hoh..mitäs sitä tekis huomenna? no istun koneella tietysti ku ei oo kavereita.entäs ylihuomenna? sama juttu tietty,mitä muutakaan luulit.entäs uutenavuotena? no koneel tietty.on se niin vitun hauskaa istua sisällä,päätä särkee väsyttää,ei oo tekemistä.ahistaa.raivostuttaa.miten mä tällaseen tilanteeseen oon joutunu? en tiedä.olipa tylsä joulu.istuin koneella ja söin suklaata,pelasin army opsia,pari kinkun viipaletta söin.mahtavaa.liian jännittävä vuos oli joo-o...
yksinäisyys
poika16v.
332349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
sama homma täällä..
Harrastatko mitään muuta kuin tietokoneita?? Eikö vois vaikka mennä pelaamaan jääkiekkoo. Sieltä varmasti löytää kavereita.Ainakin minun lapset ovat löytäneet. Jonkin harrastuksen parissa varmasti löytää uusia ystäviä. Ei kenenkään ole hyvä olla yksin, tiedän sen itsestäni kun olen joutunut olemaan. Ei todellakaan kannata koko aikaa olla koneen ääressä, täytyy vaan keksiä jotain muuta. Toivottavasti otat vinkistä vaarin!! Toivon kaikkea hyvää sinulle. T. Merja
liian myöhäistä alottaa jääkiekkoo näin vanhana.alotin uuden harrastuksen just mut ei sieltäkää kavereita.pitää vaan tottua tähä.
Hei, älä nyt. Ei saa synkistyä! Mitä jos vaan menisit siellä uudessa harrastuksessa reippaasti puhumaan muille. Ei nyt heti tarvitse ruveta sydänystäväksi. Pikku hiljaa rupattelet jotain, vaikka liittyen kyseiseen harrastukseen.
Eikä sinun tarvitse todellakaan tottua nykyiseen tilaasi, mutta ei mitään tapahdu itsestään, vaan pitää itse uskaltautua tekemään itse asialle jotain.
Ei se ota jossei annakkaan! Onnea sinulle!
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa jotain harrastusta!!!!! Sinäkö liian vanha pelaamaan jääkiekkoo,täälläkin on monen ikäisiä jotka muuten vaan pelaavat. Minunkin tuttavat ja kaverit pelaavat huvin vuoksi ja ikähaitari 13-30v. Hyvin tulevat toimeen vaikka suuri ikäero pelaajilla. Minäkin aloitin noin vuosi sitten käyttämään tätä konetta ja olen 42vuotias:) Ja olen oppinut aika paljon(luultavasti)! Mutta ota näistä neuvoista vaarin mitä saat täältä äläkä ainakaan tee mitään harkitsematonta. Sinua Rakastetaan, Älä unohda sitä:) Kyllä se elämä vielä hymyilee sinulle vaikka nyt ei tunnu siltä!!!!
sama juttu mulla.. tuo on aivan kuin oma maailmani.
en kestä enää kauaa.. en itseasiassa ole kestänyt edes tähän asti.. harmi että olen tälläinen pelkuri, muuten minulla olisi rohkeutta lähteä täältä..
poika 16
Aivan samoin oli mullakin aikoinaan. Hmm.. en mä nyt mitään erityisempää keksi tohon ongelmaasi kuitenkaan, tossa nyt muut on sanonu jotain. Mutta tietenkin on paljon helpommin sanottu kuin tehty, että menee yksin vaikka jääkiekkokentälle sinne porukan sekaan. Sen tapaseen en minääkään pystynyt.
Yksinäisiä on kuitenkin paljon, joten miksi sitä ei yhdistyisi? Sekin on varmaan vaikeeta. Ootko kokeillu netistä? Pyydä vaikka samassa jamassa olevaa, joka asuu samalla alueella vaikka meseen tai vastaavaan. Voisin kuvitella, että sitä kautta se voi olla paljon helpompaa. Onnee sulle! Kyllä sitä itte on huomannu, että kun sai edes koulussa pari kaveria, niin heti muuttu elämä jo siitä.
ei sulla välttämättä tarvi mitään joukkue lajia heti alottaa, ootko ajatellu meneväs jollekkin kurssille? Mulle ainakin on TaeKwon-Do antanu paljon itseluottamusta, uskaltaa ihan oikeestkkin sanoa oman mielipiteensä ääneen. Ja vaikka se ei ookkaan joukkue laji, niin tule helposti juteltua muitten harrastajien kanssa vapaa-ajallakin ja leireillä tutustuu aina uusiin ihmisiin.
