jos oon huono äiti

Hei
Varmasti on hyvä miettiä, millainen äiti sitä olisi. Muistan itsekin pohtineeni sitä aikoinaan. Toisaalta: millainen sitten on hyvä äiti? Olisiko hedelmällisempää miettiä sitä kautta vanhemmuutta kuin pohtia omia huonouksiaan. Tai millainen voisi olla riittävän hyvä äiti?
Joka tapauksessa lapsen saaminen muuttaa koko elämän. Pysyvästi.
Tavallaan siihen ei ennalta voi varautua. Sitoutuminen, huolenpito, omista tarpeista joustaminen, elinikäinen suhde lapseen, oman ajankäytön muuttuminen..
Toisaalta lapsi tuo elämään iloa, rakkautta, täyttymystä, tarkoitusta.

Mietityttää se mitä sanoit, ettei kukaan mies halua pitää Sinua yli viikkoa.
Asia ei varmasti ole ihan noin, mutta olisiko itsetuntosi jotenkin alamaissa tässä suhteessa? Lapselle on hyväksi saada elää molempien vanhempiensa kanssa. Yksin on myös paljon raskaampaa jaksaa kasvattaa lasta.
Isoja asioita.. Äitinä ei koskaan tulla valmiiksi. Ja onneksi siihen myös kasvaa. Lapsi kasvattaa.

Hyvää tutkimusmatkailua itseesi !
Pappi Elisabet

Selevä juttu. Älä sitten tee niitä.

Mitenhän kävisi jos me äidit joutuisimme samaan testiin, kuin mikä tehdään lapsettomille pariskunnille, jotka haluavat ottolasta? Kuinka moni meistä läpäisisi testin? Tunnen kolme pariskuntaa, jotka eivät ole saaneet lasta. Ihan tavallisilta näyttävät (yksi oli työkaveri). Lieneekö heissä jokin pimeä puoli?

Itse voin heti kertoa, että kun suutahdan, niin päräytän putkessa muutaman kirosanan ja korotan ääneni. Menee kyllä äkkiä ohi. Ei lapset näytä mitenkään säikähtäneiltä.

Juhlista tulen myös hiprakassa kotiin ja otan kotonakin, silloin kun kaikki kotityöt ovat tehdyt. En tosin muutu aggressiiviseksi enkä typeryyksienjankkaajaksikaan, mutta päissäni kyllä olen.

Jos nämä pari asiaa vaikka laittaisi kysymyspapereihin, niin tulisiko arvioksi: et ole sopiva äidiksi. Vai miten virheellinen pitää olla, ettei lasta anneta.