Ihastunut psykologiin, voiko asia edetä mitenkään?

Ihan inhimillistä. Valitettavasti juttu jää yksipuoliseksi. Jos tunne on lievä, niin ei kai ihastumisesta haittaa ole ja on varmaan miellyttävää käydä terapiassa. Sitten kun istunnon loppuvat, niin voi olla edessä suru ja tyhjä fiilis, kun lysti loppuu.
Tunnen tapauksen, että potilas teki itsemurhan, kun terapeutti sairastui syöpään ja terapiasuhde katkesi. Eivät ammattilaiset lähde asiakassuhteissa mukaan ihastuksiin. Voi olla että olisi parasta vaihtaa terapeuttia.

En tietenkään kuvittele, että potilaana ollessani voisi mitään suhdetta alkaa. Pohdin siis sitä, jos lopetan siellä käynnit, niin olisiko SILLOIN mahdollista syntyä jotain? Silloin en olisi potilas.

Jos sulla on rohkeutta, niin tunnusta ihastus. Mutta tarkista sitä ennen omat henkiset voimavarasi ja syyt miksi juuri käyt terapiassa, paha terapeutti voi hyväksikäyttää näitä asioita sinua kohtaan. Mutta jos nainen vaikuttaa hyvältä ja tunnustuksesi jälkeen ei vetäydy sinun lähipiiristä, niin hommaa toinen terapeutti ja ehdota tälle vanhalle ulosmenoa tvs.

Miksi tuo ei voisi olla mahdollista, mutta edellyttää varmaan sitä ettet jatka hänen asiakkaanaan. Mutta onko psykologi kumppanina se helpoin mahdollinen - epäilen :)

Häneen on varmasti ihastunut moni muukin, kaunis ihminen joka osaa kuunnella ja analysoidakkin omia kuin muidenkin tunteita on monelle todellinen ihanne, kun sellainen ihminen tasapainottaa omaa tunne- ja ajatusmaailmaa ja saa hyvät puolet esille monesta. Et varmasti ole ainut joka hänelle tunnustaisi ihastustaan asiakkaana hänen elämänsä aikana ja ei sinun kannata hävetä omia tunteitasi. Kerro siis ihmeessä niistä, sillä että eteneekö juttu ei ole oikeasti mitään väliä koska sinä et oikeasti tunne häntä ihmisenä, vaan olet ihastunut _vain mielikuvaan hänessä_. Vaikka pakit tulisikin niin voisit hyvällä omalla tunnolla tietää että tunteilla ei paljoa ole ollut realistista pohjaa.

Transferenssitunteita ja -ajatuksia alkaa elää heti, kun jotakin terapeutistaan tietää. Jo puhelinkeskustelu ensimmäisen ajan varaamsieksi herättää monissa mielikuvia terapeutista ja tunteita: toiveita, odotuksia, pelkoja jne.

Yleinen suositus (psykoterpiassa) on, että asiakkaan kanssa ei olla kuin ammatillisessa suhteessa siihen asti, kun kolme vuotta on kulunut hoitosuhteen päättymisestä. Psykoterapian vaikutus ja asiakkaan tarve heijastella psykoterapeutista jääneeseen muistoon kestää vielä hoitosuhteen päättymisen jälkeenkin. Sinä aikana myös voi realisoitua asiakkaalle haluaisiko hän oikeasti olla psykoterapeuttinsa kaveri, seurustelukumppani.

Sama periaate on mielestäni hyvä ja asiallinen lyhemmässäkin hoitosuhteessa. Tunteista hoitosuhteessa saa ja on hyväkin puhua..niin ihastumisesta kuin mahdollisista vihaisistakin, pettymyksen tunteista.

Se ihastuminen saattaa haitata terapiaa sikäli, että pyrit miellyttämään häntä puheissasi. Ehkäpä terapiaistunnot eivät silloin suju ihan puhtaasti.

Mikähän on muuten eettinen ohje terapeuteille/psykologeille tilanteessa, jossa terapeutti itse ihastuu asiakkaaseensa? onko suositeltavaa pyrkiä ohjaamaan asiakas toiselle terapeutille?

En mä voi.ei ole oikein

Eihän tuollaisiin tilanteisiin voi mitään lakeja tai sääntöjä olla! Siis jos aikuisista ihmisistä on kyse. Jos tunne on molemminpuolinen, niin siitä vaan!

Nämä psykopaatit kuuntelee ja ymmärtää rahasta, ei tunteesta. Etsi tuolta vapailta ja normaaleiden ihmisten parista kumppani ja ala elämää omaa elämääsi. Terpat on maksullisia mielen prostituoituja. Tarvitsevathan hekin rahaa asuntoon, autoon, ulkomaanmatkoihin jne. Tuskin tää terppa sua ruokapalkalla alkaisi tapailemaan...Sori vaan suorista sanoista. Joskus on hyvä kasvaa aikuiseksi...

Ammattikuuntelijaan on helppo ihastua, jos kokee, että tämä vastakkaisen sukupuolen edustaja ymmärtää sinua, hyväksyy sinut ja tyydyttää näin emotionaalisia ja psyykkisiä tarpeitasi. Saattaa kuitenkn olla, että tuo "tyydytys" jonka hän sinulle tuottaa on puhtaasti ammatillista ja liittyy hänen rooliinsa, ja että sinun persoonasi ei välttämättä herätä hänessä samanlaista vastakaikua. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että et tuota hänelle sitä psyykkisen tarpeen tyydytystä, jota hänet on palkattu tuottamaan sinulle.

Usein tuollaisissa terapiasuhteissa tosiaan menee sekaisin intiimi yksityinen tunnemaailma ja taloudellisen todellisuuden kyyninen rationaalisuus, jossa sinun herkkien tunteidesi prosessoinnista saaduilla tuloilla lennetään joka joulu etelän lomalle yhdessä sen pitkäaikaisen aviomiehen ja kolmen lapsen kanssa. Ihastumisessa ei sinänsä ole mitään väärää, se on luonnollinen reaktio usein tuollaisessa tilanteessa. Ei kannata kuitenkaan pettyä, jos et saa vastakaikua häneltä tunteillesi.