Minullakin ihan sama, istun paljon tietokoneella. Itse asiassa odotankin koulun alkamista, että saa oltua edes vähän sosiaalisempi. Mutta sielläkään ei ole ketään hyvää ystävää, epävakaita suhteita vain...
Ittellänikin on sama "ongelma"..ei mitään tekemistä koskaan..nuoruus menny melkeen hukkaan? Oikeestaan odotan, että koulu alkais taas, et näkis kavereita taas vaihteeks=) Tämmöstä tää on:(
mulla ei oo ees koulua :( nii,nuoruushan tässä menee vaan hukkaan....haluaisin tavata jonkun kivan,kauniin tytön,joka rakastaisi minua ja mä sitä....mutta kai se on liikaa pyydetty...
Itellänikin on toi sama unelma mukavasta tyttöystävästä, mutta tuntuu siltä, että unelmaksi se vain jää:(
No tottakai se unelma tyttöystävästä jää vain unelmaksi, jos ette tee asian eteen mitään. Uskon että olette yrittäneet, mutta ei saa lopettaa sitä yrittämistä. Kun ei kukaan kuitenkaan tule sieltä neljän seinän sisältä hakemaan! Mutta eihän sen tekemisen tarvitse edes heti liittyä siihen muitten ihmisten tapaamiseen, voi ottaa aluksi vain sen päämääräksi että on jotain muuta tekemistä kuin istua koneella. Esim. voi alkaa käymään lenkillä! Paljon hyödyllisempää kuin kotona istuminen.
Ja kyllä sieltä koulustakin niitä kavereita saa, kun uskaltaa vaan avata suunsa. Aina löytyy joku muukin yksinäinen, tai ei niin yksinäinen, jolla ei kuitenkaan kavereita ole "tarpeeksi". Ja jos se siitä on kiinni ettei saa sanaa sanottua, niinh.. Olen kuullut että monet ovat ensin "hankkineet" netistä jonkun hyvän nettituttavan jonka kanssa on ollut helppo puhua, niin sen jälkeen kavereita on alkanut tulla koulussakin. Itsellenikin näin kävi, vaikken niin yksinäinen ollutkaan. Eräs poika vaan opetti mulle melkosesti ihmissuhteista yms., ja se todella autto. Oon paljon sosiaalisempi, ja onhan noita miesehdokkaitakin alkanu ilmaantumaan useammmin. Ja nykyään se poika onkin sitä yks mun parhaista kavereista, vaikka ei ollakkaan koskaan nähty.
Ja lisäksi, ei kukaan halua tutustua sellaiseen joka vain näyttää nyrpeetä naamaa ja katsoo puhuessaan kenkiään. En tiedä onko teillä näin, mutta jos on, niin yrittäkää rohkaistua. Uskaltakaa ottaa riskejä, koska kerranhan tässä vain eletään! Ja ennen kaikkea, uskaltakaa olla omia itsejänne.
No en kyllä ole koko aikaa sisällä nyhvännyt, mutta ei vain onnistu.. Ja sitten jos joskus satun jonkun tapaamaan, niin ei siit tuu varmaan mitään, ku en oo mikään hyvä suustani, en vain keksi juttua:(
No toinen unelmista voi toteutua eli ajokortti ja bemari, mutta ois se tyttöystävä viel tärkeenpi:) Tämmöst tää on...
Noh mitäs tässä tällänen tyttö sanois elämästään, kavereita on, mutta tuntuu et ollaan ajauduttu erilleen...uutena vuotena varmaan istun himassa ja mietin mitä voisinkaan tehdä kun ei halua ryypätä (tekosyyni siihen miksi en ole koskaan juonut kaljaa, mutta oikeasti en vain tiedä kenen kanssa joisin), bileisiin kerran pyydettiin mutta jätin menemättä koska en tuntenut sinne tulevia ihmisiä hirveen hyvin.. et tällänen on mullakin *elämä*
ja tää viesti vois taas olla yhtä hyvin mun kirjoittama...
