Tuntuu siis, että hän oli oikeasti se mun elämäni rakkaus. Elämässä ei oikein tunnu olevan enää mitään mieltä ja järkeä, mutta en siis ajatellut päiviäni päättää kuitenkaan. Mielessä kävi, että ottaisin vaan jonkun laastarimiehen tai harrastaisin yhden illan juttuja, mutta miten se mua oikeasti auttaisi? Ei mitenkään. Ja olisi törkeää sitä "laastari"miestä kohtaan jonka kanssa olisin ilman tunteita. En usko, että rakastun ikinä enää uudestaan kehenkään. Enkä haluakaan rakastua. Onko mun kohtalo olla siis yksin?
Miten päästä yli miehestä?
miten_eteenpäin
322372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
"Kyllä sä löydät vielä jonkun" tuota en halua sitten kuulla, koska en halua vaan löytää jotain jonkua. On törkeää sitä jonkua kohtaan olla yhdessä, koska tunteet ja ajatukset olisi toisessa. Aika kai tässä vain auttaa, jos sekään.
Miksi erositte? Jos et ollut hänelle elämän rakkaus, oikea rakkaus on vielä odottamassa sinua. Tsemppiä! Aika auttaa pääsemään yli.
Kuka kysyy ekana "miksi erositte?" :DD ja eihän ne välttämättä yhdessä ole ollutkaan.
Kyllä rakastamiseen tarvitaan jonkinmoimen suhde, lyhyt tai pitkä. Jos sanot rakastavasi ihmistä, jonka kanssa et ole edes ollut suhteessa, "rakastat" vain mielikuvaa siitä ihmisestä.
Jaaha. Sinähän se sanelet säännöt rakkaudelle. Voihan sitä tuntea jonkun ihmisen ja sen perusteella rakastaa, vaikka ei missään suhteessa ole ollutkaan. Oletko oikeasti noin yksinkertainen ja mustavalkoinen?
Rakkautta on aika monenlaista, mutta yksinkertaiset ihmiset ei vaan sitä tajua. On esim. romanttista rakkautta, johon ei ole mitään aikarajoja tai sääntöjä. "Rakkautta ensisilmäyksellä" tuskin on vaan jonkun päästä keksimää. Sitten on kiintymysrakkautta, jota tuntee vaikkapa lapsiaan kohtaan, pitkään tuntenutta ystävää kohtaan tai puolisoa kohtaan jonka kanssa on ollut pitkään.
Romanttisesta rakkaudesta ne kaikki laulut ja tarinat on. Kukapa ei ois kiintymysrakkautta jotain kohtaan tuntenu, se on aika arkipäiväinen juttu. Romanttista rakkautta ei välttämättä kaikki koe kertaakaan elämässä. Monet ei edes tiedä miltä se tuntuu ja voi joskus luulla, että ovat rakastuneita, mutta just silloin se ei ole sitä, jos siitä ei ole täysin varma. Kyllä sen vain tietää silloin kun on rakastunut. Klisee, mutta totta.
Voisin kysyä samaa, et miten pääsee yli NAISESTA?
Olen todennut saman yhden yön jutista ja laastareista.
Toivottavasti kohtalo si ei ole olla yksin. Anna anteeksi sille keneen rakastuit.
Anna anteeksi myös itsellesi. Anna itsellesi lupa välittää itsestäsi.
Sinulla on lupa nauttia elämästäsi, vaikka olet yksin.
Toivottavasti jonain päivänä löydät ihmisen joka sopii rinnallesi, eikä jätä sinua ensimmäisen vaikeuden kohdalla. Onnea syksyn kylmiin tuuliin..:)
Hei, nyt mä hokasin. Sä oot varmaan toiminut tosi fiksusti sen elämäsi rakkauden kanssa, kun oot täällä. :)
Sun syy olla täällä? Saatko jotain nautintoa siitä et kaadat suolaa haavoille ja revit haavoja auki? Miksi mollaat asiallista kirjoitusta?
Olet itse täällä, koska et ole fiksu. Muuten et ajattelisi noin.
Minulla on samanlainen tilanne, olen niin surullinen. Kaikki voimat lähti hänen mukanaan. Olen ajatellut mennä terapiaan, kunhan pääsen jotenkin jaloilleni.
Minäkin olin nuorena rakastunut tyttöön joka ilmoitti kohteliaasti, että hän ei halua enään jatkaa seurustelua, ei kokenut sitä oikeaksi.
Ymmärsin asian enkä mitenkään enään pyrkinyt suhteen jatkamiseen. Toivotin hänelle onnea jne.
