Hei. Olen se ja se nainen kuka tahansa tallaaja. Olen vajonnut elämässä alas ja tullut itsekäs persoona. Sillä on tietty tullu ongelmia joka ihmissuhteessa 2vuotta sitten asia ei ollut näin. en halua vielä hautaan makaamaan mutta en elä näinkään :0 olen kiittämätön mutta haluan olla kiitollinen, olen epärehellinen mutta haluan olla rehellinen, olen välinpitämätön mutta haluan välittää(tuntuu aika vaikealta että välittäisin ihmisistä
Joita kohtaan tunnen vihaa >:( koen että he ei arvosta minua yms). Olen pelkuri mutta haluanvolla rohkea(heti iski pelko tätä kirjoittaessa) :0 paljon selvittämättömiä asioita ku ihmiset käyttäähyväksi(ehkä?) Ja minä en osaa puolustautua. En tiedä rajojani. En ole pitänyt itsestäni huolta koska en ole varma miksi pitäisin. Tämä yhteiskunta systeemi on sairas ja sairastuttaa ihmiset mutta olen nähnyr onnellisia hyviä ihmisiä tässäkin yhteiskunnassa.
Pitäisikö minun kuunnella enemmän muita ihmisiä jos sillä pääsisi itsekkyydestä? Mutta olen vaikeastilähestyttävä niin ei minulle paljon kukaan haluq "avautua".. :/ en pysty edes enään teeskentelemään kiinnostunutta että pääsisi alkuun. Vai pitäisikö minun ottaa riski ja avautua ja purkaa tuskani jollekkin vain..? Ei ole ystäviä nyt. Olin joskus ihan hyvä ihminen ja elämä oli helpompaa kun tunsi empatiaa ja myötätuntoa.. :).. nyt ei tunnu hirveesti miltään.. tunnen samanlaisia ihmisiä kuin minä ja on aika raskasta seuraa :( onko kukaan joka olisi noussut itsekkyyden syövereistä? (No lapset) mut aikuisella vähän eri.. en kyllä kysynyt mitään kunhan purkasin tänne.. lyhyitä onnen hetkiä tunnen ku sukulaislapset pitää minusta ilman että vaatii mitään minulta.. kunhan olen olemassa.. en halua tehdä pahaa enään..
Joita kohtaan tunnen vihaa >:( koen että he ei arvosta minua yms). Olen pelkuri mutta haluanvolla rohkea(heti iski pelko tätä kirjoittaessa) :0 paljon selvittämättömiä asioita ku ihmiset käyttäähyväksi(ehkä?) Ja minä en osaa puolustautua. En tiedä rajojani. En ole pitänyt itsestäni huolta koska en ole varma miksi pitäisin. Tämä yhteiskunta systeemi on sairas ja sairastuttaa ihmiset mutta olen nähnyr onnellisia hyviä ihmisiä tässäkin yhteiskunnassa.
Pitäisikö minun kuunnella enemmän muita ihmisiä jos sillä pääsisi itsekkyydestä? Mutta olen vaikeastilähestyttävä niin ei minulle paljon kukaan haluq "avautua".. :/ en pysty edes enään teeskentelemään kiinnostunutta että pääsisi alkuun. Vai pitäisikö minun ottaa riski ja avautua ja purkaa tuskani jollekkin vain..? Ei ole ystäviä nyt. Olin joskus ihan hyvä ihminen ja elämä oli helpompaa kun tunsi empatiaa ja myötätuntoa.. :).. nyt ei tunnu hirveesti miltään.. tunnen samanlaisia ihmisiä kuin minä ja on aika raskasta seuraa :( onko kukaan joka olisi noussut itsekkyyden syövereistä? (No lapset) mut aikuisella vähän eri.. en kyllä kysynyt mitään kunhan purkasin tänne.. lyhyitä onnen hetkiä tunnen ku sukulaislapset pitää minusta ilman että vaatii mitään minulta.. kunhan olen olemassa.. en halua tehdä pahaa enään..
Vastaukset 2
Vanhimmat
normaalia tervettä elämää ja tuhlata energiansa jonnekin missä se ei häiritse muita.
Kyllä se sisimmän purkaminen ymmärtävän ja ennen kaikkea kuuntelevan ihmisen vierellä auttaisi. Tietenkin jo kirjoittamalla tunteet selkiytyvät ja alkaa oivaltaa uusia näkökulmia.
Voit kirjoittaa halutessa ihan tavalliselle ihmiselle. En ole täydellinen.
[email protected]