Näköjään meitä yksinäisiä riittää:(
Itsekkään en ole oikeastaan koskaan ollut juomassa kunnolla, kun ei ole ollut ketään keiden kanssa mennä:( Tulee varmaan tylsä Uusi Vuosi...olis kiva olla juhlimassa, mutta tuskinpa... Täytyy vain kestää:)
Nyt tuli todistettua että minäkään en ole yksinäisyyteni kanssa yksin.
mullakin menee vapaa-aika ihan harakoille. koulussa on jotain kavereita, mutta ei edes kauheen hyviä, ja niillä on sitten koulun ulkopuolella ihan omat jutut. koulusta ei tunnu löytyvän tosi ystäviä, vaikka kuinka olisi mukava kaikille...
kannattaa koittaa kehitellä jotain muuta tuon koneella istumisen lisäksi, ite treenaan himassa jonkin verran. siitä tulee ainakin hyvä olo, sen lisäksi lenkkeily, mut lenkille ei yksin viitti lähteä kun tuolla on niin kylmä. x) en tiiä voisiko täältä sitten löytää jotain kavereita, sellasia jotka on samas jamassa. oon muuten vantaalta, jos ketään kiinnostaa.
mäki yritän itteeni piristää....hankkinu uusii harrastuksia,kyllähän ne piristää mut sit ku kotiin tulen nii alkaa vituttaa jo oman huoneen näkeminen...eih tänne taas istumaan...
Sama juttu täällä. aina kun tulee pitempi loma, iskee masennus ja yksinäisyys. koulussa mulla on aika monta kaveria, enkä joudu siellä olemaan yksin, mutta kun loma alkaa, ni oon taas yksin.
sitä vaan kelaa, että tulispa jo kevät ja sais kirjotukset pois alta ja pääsis armeijaan ja sen jälkeen helvettiin tästä kaupungista. vois alottaa uudestaan. ja tietysti on hirveet paineet siitä, että saa opiskelupaikan.
mäkin käyn lenkillä ja treenaan kotona. about vuosi sitten alotin karatenkin, mutta ei sieltäkään oo kavereita tullut. johtunee siitä, että siellä ei ole mun ikäsiä jätkiä.
ei tästä voi muita syyttää kun itteeni. ennen olin tosi hyvässä kaveriporukassa, mutta mokasin kaiken. nyt olen vieraantunut heistä
samaan tilanteeseen olen mäkin joutunut. oon muuten myös vantaalta :)
unta en saa millään mutta hyvä niin: eksyin nyt sitten tännekkin ja huomasin että täällähän monta jotka kuullostavat itseltäni..!
Niin jotenkin sitä huomaa että vieraantuu kavereista mutta yrittää olla yhteydessä kun mietityttää että mitä jos ei sitten uusia saakkaan..vaikka jutut olisivatkin tosi erilaisia..meijän perhe on taas muuttanut aika paljon ja oon ollu tosi kateellinen kaikille niille tutuille ja kavereille, joilla on paljon kavereita oman kodin lähettyvillä, naapurissa jne. en mä vois ainakaan kuvitella et menisin jotakin selittämään meijän naapurin pojalle/tytölle..tyyliin voiks teijän uuniin tunkee pullii ku meil ei enää mahu? ja taidanpa jäädä kattomaan tota paratiisihotellii nyt siks aikaa tänne teille.. ja hupsista sitte ollaanki jo kavereita!
Toi karatejuttu kuullosti muuten tutulta: ei mun ikäsiä paljon ollenkaan..keski-ikäisiä ja eläkeläisiäkin oli..Sinnittelin n. puolisen vuotta ja lopetin. Nyt vähän erilaisempi harrastus menossa.Mutta toivottavasti sinne teijän seuraan vielä ilmaantuu niitä nuorempiakin =)
Ei se "uudestaan aloittaminen" välttämättä auta, sillä vikaa voi olla omassa itsessä! Minä aloitin lukion ihan oudossa koulussa, enkä tuntenut ketään. Muutamaan tutustuin, mutta nyt he pitävät minua vähintään omituisena ihmisenä. Heistäkin paljastui mitä ärsyttävämpiä piirteitä...
