Mä pääsin hakemaan sieltä kahvilasta niitä puolen hinnan tuotteita. Mä istuin siinä ennen sulkemisaikaa. Kattelin kiireisiä ihmisiä. Mulla oli ihan hyvä olo. Sit me jäätiin Pikin kanssa kahden kun ostokset oli tehty. Mä söin kermapullaa. Mulla tippu kermat pitkin rinnuksia. Mä säikähdin sitä, ja sen jälkeen mä oikeesti kaadoin kahvit siihen sen liinalle. Läikytin lähinnä. Mulle käy nykyään aina niin. Musta on tullut tumpelo.
Se puhu mulle suhteistaan. Suhteistaan naisiin lähinnä. Se keskustelu lähti siitä kun se kysy oonks mä ollu yksinäinen Pirjon jälkeen. Mä olin lähinnä hiljaa. Vastasin sillä tavalla myöntävästi sille. Mä en meinannu kuulla mitä se puhu alussa. Siinä laukkas jotain nuorta porukkaa seinän toisella puolella. Mulla oli muutenkin vaikeuksia sen pienen kupin kanssa. Mun olis pitäny pyytää suurempi kuppi mun käsille. Mä en meinannu ensin löytää edes servettejä. Piki haluaa, että muruset korjataan. Harva niitä korjaa. Ihmisillä on niin kiire. Ei niillä ole jaksamista eikä intoa.
Mä kysyin siltä vielä sen miehistä. Se alko puhumaan vaan suhteistaan naisiin. Mä en oo koskaan miettiny naisten välisiä suhteita. Mulle miesten väliset suhteet ja miesten suhteet naisiin, on paljon luonnollisempi juttu ajatella. Mä ehkä ymmärtäisin Pikiä paremmin, jos mä ymmärtäisin naisten välisistä suhteista jotain. Äidistään se kertoi jotain, ja siskoistaan. Mutta mulla ei ole käsitystä sellasista perhesuhteista. Isästä se ei sanonu sanaakaan.
Mä olin ajellu oikein mun partani, mutta siitä ei ollu mitään hyötyä kun mä heitin ne kermat sinne rinnuksille. Mun ois pitäny ottaa se liinakin mukaan, että se olis saanu puhtaan liinan heti pöytään. Mä lupasin pestä sille sen liinan, jolle läikytin sitä kahvia. Se oli lähdössä heti sinne reissuun eikä se olis saanu ketään hakemaan sitä. Seuraavan viikon liinat on jo pesulassa valmiiksi mutta ne se saa vasta ensi viikon alun jälkeen. Se oli ollu vähän huolimaton itsekin. Piki ei varmaan siedä pöytää ilman sitä liinaa.
Musta tuntuu, että se ei haluis enää edes nähdä mua kun mä sotkin sen kahvilan. Mulla alko selkääkin särkeä jossain vaiheessa sitä keskustelua. Mut mä en lähteny kotiin. Enkä mä sanonu sanaakaan. Mä hymyilin, ja hymyilin loppuun asti. Mä olin kotona treenannu keskustelua Pikin kanssa mutta mikään ei menny niinku mä ajattelin. Eihän ne koskaan mene. Näinkin vanhalla iällä mä hetken uskoin, että saattais osittain mennä. Mä olin ajatellu heittäväni puhtaan takin tyylikkäästi olkapäälleni lähteissäni. Tutkaillu vähän hymyiliskö se mulle, pitäiskö näkemästään. Mä heitin takin olalle. Sitte mä huomasin, että siinäkin oli kermat. Mä silti hymyilin. Vaikka selkäkin otti iskun siitä heitosta. Mä hymyilin koko loppumatkan kotiin, ja kaupasta mä otin litran karhusen. Laitoin saunan päälle ja join sen hymy suulla. Onhan mulla uudestaan treffit sen kanssa. Sen täytyy nimittäin saada se uusi liina takaisin. Ja ainahan mä voin viedä sille sen vanhan liinan, ihan huvin vuoksi.
Se puhu mulle suhteistaan. Suhteistaan naisiin lähinnä. Se keskustelu lähti siitä kun se kysy oonks mä ollu yksinäinen Pirjon jälkeen. Mä olin lähinnä hiljaa. Vastasin sillä tavalla myöntävästi sille. Mä en meinannu kuulla mitä se puhu alussa. Siinä laukkas jotain nuorta porukkaa seinän toisella puolella. Mulla oli muutenkin vaikeuksia sen pienen kupin kanssa. Mun olis pitäny pyytää suurempi kuppi mun käsille. Mä en meinannu ensin löytää edes servettejä. Piki haluaa, että muruset korjataan. Harva niitä korjaa. Ihmisillä on niin kiire. Ei niillä ole jaksamista eikä intoa.
Mä kysyin siltä vielä sen miehistä. Se alko puhumaan vaan suhteistaan naisiin. Mä en oo koskaan miettiny naisten välisiä suhteita. Mulle miesten väliset suhteet ja miesten suhteet naisiin, on paljon luonnollisempi juttu ajatella. Mä ehkä ymmärtäisin Pikiä paremmin, jos mä ymmärtäisin naisten välisistä suhteista jotain. Äidistään se kertoi jotain, ja siskoistaan. Mutta mulla ei ole käsitystä sellasista perhesuhteista. Isästä se ei sanonu sanaakaan.
Mä olin ajellu oikein mun partani, mutta siitä ei ollu mitään hyötyä kun mä heitin ne kermat sinne rinnuksille. Mun ois pitäny ottaa se liinakin mukaan, että se olis saanu puhtaan liinan heti pöytään. Mä lupasin pestä sille sen liinan, jolle läikytin sitä kahvia. Se oli lähdössä heti sinne reissuun eikä se olis saanu ketään hakemaan sitä. Seuraavan viikon liinat on jo pesulassa valmiiksi mutta ne se saa vasta ensi viikon alun jälkeen. Se oli ollu vähän huolimaton itsekin. Piki ei varmaan siedä pöytää ilman sitä liinaa.
Musta tuntuu, että se ei haluis enää edes nähdä mua kun mä sotkin sen kahvilan. Mulla alko selkääkin särkeä jossain vaiheessa sitä keskustelua. Mut mä en lähteny kotiin. Enkä mä sanonu sanaakaan. Mä hymyilin, ja hymyilin loppuun asti. Mä olin kotona treenannu keskustelua Pikin kanssa mutta mikään ei menny niinku mä ajattelin. Eihän ne koskaan mene. Näinkin vanhalla iällä mä hetken uskoin, että saattais osittain mennä. Mä olin ajatellu heittäväni puhtaan takin tyylikkäästi olkapäälleni lähteissäni. Tutkaillu vähän hymyiliskö se mulle, pitäiskö näkemästään. Mä heitin takin olalle. Sitte mä huomasin, että siinäkin oli kermat. Mä silti hymyilin. Vaikka selkäkin otti iskun siitä heitosta. Mä hymyilin koko loppumatkan kotiin, ja kaupasta mä otin litran karhusen. Laitoin saunan päälle ja join sen hymy suulla. Onhan mulla uudestaan treffit sen kanssa. Sen täytyy nimittäin saada se uusi liina takaisin. Ja ainahan mä voin viedä sille sen vanhan liinan, ihan huvin vuoksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.