Pidän erittäin yksinkertaisena ja typeränä, että pitäisi väkisin jatkaa, jos toinen ei halua. Ihmisellä pitää olla senverran älyä ja ymmärrystä, että käsittää asian olevan siinä vaiheessa loppu. Yksinkertaista yrittää painostaa toista suhteeseen.
Tosiasiassa niitä oikeita on vaikka kuinka paljon, jatka elämääsi ja jätä taaksesi se mitä kenelle et voi onnea tuoda.
Ei aloittaja ole mielestäni halunnutkaan väkisin jatkaa. Hän on ymmärtänyt, että suhde on loppu, mutta miten päästä yli, jos toista on rakastanut ja hänet menettää?
Öö kuka tässä on ketään painostanut mihinkään? Haloo, tuo on anonyymisti kirjoitettu teksti ikävä-palstalla. Taisit vain omia sen itelle ja fantasioit, että joku sua muka yrittäis oikeen painostaa johonkin. xD Onko täällä oikeasti noin vajaata porukkaa? Mikä vittu teitä vaivaa?
Sinä nainen löydät hyvän kumppanin. Hätä ei ole tämän näköinen. Ensimmäinen neuvo. Ole oma, viehättävä itsesi. Muuta ei tarvita. Yks kaunis päivä, niin elämä kukoistaa. Näin se vain on, mutta pitää jaksaa olla esillä. Hänestä, jota ajattelet, pidä oikein hyvää huolta.
Sama tilanne mulla ja hänelle naiselle olen sanonutkin, että hän on elämäni rakkaus.
Toivon, että päädymme vielä yhteen.
Uusiin suhteisiin ei ole kiinnostusta olen mielummin yksin. Aika näyttää...
Jep, aloittaja ei tuu saamaan koskaan enää miestä, ei edes sitä laastarikyrpääkään. Runkuta sormilla pilluasi lopun elämäsi.
Kyllä sun elämä on ohi.
No et sinä ainoa ole joka on päättänyt olla yksin kun sitä elämän rakkautta ei tule tai ei ainakaan näytä tulevan. Kun vähiten odottaa se voi tulla yllättäen.
Et sinä ole sitä miestä hylkäämässä päin vastoin rakastat häntä pirusti. Ja tyhmäähän se olisi. Et vaan uskalla tunnustaa hänelle.
Juuri näin! Nappaisi sen miehen.
Jos se on yhtään niin vaikeaa, kuin naisesta yli pääseminen, en voi neuvoa.
Mä olen itse luopunut jo toivosta.
En edes yritä päästä yli. Olen superrakastunut ja tiedän hänen olevan se oikea. Turha vaiva sitä vastaan on taistella, aivot siinä vain menevät hajalle. Mä koitin kyllä unohtaa hänet, eikä mikään määrä päättäväisyyttä, keskittymistä ja meditointia auttanut. Lobotomiaa ei enää tehdä, joten mä olen rakastunut häneen ainakin siihen asti, kunnes lakkaan hengittämästä.
Joten fuck it! Mä olen rakastunut!!! :D onpa kauheaa!
Minulla on niin hyvä olla hänen kanssaan, että lyhyestä tervehdyksestäkin jää pitkäksi aikaa hyvä mieli. Nytkin myhäilen niille asioille, joita me ollaan hassuteltu. Joskus ihmiset kyselevät, että mikäs nyt noin naurattaa, mutta kaikki ei ole selitettävissä. Kunhan nyt vain naurattaa.
Lauluissa kerrotaan rakastuksen olevan ilma, jota laulun kirjoittaja hengittää, ja tämä on minullakin juuri näin! Kun olen viettänyt hänen kanssaan hetkenkin aikaa, olen parhaimmalla tuulellani ja koko maailma näyttää erilaiselta. Kuin olisi tullut ulos pimeästä kellarista, jossa on ummehtunut ilma. Aurinko paistaa kirkkaammin, linnut laulavat kauniimmin ja ilma on raikkaampaa. Saan hänestä niin ihmeellisesti energiaa, että väsyneenäkin jaksaa taistella pitkänkin päivän iloisesti naureskellen...tai sitten olen vihdoinkin sekoamassa lopullisesti. No, minä olenkin sekaisin hänestä!!!
Toki toisinaan, jos ei ole nähnyt vähään aikaan, eikä koskaan tarpeeksi näekään, ikävä voi kasvaa kipeäksi ja saada olon tuntumään siltä, että on ihan väärässä paikassa, ja sellainen on pidemmän päälle raskasta.
