Suomen kielessä sanajärjestys on suhteellisen vapaa, vapaampi kuin esimerkiksi suomalaisten yleisimmin opiskelemissa muissa kielissä. Tämä on seurausta pääosin siitä, että suomessa saadaan ilmaistuiksi sanojen päätteillä monia sellaisia seikkoja, jotka taivutukseltaan köyhemmissä kielissä on ilmaistava sanajärjestyksen avulla. Monissa muissa kielissä, toisin kuin suomessa, subjekti ja objekti eivät muodoltaan eroa toisistaan ja siksi se, kumpi kyseisistä sanoista on subjekti ja kumpi objekti, ilmenee vain sanajärjestyksestä. Esim. ruotsissa Maija ser Matti tarkoittaa samaa kuin Suomessa joko Maija näkee Matin tai Matin näkee Maija ja Maija ser Matti tarkoittaa samaa kuin suomessa joko Maija näkee Matin tai Maijan Matti näkee. Ruotsissa pelkkä sanajärjestys ilmaisee, kumpi substantiiveista on objekti, kumpi subjekti, mutta suomessa se ilmenee jo objektin päätteestä. Samoin kysymyksiä muodostettaessa suomessa käytetään päätettä siinä missä ruotsissa pelkkää sanajärjestystä, suomessa esim. näkeekö Matti Maijan? mutta ruotsissa se, että lause on kysymys, ilmenee pelkästä sanajärjestyksestä, siitä, että lause alkaa predikaatilla eikä verbillä, esim. lauseen ser Matti Maija? (tarkoittaa samaa kuin suomessa näkeekö Matti Maijan). Suomenkaan sanajärjestys ei silti ole täysin mielivaltainen.
Suomen kielen sanajärjestyksestä
SyönkakkaaKakkaasyön
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.