Luolamies ja nykyisyys

On myös niin, että kokemukset muovaavat ihmistä. Kun sanot, että "vanhemmat ja sisaret ja suku ei ollutkaan niin hienoa ja rakastavaista", niin on todettava useimpien ihmisten kohdalla, että lapselle kirkastuu ennemmin tai myöhemmin rakkaimpienkin ihmisten arkisuus ja luonteenpiirteet, jotka eivät kenelläkään ole pelkästään ihailtavia. Kun sen on havainnut, oppii ymmärtämään myös omia puutteitaan. Lapsi ei ole yksin ja ainoa "epäonnistunut".
Pettymyksiä tulee kaikille, mutta ne muovaavat ihmistä yhtä lailla kuin se rakkaus, jonka huomassa lapsi kasvaa. Kun luottamus lähimmäisiin säilyy, on ihminen vahvoilla. Sanotaan, että täysorvoille ja ankeissa oloissa kasvavalle riittää yksi luotettava aikuinen, jonka tuki auttaa lasta kasvamaan henkisesti eheäksi ja "hyväksi" ihmiseksi.
Usein kasvatus pakostakin tähtää siihen, että ihminen oppii hillitsemään tunteensa. Yhteiskunta edellyttää, että suuria tunteenpurkauksia ei päästetä ilmloille julkisesti. Pohjoismaalaiset osaavat pysyä viileinä ahdistavissakin tilanteissa. Luulen, että se johtuu osaltaan ilmastostamme, jossa on kovilla pakkasilla tai katovuosina pitänyt vaan selviytyä oman neuvokkuuden turvin. Hillitsemätön tunteen palo ei auta pahoissa paikoissa.

Mietitään.yhdessä kirjoitti:

On myös niin, että kokemukset muovaavat ihmistä. Kun sanot, että "vanhemmat ja sisaret ja suku ei ollutkaan niin hienoa ja rakastavaista", niin on todettava useimpien ihmisten kohdalla, että lapselle kirkastuu ennemmin tai myöhemmin rakkaimpienkin ihmisten arkisuus ja luonteenpiirteet, jotka eivät kenelläkään ole pelkästään ihailtavia. Kun sen on havainnut, oppii ymmärtämään myös omia puutteitaan. Lapsi ei ole yksin ja ainoa "epäonnistunut".
Pettymyksiä tulee kaikille, mutta ne muovaavat ihmistä yhtä lailla kuin se rakkaus, jonka huomassa lapsi kasvaa. Kun luottamus lähimmäisiin säilyy, on ihminen vahvoilla. Sanotaan, että täysorvoille ja ankeissa oloissa kasvavalle riittää yksi luotettava aikuinen, jonka tuki auttaa lasta kasvamaan henkisesti eheäksi ja "hyväksi" ihmiseksi.
Usein kasvatus pakostakin tähtää siihen, että ihminen oppii hillitsemään tunteensa. Yhteiskunta edellyttää, että suuria tunteenpurkauksia ei päästetä ilmloille julkisesti. Pohjoismaalaiset osaavat pysyä viileinä ahdistavissakin tilanteissa. Luulen, että se johtuu osaltaan ilmastostamme, jossa on kovilla pakkasilla tai katovuosina pitänyt vaan selviytyä oman neuvokkuuden turvin. Hillitsemätön tunteen palo ei auta pahoissa paikoissa.

Lue lisää

Tunnut mukavalta ihmiseltä ja sinun kanssa on hyvä käydä dialogia asiasta kuin asiasta.Kiinnostuin tästä aiheesta koska näitä pakkoja ja pakko-oireita on varmaan itse kullakin.Työelämässä tuntuu että joka päivä on pakko suoriutua erilaisissa projekteissa ja kotona on pakko tehdä sitä ja tätä ja tuntuu että lepo ja rentoutuminen on sellaista luksusta josta voi haaveilla.
Sitä huomaa että työelämässä laitostuu ja kyky irroittautua oravan pyörästä ja ainaisesta kiireestä on kuitenkin tärkeää ja oman terveyden ja tasapainon takia.Tuntuu että aina sanotaan että vielä yksi kerta ja sitten hommat on hoidettu.Totuus on se että mitään asiaa tai työtä ei saa tehtyä loppuun vaan aina kun joku ongelma on selvitetty niin suurempi ongelma tulee kulman takaa.Yhteiskuntamme on aina jotenkin keskinkertainen ja aina pitää laittaa paremmaksi.
Monumenttia emme saa vaikka kuinka olisimme ahkeria työntekijöitä ja lasten kasvatus ja perhe on myös erittäin tärkeitä ja työ ja perhe-elämä pitäisi jotenkin erottaa toisistaan ja ottaa huomioon vanhukset,lapset,
vaimo ja itsensä.Elämän kokonais
valtainen ymmärtäminen ja oman
paikkansa siinä löytäminen on haaste.
Onko mentävä erämaahan tai Lappiin kuuntelemaan itseään ja kysyttävä mitä oikeasti haluaaTiedän sen että kiireellä ja pakoilla en tule sitä löytämään.