Kirjoitat hienosti ja täyttä asiaa. Olet löytänyt hyvän kaverin, joka antaa sulle energiaa. Älä vain päästä häntä menemään.
Huoh, samat fiilikset energiasta. Silti toivotonta, valintansa jo tehnyt aiemmin. Mitään ylimääräistä ei voi kysellä, koska se on kuin kaivaisi puukkoa syvemmälle rintaansa. Yrittää käyttäytyä ravihevosen tavoin, laput silmillä... Miksi elämä tekee tällaisen killerin? Sain paheksuvia katseita töissä, kun puolustin sinua vaistomaisesti. Ja vasta hetkeen kuluttua tuli mieleen, että hmmm... nyt taisin paljastaa itseni.
Onko nainen myös työssä samalla työpaikalla?
On.
Mäkin näin :) Toivottavasti näen kohta taas!
Ainoa keino päästä yli on ihastua uudestaan. Siinä ei vain ole mitään takuuta. Pahimmassa tapauksessa seuraava ihastuksesi/rakkaus onkin varattu...
Tuo tunne, että et voi rakastua uudelleen (kun se tietty ihminen on ihanin maailmassa ja eihän KUKAAN voi olla niin ihana) menee kyllä ajan kanssa ohi.
Riippuen ihastuksen voimakkuudesta ja luonteestasi, voi mennä vuosia, että pääset yli asiasta.
Itsekin olen joka ihastuksen kohdalla ajatellut, että ei voi koskaan enää olla ketään johon ihastuisi/rakastuisi, mutta niin vaan on tullut ihan arkipäiväisesti kadullakin vastaan ihminen, johon olen hullaantunut aivan täysin, vaikka ei ole edes ollut kyse mitään ihannemiehestä. Yleisesti ihastun kuitenkin todella harvoin ja menee aikaa aina päästä yli siitä, jos se ei johda seurusteluun.
Voimakkaat ihastukset jää kyllä sydämeen olemaan, vaikka se ikävä menee ohi. Onhan se kuitenkin tavallaan ihanakin tunne, vaikka niin raastavaa jos ei saa vastakaikua.
Oletko koskaan rakastunut?
Itse en ole täällä puhunut mistään katuihastuksesta, joka haihtuu seuraavan mukavannäköisen tyypin pelmahtaessa esiin seuraavan nurkan takaa.
Itse ihastuin puolen vuoden yhteistyön aikana siihen, miten hän ajattelee, miten hän toimii, miten hän näkee minun ajatukseni, miten samalla lailla me ajattelemme, miten samanlaiset arvot, aivoitukset ja omituisuudet meillä on, miten pystyin luottamaan ja uskoutumaan hänelle. Ihailin, miten hän on kasvattanut lapsensa. Me kävimme läpi muutaman aika tiukankin tilanteen toistemme tuella, ja sitten huomasin, että minä rakastan häntä, eikä mikään kadulla vastaan tuleva pyyhkäise sitä muistista.
Iän ja kokemuksen karttuessa oppii tietämään, miten usein tällaisia tulee vastaan.
Minua vastaan ei ole koskaan tullut läheskään mitään yhtä ihanaa ja siitä voin päätellä, ettei kannata odotella ihan äkkiä toista samanmoista tulevankaan.
Olen itseasiassa varma, että hän on minun suuri rakkauteni, se oikea. Suorastaan vastakappaleeni.
@19plus11
Tuskin tiedät syvemmästä ihastumisesta mikä johtaa rakastumiseen, yhtään mitään.
Itse en ollut ihastunut keneenkään yhtä vahvasti vaikka olin pyörinyt laajalti naisten seurassa ennen kuin täysin sattumalta eräs täysin tuntematon nainen vei jalat alta kauppareissulla eikä nyt puhuta pelkästään mistään ulkonäöstä vaan koko ihmisestä. En ole koskaan kokenut vastaavaa vaikka olen ~30 enkä tosiaan viihdy kotosalla vaan erinäisissä aktiviteeteissa klubeilta ulkomaan reissuilta harrasteisiin mihin ei lukeudu kaljakuppilat vaan kuntoilut.
Tosiaan, vaikka lukuisia naistuttavia on elon varrelta tarttunut elämääni, ei yksikään ole tuntunut kuin eräs, ei lähimainkaan. Tätä ei järjellä selitä vaan jollain syvemmällä tunteella ja se on jopa pragmaatikolle (minulle) ratkaisevan tärkeää.
Helppoahan tuo on jos olet itse pitkä ja mies lyhyt.
No pituus ei ole mikään peruste kellekään vaikka olisi noin päin.
siis noin vain yhdellä loikalla yli siitä pikkumiehestä