et täällä on muitakin samas tilanteessa. mailini on [email protected], jos kiinnostaa kirjotella. mua ainakin kiinnostaisi tutustuu sellasiin tyyppeihin jotka ymmärtäis tätä mun tilannetta, ja sitten vaikka keksiä jotain järkevää tekemistä vapaa-ajalla, mikä se sun uusi harrastus sitten on? jos saa olla utelias.. tai sitten voidaan olla ihan vaan ajatusten vaihtoa. :)
Mä yllätyin lukiessani edellisten viestejä. Onko nämä todella jonkun muun kirjoittamia vai luenko omia ajatuksiani. Koulussa menee ihan kivasti enkä tunne itseäni yksinäiseksi. Mutta toisinaan vapaa-ajalla ja iltaisin koen olevani tosi yksin. On mulla pari parempaa kaveria, joiden kanssa olen vapaa-ajalla mutta ei niin kovin usein. Mukavan, kiltin ja fiksun tyttöystävän haluaisin minäkin jolle mä voisin antaa kaiken rakkauteni. Tunnenkin tälläisen tytön, joka on lisäksi kauniskin. Musta kuitenkin tuntuu ettei se ole kiinnostunut musta. Ollaan pari kertaa katsottu suoraan toisiamme silmiin ja muutama sananenkin vaihdettu, mutta mä olen aina tehny aloitteen. Voihan se olla ujo, kuten minäkin, muttei se kyllä ihan ujolta vaikuta. En mä vielä luovuta. On uskottava parempaa, ku ei muutakaan oo. Oikeastaan tuntuu ettei kukaan tyttö oo kiinnostunu musta. Mä oon miettiny sitä paljon mistä se johtuu. En ole komea enkä hauska, mutta en kyllä mielestäni ihan rumakaan. Luultavasti olen vain niin tylsä ja tilannetta pahentaa koska en ole erityisen puhelias. Kuitenkin näen itseni ainakin jossain määrin mukavana ja huomaavaisena. Sellaisena "hyvänä" aviomiesehdokkaana, joka viettää aikaa lasten ja perheen kanssa ja pyrkii toteuttamaan heidän toiveitaan, että heillä olisi asiat hyvin ja olisivat onnellisia. Tässä iässä tollaisia seikkoja ei arvosteta. Pitäis olla komeaa ja kaunista, kilttiä ja tuhmaa, hoikkaa ja hauista, ilmeessä älyä ja uhmaa...Toivottavasti edes joskus kelpaan jollekin... Sama juttu toi juominen kuin joillain edellisillä. Kyllä mäkin voisin joskus muutaman paukun ottaa, mutta ei oo ketään kenen kanssa. Ei mua kutsuta bileisiin tms. eikä pyydetä mukaan. Enkä mä tyrkytä itseäni. Jos ei mua haluta, en mä väkisin tunge mihinkään.
Tuli pitkä viesti, mutta hyvä että sain purettua ajatuksia...
Voiku sööttiä tekstiä! Pakkohan sen tytön on olla kiinnostunut tuollaisesta..Meet rohkeesti juttelee sille lisää! Mun mielestä kaikki tytöt päinvastoin unelmoivat juuri niistä seikoista!Ei muakaan välttämättä luultaisi ujoksi, mutta alotteen tekeminen on jotenki mahdotonta, en vaan uskalla vaikka joku poika olisikin tullut puhumaan itse jopa parikin kertaa! =(
Hassua miten nuo juomisjututkin olivat kuin omasta suusta..ei muakaan pahemmin bileisiin kutsuta, paitsi ehkä pari kaveria joitten kanssa sitte oon usein, mutta en halua mennä kun en tunne sieltä ketään ja se on niin oma porukka jne.ja ne odottaa sitten että kutsun heidätkin omien kavereideni bileisiin mutta kun en tunne ketään joka pitäisi..pari kertaa ovat muakin pyytäneet pitämään bileet mutta kun eihän sinne edes tulisi ketään ja sitten olisi vaan tylsää kaikilla jne.
onko teillä messengeriä kellään??
laittakaa osotteita niin voin lisätä,koska mäkin olen yksinäinen ja voisin kertoa siitä jotain ja kuunnella muiden yksinäisyyttä.
itelläni on pari ystävää mut oon alkanut eristäytyä ja näen niitä TODELLA harvoin. eli oon yksinäinen....
mut kertokaao nko teillä mese osotteita tytöt ja pojat...=)
Täältä Lohjalta ei ainakaan tunnu löytyvän tyttöä, joka minunlaisestani tykkäis. Omasta mielestäni olen ihan ok, en polta juon viinaa tosi harvoin, urheilenkin ihan kohtuu paljon, eli en ole mikään "plösö" vaan ihan hyvässä kunnossa. Tahtoisin vain jonkun jolle voisin osoittaa rakkauttani, mutta lienee liikaa pyydetty. Kaikki minun ikäiseni tytöt ovat vain teinejä, jotka juovat lähes joka viikonloppu, haluavat kundin joka juo myös.. Mutta toivo elää:) "Toivotaan, toivotaan.." Luovuttaa ei saa koskaan!
