Olemassa edes. Minusta ei tykätä edes, kukaan ei halua olla kaveri, ystävä eikä kumppani. Mitä olen tehnyt ansaitakseni yksinäisen elämän. Olen liian ruma saamaan suhteita joten haluaisin kuolla ihan oikeesti. Miksen voi vaan kadota jonnekin josta minua ei kukaan löytäisi. Sitä nelaa etsittiin kauan mutta minua ei kukaan alkaisi etsimään.
Ajattelin eilen että kumpa minua ei olisi
enhaluaelää
14191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aikamoista itsesäälissä rypemistä. Mitä väliä on sitten etsiä ruumista. Ei etsiminen enää Neelaa auttanut. Sekään, ettei sinua vaivaisi, jos sinua ei etsittäisi. Kun alat arvostaa itseäsi, niin toisetkin huomaavat sinut.
Ei se ole itsesääliä välttämättä.Umpikujassa ihminen miettii kaikkia mahdollisia ulospääsyjä.Ehkä ajatuksena auttaa,ettei mikään kestä ikuisesti.Kai.
Kuuleppas, Sinun elämälläsikin on varmasti tarkoitus. Itsekin olen ollut umpikujassa, mutta luottamalla Luojaani olen pystynyt puskemaan ja räpiköimään eteenpäin. Olet hyvä ja tärkeä, usko pois.
Minun on sanottu olevan kaunis, kiltti, ystävällinen kaikille, kaikki perheenjäseneni ovat hylänneet minut, koska en merkitse heille mitään. Minun on hyvin vaikea saada ystäviä mm. ujoudestani johtuen. Olen lähes 50 v. Asun yksin, minulla ei ole ystäviä ei ketään. Miksi ihmisen, josta ei kukaan välitä, joka on työkyvyttömyyseläkkeellä 30-vuotiaana vaikka on kiltti, tunnollinen, osaa ja haluaa tehdä töitä, pitäisi jaksaa pysytellä yhteiskunnan elätettävänä. Arvomaailma Suomenmaassa on täysin kieroutunut, siitä itsemurhat johtuvat! Toivottavasti "hallitus" hajoaa!
Miks et oo töissä kerran haluat tehdä töitä ? Nyt en tajuu... Sun ajatusmaailma täs on kieroutunu.
Kuten hän sanoi, hän on työkyvytön. Masennuksen tai jonkun muun sairauden vuoksi..
Minä välittäisin, jos annettaisiin mahdollisuus.
Ei minullakaan ole kavereita yhtään. On onneksi perhe kuitenkin. En kyllä erityisemmin kaipaakaan kavereita, viihdyn yksin ja perheen kanssa. Sunnuntaina on juhlapäivä.
Naiset ei halua seurustella miesten kanssa joten tuloksena on yksinäisyys. Mitä vuosien yksinäisyys ilman sosiaalista elämää tekee pääkopalle, ei varmaan mitään hyvää.
Ei se työpaikkakaan välttämättä ratkaisu ole. Itse jäin kesätyön jälkeen vakituiseksi ja se ahdistaa todella paljon. Tuntuu, että en ansaitse vakituista työtä. Työilmapiiri on välillä todella huono. Minulla on n. 60 kilometriä työmatka yhteen suuntaan, omalla autolla kuljen, vuorotyö, bussilla ei voi mennä. Firmassa oli YT:t juuri ja en edes pyytämällä saanut lomaa, vaikka suurin osa lomautetaan vähäksi aikaa. Minua käytetään muiden lomautusten tuuraajana.
Kaiken lisäksi tänään on Isänpäivä ja pistin välit poikki omaan isääni, joka on ihan hirveä ihminen ja täys narsisti. Hän on myös ainoa sukulainen, joka asuu samassa kylässä. Äiti ja sisko asuvat n. 30 kilometrin päässä. Haluaisin muuttaa täältä kotikylästä pois, mutta lähteminen ahdistaa yhtä paljon kuin jääminenkin. Jos muutan lähemmäs työpaikkaa, samalla muutan kauemmaksi äidistä ja siskosta, jotka ovat minulle tärkeimpiä ihmisiä elämässä. Jos taas muutan lähemmäs heitä, työmatkastani tulee 20 kilometriä pitempi.
Toisaalta haluaisin vain irtisanoa itseni ja kärsiä karenssi ja olla vain työtön. Sitäkään en pysty tekemään.
Vihaan tätä maailmaa, tätä suoritusyhteiskuntaa, jossa vain rikkaat ja kauniit ihmiset palkitaan. Ei tässä ole mitään järkeä...
"Ei tässä ole mitään järkeä"
Totta, ei olekaan ja lähestymme jälleen kerran hetkeä, että järjettömyydestä joudutaan maksamaan jotain, inhimillisesti.
Se ei tietenkään tarkoita. että siitä opittaisiin.
Hei sinulle alkuperäinen kirjoittaja! Ala arvostaa itseäsi! Jokainen on arvokas omalla tyylillään! Sinussa on paljon hyvää, usko siihen. Niin muutkin huomaavat sinut , kun uskallat olla, sanoa ja elää
Minulle kelpaisi se kaveruus tai ystävyys. Ei ole vääränlaista ihmistä olemaan kaveri, saa olla hyvin erilainenkin, kunhan se toinen vaan kunnioittaisi minua, niin että hänen seurassa olisi siten hyvä olla.
Arvotonta ihmistä ei olekkaan.Jokainen on jossain hyvä ja jossain huono.Jokaisessa on jotain kaunista ja jotain rumaa.Jokainen kokee onnistumisia ja epäonnistumisia.Jokaisella on hyviä hetkiä ja aikoja ja myös niitä huonoja.Väittäisin myös,että jokainen kokee myös yksinäisyyttä,kuka enemmän,kuka vähemmän,elämänsä varrella.Ehkä tämän miettiminen auttaa,olemaan avoimempi,rohkeampi ja luottamaan itseensä ja elämään edes vähän enemmän kuin ennen.