Meitä liikuntarajoitteisia ja liikuntavammaisia on niin monenlaisia.
Meitä on pyörätuoleissa ja osa meistä liikkuu apuvälineiden avulla ja osa ei pysty liikkumaan ilman muiden apua lainkaan. Jotkut meistä, sairauksista ja vammoista huolimatta jaksavat olla mukana monenlaisessa toiminnassa. Esim.vammaisjärjestöissä ja yhdistyksissä jne. He pystyvät sairaudestaan huolimatta osallistumaan erilaisiin tapahtumiin. Jotkut meistä pystyy matkustelemaankin ja viettämään vapaa-aikaa, kuten terveetkin ihmiset.
Mutta meitä sairaita ja vammaisia on myös sellaisia, jotka ei pysty, eikä jaksa osallistua mihinkään tälläiseen. Kovat kivut ja tuskat ja muut ongelmat estävät meiltä kaiken tälläisen elämään osallistumisen. Ellet ole, hoidosta huolimatta jatkuvasti ihan vuoteenomana ja kirjaimellisesti sairaana, vaivaisena.
Niin jos onkin joskus jotain kivaa luvassa ja tarjolla, viimeistään lähtöä edeltävänä iltana alkaa sairautesi näyttämään sellaisia merkkejä, että onkin parasta jäädä kotiin. Tai lähteä jopa sairaalaan, tai ainakin lääkäriin.
Olenkin siis pohtinut, että ei fyysisesti vammautuneen tilasta voi käyttää yleisesti aina nimitystä "sairaus"
Koska kaikki vammautuneet eivät ole niin sairaita, etteivät jaksaisi olla mukana monessa. Se on ihana asia, jos vammaisuus rajoita jatkuvalla kivuilla ym.ongelmilla elämää.
Nimittäin joskus vammautumisesta ja sairaudesta johtuvat kivut voivat olla niin rajuja, ettei niiden kanssa jaksa, eikä pysty osallistumaan koskaan mihinkään.
Päivät ja yöt ja koko elämä on yhtä voimat vievää selvitymistaistelua.
Tämä on siis eri asia, kuin se, että jotkut vammautuneet eivät anna pikku kremppojen haitata menoaan, vaan osallistuvat sisulla kaikkeen. Kysymys on siis todellisista sairauden aiheuttamista kivuista ja vaivoista joita ei saa sisulla, eikä lääkkeillänkään kuriin. Me olemme siis niitä sairautemme vankeja kipuhelvetissämme vaivoinemme. Tälläisiäkin vammaisia siis on olemassa.
Meitä on pyörätuoleissa ja osa meistä liikkuu apuvälineiden avulla ja osa ei pysty liikkumaan ilman muiden apua lainkaan. Jotkut meistä, sairauksista ja vammoista huolimatta jaksavat olla mukana monenlaisessa toiminnassa. Esim.vammaisjärjestöissä ja yhdistyksissä jne. He pystyvät sairaudestaan huolimatta osallistumaan erilaisiin tapahtumiin. Jotkut meistä pystyy matkustelemaankin ja viettämään vapaa-aikaa, kuten terveetkin ihmiset.
Mutta meitä sairaita ja vammaisia on myös sellaisia, jotka ei pysty, eikä jaksa osallistua mihinkään tälläiseen. Kovat kivut ja tuskat ja muut ongelmat estävät meiltä kaiken tälläisen elämään osallistumisen. Ellet ole, hoidosta huolimatta jatkuvasti ihan vuoteenomana ja kirjaimellisesti sairaana, vaivaisena.
Niin jos onkin joskus jotain kivaa luvassa ja tarjolla, viimeistään lähtöä edeltävänä iltana alkaa sairautesi näyttämään sellaisia merkkejä, että onkin parasta jäädä kotiin. Tai lähteä jopa sairaalaan, tai ainakin lääkäriin.
Olenkin siis pohtinut, että ei fyysisesti vammautuneen tilasta voi käyttää yleisesti aina nimitystä "sairaus"
Koska kaikki vammautuneet eivät ole niin sairaita, etteivät jaksaisi olla mukana monessa. Se on ihana asia, jos vammaisuus rajoita jatkuvalla kivuilla ym.ongelmilla elämää.
Nimittäin joskus vammautumisesta ja sairaudesta johtuvat kivut voivat olla niin rajuja, ettei niiden kanssa jaksa, eikä pysty osallistumaan koskaan mihinkään.
Päivät ja yöt ja koko elämä on yhtä voimat vievää selvitymistaistelua.
Tämä on siis eri asia, kuin se, että jotkut vammautuneet eivät anna pikku kremppojen haitata menoaan, vaan osallistuvat sisulla kaikkeen. Kysymys on siis todellisista sairauden aiheuttamista kivuista ja vaivoista joita ei saa sisulla, eikä lääkkeillänkään kuriin. Me olemme siis niitä sairautemme vankeja kipuhelvetissämme vaivoinemme. Tälläisiäkin vammaisia siis on olemassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.