Noin mäkin aina ajattelen,ettei tässä maailmassa ole ketään ihanaa poikaa kuka haluisi mua.Osaksi tämä ajattelu johtuu sairastamastani syömishäiriöstä mutta osaksi ihan vain mun omasta laiskuudesta.Tiedän että mun tänäänkin pitäisi mennä vaan ulos ja löytää joku ystävä/poikaystävä kaupungilta niinkuin kaikki muutkin tekee.Mut en tunne olevani kunnollinen "nuori" ku en juo enkä polta.Mut luulen että mä vaan keksin tekosyitä ettei tarviis tavata ketään.Olen niin tottunut jo yksinäisyyteen mutten silti halua kuolla yksin. Sitäpaitsi en pystyisi kylläkään vaihtamaan poikaystävää kuin paitaa niinkuin olen kuullut joidenkin tekevän.Toivottavasti lohduttaa kuulla että samanlaisia yksinäisiä löytyy enemmänkin,ainakin mua lohduttaa se etten ole ainoa.
Kyllä tässä itekkin on tosiaan tottunut jo selviämään yksin, mutta kyllä se olisi tosiaan mukava löytää oikea elämänkumppani:)
Juu kyllähän se lohduttaa omalla tavallaan tietää, ettei ole ainoa, joka on yksinäinen=)
Huomaatteko kuinka monta samanhenkistä ihmistä täälläkin on! Ja te kaikki vaikutatte hyviltä tyypeiltä! Mullakin on ongelmana yksinäisyys. Hieman eri näkökulmasta kuitenkin.
Mun yksinäisyys johtuu siitä missä mä asun. 30 km:n päässä keskustasta. Mä en kuulu paikkaan jossa ei oo ihmisiä mun ympärillä. Kuinka inhottavalta tuntuukaan ajatella perjantai-iltana, että nyt ne kaikki muut kaverit on pitämäs hauskaa jossakin. Ite makaa yksin sängyl kuunnellen musiikkia. Mun hauskanpitoni on sitä että näkee kavereita, nauraa niiden kanssa ja kuuntelee vaikka musiikkia. En siis sisällytä siihen juomista, koska en harrasta sitä(Enkä polttamista). Suurin osa kavereista opiskelee kauempana, joten niitä pitäs lähtee viel kauemmas kun 30 km:n päähän kattoo(n.150km). Koulussakin on vaan pelkkiä tuttuja.
Toinen syy on se että ei oo poikaystävää. Mua on nätiks ja kauniiksi kehuttu. Ja laihakin oon, joidenkin mielestä liiankin. Mä haluun jätkän jonka kainalos mä saisin istua ja kävellä käsikädes öisiä katuja. (Armoton romantikko.) Mut ei ees ensisuudelmaa. Viime keväänä sain sen ainoan musta kiinnostuneen jätkän(18) ajettua toisen syliin. Jäi siis kaveri asteelle. En osannu reagoida sen kaikkiin ihaniin tekoihin. Se tulee aamulla palellen mun viereen linkkaan istumaan ja sanoo mulle "Lämmitä mua.", lähettää isoveljen kautta terveisiä "Mulla on ikävä" ja paljon muuta. Enkä mä reagoi niihin mitenkään. Voiko ihminen oikeasti olla niin tyhmä että estää oman onnensa?!?!? Vaatii tietysti aina rohkeutta ottaa kontaktia, mutta tollasia juttuja kaivataan. Itekin oon niin ujo että en uskalla tehä alotetta, mutta sitäkin yritän itsessäni parantaa.
Enkä muuten harrasta mitään. Kaikkea on tullu kokeiltua, urheilua, soittoa ja kädentaitoja. Ei jaksa kiinnostaa pitempään ja aina on kyyti ongelmia.Yhden ainoon hyvän puolen oon löytäny tästä yksinäisyydestä. Koulussa ei oo ikinä menny näin hyvin. :)
Joululoma päättyy tänään, ja loman oon vaan ollu koneella. Uuden vuodenkin vietin yksin kaupungilla katuja kävellen ja katsellen ilotulituksia. Surullista. Haluisin olla sosiaalisempi, joten yhteyttä asiallisesti: [email protected]
Luenkohan mä ihan varmasti muitten kirjottamia viestejä? kuulostaa ihan samalta, ku omat ajatukset ja tunnelmat. itselläni toki on kavereita, muta näen heitä pääasiassa koulussa, vapaa ajalla harvoin.
Eli ei tämä munkaan "elämä" kovin mukavaa oo..
Jos jotakuta kiinnostaa kirjottaa mailiin tai vaikka meseen tulla, lähetä mailia tai meseossas, niin lisään, tänne: [email protected]