"Säkenen" nominatiivi – heittomerkki vai ei?

”Kumpi vaan” on huitaisu, koska todellisuudessa ”säen” on käytössä ja ”säkene” sen harvinainen synonyymi.

Vanhassa kielessä käytettiin joskus k:n astevaihtelutapauksissa heittomerkkiä heikossa asteessa, jossa k:n tilalla ei ole mitään äännettä: mäki : mä’en. Tästä on luovuttu aikoja sitten, paitsi silloin, kun k:n kato aiheuttaa sen, että tulee peräkkäin kaksi vokaalia, jotka eivät äänny pitkänä vokaalina, siis esimerkiksi koko : ko’oissa. Sellaisissa tapauksissa heittomerkki siis osoittaa tavurajan ja vokaalien ääntymisen erikseen. Sen sijaan sananmuodossa mäen ei käytetä heittomerkkiä, siitä riippumatta, ajatellaanko äe:n ääntyvän diftongina vai kahtena eri tavuun kuuluvana vokaalina. Vastaavasti kirjoitetaan säen, vaikka tässä sanassa poikkeuksellisesti perusmuoto (konsonanttiloppuisuutensa takia) on heikkoasteinen.

Oikein ei ole ”ko'oissa”, vaan oikeaa heittomerkkiä käyttäen ”ko’oissa”. Heittomerkistä
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.8.html#puolil-muoto

Eri asia on, että tällaista sanaa kannattaa välttää. Jos esimerkiksi halutaan jatkaa ilmausta ”näitä paitoja on eri väreissä” sanoilla ”ja ko’oissa”, on hyvä vähän ajatella. Parempaa suomea on ”näitä paitoja on eri värejä”, ja silloin lisäetuna on, että jatko on sujuva ”ja kokoja”.

Suomen kielen sanastoa koskevissa peruskysymyksissä ei todellakaan kannata käyttää Suomisanakirja-sivustoa, johon on sotkettu mukaan laiton ja osittain turmeltu kopio Kielitoimiston sanakirjasta, eikä Wikipediaa, jonne kuka tahansa voi kirjoittaa mitä vain ja usein kirjoittaakin. Näin on varsinkin nyt, kun Kielitoimiston sanakirja on vapaasti luettavissa netissä:
http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

Ton vastauksen jälkeen jouduin nauramaan itselleni. No mutta, tulipa itsekin jotain opittua!

kiitossss kirjoitti:

Ton vastauksen jälkeen jouduin nauramaan itselleni. No mutta, tulipa itsekin jotain opittua!

Ja tuli löydettyä parempi sivusto kuin suomisanakirja!

Yucca kirjoitti:

”Kumpi vaan” on huitaisu, koska todellisuudessa ”säen” on käytössä ja ”säkene” sen harvinainen synonyymi.

Vanhassa kielessä käytettiin joskus k:n astevaihtelutapauksissa heittomerkkiä heikossa asteessa, jossa k:n tilalla ei ole mitään äännettä: mäki : mä’en. Tästä on luovuttu aikoja sitten, paitsi silloin, kun k:n kato aiheuttaa sen, että tulee peräkkäin kaksi vokaalia, jotka eivät äänny pitkänä vokaalina, siis esimerkiksi koko : ko’oissa. Sellaisissa tapauksissa heittomerkki siis osoittaa tavurajan ja vokaalien ääntymisen erikseen. Sen sijaan sananmuodossa mäen ei käytetä heittomerkkiä, siitä riippumatta, ajatellaanko äe:n ääntyvän diftongina vai kahtena eri tavuun kuuluvana vokaalina. Vastaavasti kirjoitetaan säen, vaikka tässä sanassa poikkeuksellisesti perusmuoto (konsonanttiloppuisuutensa takia) on heikkoasteinen.

Oikein ei ole ”ko'oissa”, vaan oikeaa heittomerkkiä käyttäen ”ko’oissa”. Heittomerkistä
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.8.html#puolil-muoto

Eri asia on, että tällaista sanaa kannattaa välttää. Jos esimerkiksi halutaan jatkaa ilmausta ”näitä paitoja on eri väreissä” sanoilla ”ja ko’oissa”, on hyvä vähän ajatella. Parempaa suomea on ”näitä paitoja on eri värejä”, ja silloin lisäetuna on, että jatko on sujuva ”ja kokoja”.

Suomen kielen sanastoa koskevissa peruskysymyksissä ei todellakaan kannata käyttää Suomisanakirja-sivustoa, johon on sotkettu mukaan laiton ja osittain turmeltu kopio Kielitoimiston sanakirjasta, eikä Wikipediaa, jonne kuka tahansa voi kirjoittaa mitä vain ja usein kirjoittaakin. Näin on varsinkin nyt, kun Kielitoimiston sanakirja on vapaasti luettavissa netissä:
http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

Lue lisää

Kiitos selventävästä vastauksestanne! Mielestäni "säen" kuuluisi lausua "sä'en" (siis ä ja e kuuluvat eri tavuihin) eikä äe-diftongina. Mikä on teidän näkemyksenne?

avutonamanda kirjoitti:

Kiitos selventävästä vastauksestanne! Mielestäni "säen" kuuluisi lausua "sä'en" (siis ä ja e kuuluvat eri tavuihin) eikä äe-diftongina. Mikä on teidän näkemyksenne?

Mietikääpä puhekieltä ja sanan ymmärrettävyyttä keskellä lausetta! Kyllä minä sanon (miettimättä) "säkenen".

