Mietitköhän minua tällä hetkellä?

Se tuskkn tuntuu pörröseltä ja lämpöseltä?

Kyllä kookkaammat miehet on enempi mun mieleen, jos on vielä pituuttakin.

illanajatus kirjoitti:

Kyllä kookkaammat miehet on enempi mun mieleen, jos on vielä pituuttakin.

Kyllä se ulkomuoto tahtoo vähän jäädä toissijaiseksi kun rakastuu. Nuorempana sitä saattoi olla joku tyyppi, muotti, johon ihastui, mutta kun lopulta kohtaat jonkun sellaisen, joka vie täysin jalat alta, niin hänestä tulee se ainoa ja oikea sapluuna, jota ei voi korvata.

Mitä sinulle pitäisi antaa ja mitä hän on antanut ymmärtää ?

Jos on antanut ymmärtää ja toinen ei ota, niin antajakin ymmärtää.

Huijasin, se mihinkään ole hävinnyt. Sattui vaan niin paljon että oli pakko sanoa noin. Se tunne kun ei ole tarpeeksi haluttu vaikka itse rakastui ja oisi halunnut tavallisen suhteen. Mun sydän on tyhjä ja itkuinen se on kipeä.

Nainen olen ja tälläisinä sateisina iltoina tuntuu kurjalta olla yksin.

Toivottavasti ei? En oikein tiedä, onko tämä tilanne hänen mielestään hyvä näin vai ei.

selvitä vaikka ihan kysymällä ;).

se_saattaisi kirjoitti:

selvitä vaikka ihan kysymällä ;).

Tiedän tiedän... Toivon vain jotenkin, että hän olisi se, joka ottaa se selkeämmän askeleen kohti. Koko asetelma on jotenkin nyt muuttunut tämän syksyn aikana - en tiedä miten, miksi, ja aiemmin olin päättänyt parhaani mukaan pitää piilossa se miten paljon tunnen, ettei se häiritsisi häntä. On vaikea arvioida omaa käytöstään omasta puolestaan ja nähdä se miten toinen sen kokee. Näkeekö hän sen miten aitoa se on?

Näin hänet eilen pitkästä aikaa ja yksi lyhyt katse, yksi pieni hetki siinä tapaamisessa sai miettimään. Jos olisin voinut olisin vain halannut häntä siinä hetkessä. Sanonut, että hän on jo nyt ollut niin ihana ja kultainen minua kohtaan, etten ole koskaan kokenut vastaavaa, etten tiedä miten voisin näyttää miten paljon arvostan ja välitän.

tämä asia vaivaa sinua. Juttele ja asiat saavat ihan uuden näkökulman. Tämän jälkeen ei tarvitse arvailla mitään.

kuitekin kirjoitti:

tämä asia vaivaa sinua. Juttele ja asiat saavat ihan uuden näkökulman. Tämän jälkeen ei tarvitse arvailla mitään.

Tietysti se vaivaa. Se on kuin olisi saapunut näköetäisyyden päähän siitä rakkaudesta, jota on aina etsinyt ja kaivannutkin, mutta toinen puoli minusta epäröi voiko se olla laisinkaan totta, yrittää kiistää, ettei se ole mahdollista saavuttaa sellaista onnea, voisinko olla elämässä niin onnekas?

Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä? Ehkä?

Radiomastot kirjoitti:

Tiedän tiedän... Toivon vain jotenkin, että hän olisi se, joka ottaa se selkeämmän askeleen kohti. Koko asetelma on jotenkin nyt muuttunut tämän syksyn aikana - en tiedä miten, miksi, ja aiemmin olin päättänyt parhaani mukaan pitää piilossa se miten paljon tunnen, ettei se häiritsisi häntä. On vaikea arvioida omaa käytöstään omasta puolestaan ja nähdä se miten toinen sen kokee. Näkeekö hän sen miten aitoa se on?

Näin hänet eilen pitkästä aikaa ja yksi lyhyt katse, yksi pieni hetki siinä tapaamisessa sai miettimään. Jos olisin voinut olisin vain halannut häntä siinä hetkessä. Sanonut, että hän on jo nyt ollut niin ihana ja kultainen minua kohtaan, etten ole koskaan kokenut vastaavaa, etten tiedä miten voisin näyttää miten paljon arvostan ja välitän.

Missä tapasitte? Kerro itsestäsi jotain, missä päin asustat?

voisitkoollahän kirjoitti:

Missä tapasitte? Kerro itsestäsi jotain, missä päin asustat?

Sori huomasin että oletkin nainen. Ei sit mitään

ei pysty vastaamaan kuin yksi henkilö.

tuohon kirjoitti:

ei pysty vastaamaan kuin yksi henkilö.

Toivon että se vielä muuttaisi mielensä. Ei ap:n kuvaama tilanne kuitenkaan.

Miten sinusta olisi hyvä? Omassa tapauksessani on vaikea keksiä, miten mikään "parempi" olisi mahdollista. Joskus "ei ole hyvä näin" on kuitenkin tietynlainen kompromissi.

Tarkoittaen?