemmalla ei ole halua tehdä muutoksia aiempaan.
Molemmat vanhemmat ovat lapselle tärkeitä, ja kyvykkäitä huolehtimaan lapsesta ja hänen parhaastaan.
Tapaamissopimus on asia sitten erikseen, mutta millaisia kokemuksia on ollut huoltajuuspäätöksen suhteen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.