Olen jo pidempää ollut oksentamatta ja ahmimatta. Joulupyhinä retkahdin ahmimiseen ja itkin vessassa kykenemättömyyttäni oksentamaan. Onko muille tuttua? Miten pääsen eteenpäin?
En enää halua oksennella, mutta en ahmiakkaan itseäni porsaaksi.
En enää halua oksennella, mutta en ahmiakkaan itseäni porsaaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minäkin olen ollut pidempään ahmimatta ja oksentelematta (varmaan kohta 2 kk!!!) ja oksentaminen tuntuu ihan mahdottomalta...en halua palata sinne enää. Tiedän sun tunteen oikein hyvin.
Mä inhoon itseäni! Koko joulun oon syöny ja oon ku porsas. Lihonu bulimian "lopettamisen" jälkeen 4 kiloo ja inhoon itseäni niin paljon, et välillä haluisin oikeesti eroon kaikesta. Kukaan ei todellisuudessa käsitä kuinka paljon itseäni inhoon ja vihaan. Joskus vielä ku oli bulimia, ni olin iloinen, et paino putos jne.
En halua/voi mäkään siis enää oksentaa ja siksi oon kylmästi päättäny vähentää syömistä radikaalisti. Mä en aio syödä enää mitään, vaan elän niin vähällä ku mahdollista. Mulla ei oo muutakaan keinoa, koska kaikki tuntuu olevan niin päin helvettiä syömisen kanssa. Aluks on vaikeeta vähentää syömistä, mut kyl kroppa taas muistaa vanhat kaavat ja pääsee niihin.
Musta tuntuu, et pakko laihduttamaan antaa voimii olemaan syömättä. Kyl mä jaksan, koska sitten musta tulee hoikka ja kaunis. Terapeutit ja lääkärit saa nyt haistaa pitkät, koska ne ei oo muuta ku tuputtanu mulle ruokaa ja saanu mut uskoo, et musta tulee terve ja pysyn silti sopivan painosena. Paskat ne mitään tietää! Mun elämässä niitten aika on nyt ohi.
Oksentamaan ei kuitenkaan aleta, eihän! Olkoon sit muita keinoja.
Yritä jo luopua siitä harhakuvasta, että laihtumalla tulee automaattisesti kauniiksi! Sitä on joko kaunis tai ei, monet pyöreämmät ovat kauniimpia kuin anorektikko-bulimikko -laihat. Et sinä kasvojasi ja ruumiinrakennettasi voi muokata, ne ovat mitä ovat.
voi ei, joulupyhinä kaikki ahmii! Koita ajatella että sä olet juuri kuka tahansa, etkä mikään syömishäiriöinen, jonka täytyy sen jälkeen oksennella, laihduttaa ja inhota itseään! Jos sä et voi olla rauhassa kuin vetäessäs ehdottoman tiukkaa linjaa syömisen suhteen, sä et voi parantua, koska joudut aina joskus kuitenkin pettymään itseesi. Eikä tarvitsis!