Pakkotyö joka ei ole taidetta tukahduttaa reilulla tavalla taiteilijaa.
Taiteilijan vapaus on luovaa ilmaisua, jota ei tue aikataulu, ellei palkka on oikeudenmukaista.
Toistaiseksi nimike "apuraha" ei ole palkkaa vaan hevon vittua, joka sekin loppuu nopeasti.
Miksi muut alat nauttivat valtion palkkausta ja taiteilja ei. Epäreilua.
Kun taiteilija pääsee muihin aloihin pakkotöihin, niin hän pikku hiljaa ajautuu karille. Syynä on vapaus siitä, mitä on taide. Taide on mentaliteetti ja taiteilja saa turpista aivan kaikesta häneen kuulumattomasta.
Tässä taiteiljan ominaisuuksia mitä voi tulla muita töitä tehdessään tosissaan jopa silloin kun saa oikeata palkkaa:
- haihattelu
- kelkasta putoamista
- tekee väärin
- rikkoo rajoja
- keksii omia
- tylsistyy
- alkaa vihaamaan kaikkia
- alkaa taiteilla
- alkaa anarkistiksi
- eroaa työstä tai häntä siirretään muihin tehtäviin
- kun inspiraation rajat ylittyvät, niin koko sotku pulpahtaa ulos halusi johtaja tai ei. Luovuutta ei voi estää. Ymmärtää antaa ajoissa taidetyötä.
Siksi kerron, että on harhaa että taiteilja ei tee mitään. Jopa silloin kun kaikki juoksevat toimistoon ja taiteilja istuu kahvilan terassilla, niin se ei tarkoita, että taiteilja on laiska, vaan sitä, että taiteilijaa on itsenäinen tekijä, joka tekee silloin kun on sopivaa ja kuitenkin hän tekee norminsa aikataulussa, koska taiteen tekko on sisäistettyä työtä.
Valtio on ripustanut taiteilijalle liikaa laastia. Taiteilja ei ole myyntimies, ainakaan sosialistisessa Suomessa. Toki hän yrittää tosi lujasti myydä. Myyntityö itsessään on ammatti erikseen. Muuten valtio hoksaa, että taiteilja alkaa elää ja käyttäytyä omituisesti, sillä taiteilja nyt yhdistää myyntityötä ja taidetta yhteen. Sellaista käytäntöä Suomi ei vielä ole tuntenut ja on vaarana se, että taiteilja pääsee mielisairaalaan, vaikka hän on vain väärinymmärretty. Sosiaalitoimisto painostaa ja vie lapsia. Epäreilua ja rikollista. Anna sitten valtio kuukausipalkkaa ja vaadi laatua. Laadi valtio taitteellistamisen suunnitelman taidevientiin ulkomaille.
Taiteilijan vapaus on luovaa ilmaisua, jota ei tue aikataulu, ellei palkka on oikeudenmukaista.
Toistaiseksi nimike "apuraha" ei ole palkkaa vaan hevon vittua, joka sekin loppuu nopeasti.
Miksi muut alat nauttivat valtion palkkausta ja taiteilja ei. Epäreilua.
Kun taiteilija pääsee muihin aloihin pakkotöihin, niin hän pikku hiljaa ajautuu karille. Syynä on vapaus siitä, mitä on taide. Taide on mentaliteetti ja taiteilja saa turpista aivan kaikesta häneen kuulumattomasta.
Tässä taiteiljan ominaisuuksia mitä voi tulla muita töitä tehdessään tosissaan jopa silloin kun saa oikeata palkkaa:
- haihattelu
- kelkasta putoamista
- tekee väärin
- rikkoo rajoja
- keksii omia
- tylsistyy
- alkaa vihaamaan kaikkia
- alkaa taiteilla
- alkaa anarkistiksi
- eroaa työstä tai häntä siirretään muihin tehtäviin
- kun inspiraation rajat ylittyvät, niin koko sotku pulpahtaa ulos halusi johtaja tai ei. Luovuutta ei voi estää. Ymmärtää antaa ajoissa taidetyötä.
Siksi kerron, että on harhaa että taiteilja ei tee mitään. Jopa silloin kun kaikki juoksevat toimistoon ja taiteilja istuu kahvilan terassilla, niin se ei tarkoita, että taiteilja on laiska, vaan sitä, että taiteilijaa on itsenäinen tekijä, joka tekee silloin kun on sopivaa ja kuitenkin hän tekee norminsa aikataulussa, koska taiteen tekko on sisäistettyä työtä.
Valtio on ripustanut taiteilijalle liikaa laastia. Taiteilja ei ole myyntimies, ainakaan sosialistisessa Suomessa. Toki hän yrittää tosi lujasti myydä. Myyntityö itsessään on ammatti erikseen. Muuten valtio hoksaa, että taiteilja alkaa elää ja käyttäytyä omituisesti, sillä taiteilja nyt yhdistää myyntityötä ja taidetta yhteen. Sellaista käytäntöä Suomi ei vielä ole tuntenut ja on vaarana se, että taiteilja pääsee mielisairaalaan, vaikka hän on vain väärinymmärretty. Sosiaalitoimisto painostaa ja vie lapsia. Epäreilua ja rikollista. Anna sitten valtio kuukausipalkkaa ja vaadi laatua. Laadi valtio taitteellistamisen suunnitelman taidevientiin ulkomaille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
siis yrittää myydää ihan sikatosissaan keinoja kaihtamatta oli mikä oli meni mikä meni ja tuli mikä tuli