Selkokielinen kirjoitti:

Mietikääpä puhekieltä ja sanan ymmärrettävyyttä keskellä lausetta! Kyllä minä sanon (miettimättä) "säkenen".

Miksi "säkenen" olisi mielestäsi ymmärrettävämpi kuin "säkeneen"?

Sanalla säen on kaksi muotoa
1. säen - säkenen (mon. gen. säkenien, säenten)
2. säkene - säkeneen (mon. gen. säkeneiden, säkeneitten)

Yucca kirjoitti:

”Kumpi vaan” on huitaisu, koska todellisuudessa ”säen” on käytössä ja ”säkene” sen harvinainen synonyymi.

Vanhassa kielessä käytettiin joskus k:n astevaihtelutapauksissa heittomerkkiä heikossa asteessa, jossa k:n tilalla ei ole mitään äännettä: mäki : mä’en. Tästä on luovuttu aikoja sitten, paitsi silloin, kun k:n kato aiheuttaa sen, että tulee peräkkäin kaksi vokaalia, jotka eivät äänny pitkänä vokaalina, siis esimerkiksi koko : ko’oissa. Sellaisissa tapauksissa heittomerkki siis osoittaa tavurajan ja vokaalien ääntymisen erikseen. Sen sijaan sananmuodossa mäen ei käytetä heittomerkkiä, siitä riippumatta, ajatellaanko äe:n ääntyvän diftongina vai kahtena eri tavuun kuuluvana vokaalina. Vastaavasti kirjoitetaan säen, vaikka tässä sanassa poikkeuksellisesti perusmuoto (konsonanttiloppuisuutensa takia) on heikkoasteinen.

Oikein ei ole ”ko'oissa”, vaan oikeaa heittomerkkiä käyttäen ”ko’oissa”. Heittomerkistä
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.8.html#puolil-muoto

Eri asia on, että tällaista sanaa kannattaa välttää. Jos esimerkiksi halutaan jatkaa ilmausta ”näitä paitoja on eri väreissä” sanoilla ”ja ko’oissa”, on hyvä vähän ajatella. Parempaa suomea on ”näitä paitoja on eri värejä”, ja silloin lisäetuna on, että jatko on sujuva ”ja kokoja”.

Suomen kielen sanastoa koskevissa peruskysymyksissä ei todellakaan kannata käyttää Suomisanakirja-sivustoa, johon on sotkettu mukaan laiton ja osittain turmeltu kopio Kielitoimiston sanakirjasta, eikä Wikipediaa, jonne kuka tahansa voi kirjoittaa mitä vain ja usein kirjoittaakin. Näin on varsinkin nyt, kun Kielitoimiston sanakirja on vapaasti luettavissa netissä:
http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

Lue lisää

Puolilainausmerkki ja heittomerkki ovat valitettavasti ihan yksi ja sama merkki, jos näppäilee tekstinsä iPadilla. Ei niiden kanssa pääse brassailemaan...

Puolilainausmerkki ja heittomerkki ovat sama merkki, siis saman merkin eri nimiä ja käyttötarkoituksia. Tämä merkki on kaareva, pilkun tapainen (’). Mutta se on eri merkki kuin Ascii-merkistön pystysuora merkki ('), joka on peräisin muinaisista kirjoituskoneista. Ei ollut varaa tehdä näppäimistöön kahta erilaista yksinkertaista lainausmerkkiä, joita tarvitaan mm. englannissa, ‘this way’. Tämä on yksi monista tavoista, joilla varhainen tietotekniikka teki rumaa jälkeä – ja tekee yhä edelleen.

Riippumatta siitä, mitä itse kukin osaa tehdä iPadillään tai muulla laitteellaan, on syytä antaa oikea vastaus. Oikeiden merkkien kirjoittamiseen on varmasti välineitä ja ohjeita.

avutonamanda kirjoitti:

Kiitos selventävästä vastauksestanne! Mielestäni "säen" kuuluisi lausua "sä'en" (siis ä ja e kuuluvat eri tavuihin) eikä äe-diftongina. Mikä on teidän näkemyksenne?

Kieliopeissa tällaiset sanat on yleensä kuvattu sellaisiksi, että niissä on tavuraja, siis esimerkiksi [sä.en], missä piste osoittaa tavurajaa. Tämä on ehkä ollut yksi syy aiempaan heittomerkin käyttöön.

Iso suomen kielioppi on tässä asiassa perinteisillä linjoilla, ks. http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=22

Kyseenalaistaisin tämän. Diftongin ja vokaaliyhtymän (kaksi eri tavuihin kuuluvaa vokaalia) ero on tulkinnanvarainen, mutta minun kielikorvani mukaan ”säen” on yksitavuinen. Huomattakoon, että tavurajatulkinta johtaa siihen, että esimerkiksi ”säestäjä” on nelitavuinen, [sä.es.tä.jä], jolloin siinä pitäisi yleisten sääntöjen mukaan olla sivupaino kolmannella tavulla ”tä”, mutta eipä taida olla.

Diftongitulkinta on kielen kuvailun kannalta sikäli epämukava, että se lisää huomattavasti suomen kielen diftongien määrää.

Taisin sekoilla. Tarkoitettu sana on tosiaan "säkene".

Ohman

Ohman kirjoitti:

Taisin sekoilla. Tarkoitettu sana on tosiaan "säkene".

Ohman

En tarkoittanut "säkene" vaan "säen". Sitä että pitäisikö nominatiivimuoto kirjoittaa säen vain sä'en. Mutta asiapa selvisi minulle ja kiitokset erityisesti Yuccalle hyvästä vastauksesta.