Psykedeelit

Wau. Olen vielä enemmän kiinnostunut. Kannattaako eka trippi tehdä yksin?

Ehkä parasta olisi että joku frendi olisi saatavilla sinulle juttelemaan jos tarvitsee jotain tukea/apua. Jos otat vain vähän, mitä suositan, niin voit olla yksin sillä ehdolla että joku pääsee sinua jeesaamaan jos tuntuu pahalta. Eka kerta on lähes aina positiivinen. Ihminen suhtautuu trippiin aika luontevasti ekalla kerralla niinkuin se olisi ihan luonnollinen juttu. Pahoja kokemuksia alkavat yleensä saada tiheästi tripanneet ja mielenterveysongelmaiset. Päätöksen teet ihan itse. En yllytä sinua. Shroomery, jota voit käydä lukemassa varoittaa että vasta-alkaja saa ottaa maksimissaan 1 gramman kuivattuja sieniä. Usko tuota varoitusta, ettei ole liian hurja reissu. Ihmisten sietokyky sieniin vaihtelee 1-3 kertaisesti. Jollekkin siis 1 gramma voi vaikuttaa kuin 3 grammaa.

Kaverin pitää olla joku hyvä kaveri joka ei dissaile sinua, hölötä kovaan ääneen turhaa paskaa, naura sinulle, tai muuten vaan aiheuta sinulle huonoja viboja. Kaikki mitä koet vahvistuu. Hyvän kaverin kanssa keskusteleminen voi olla erittäin mielenkiintoista ja psykologisestikin kiinnostavaa.

minulla asiat laajenee,verhot liikkuu selvinpäinkin. en tarvitse huumeita tuollaiseen.maailma on muutenkin todella kirkas ja valoisa. ilmeisesti olen joku headcase kun näen maailman tällei. muut tarvii huumeita että pääsee mielentilaan mikä minulle on normaali tila.

Minulla oli lapsena myös samankaltaisia harhoja pimeässä, mitä pieni määrä psykedeeliä aiheuttaa. Ihmisessä on se luonnostaan, mutta ehkä me vaan unohdetaan kun kasvetaan.

mullakin. Asiat liikkuu ja hengittää. No need psychedelics ;)

Luonnonlääke se unikkotahna ja kokalehdetkin on. Suoraan uskomattoman luonnon upeita antimia.

Hyvin pienetkin asiat voivat tulla tripillä esiin. Itse joskus vuonna miekka ja kirves otin pienen määrän sieniä kuunneltuani aivan viattomasti samana päivänä King Diamondia. Sienten alkaessa vaikuttamaan tulinkin jostain syystä katumapäälle ja tästä seurasi monta tuntia kärvistelyä tuntemuksia vastaan mielessäni soi piinaavasti tuo kuuntelemani King Diamond hyvin häiritsevänä. Noh, tajusin kyllä että oma vastaan pullikoimiseni aiheutti tuon negatiivisen ja ahdistavan olon ja koska annos oli pieni niin siitä selvisi ihan vain odottelemalla. Seuraavana päivänä maailma oli kyllä sitä vastoin aurinkoisempi kuin koskaan ja kävelyretki luonnossa tuntui taivaalliselle.

Ainahan sitä ei voi "selvinpäin" tiedostaa mitä pinnan alla kytee. Täytyy kuitenkin rohkaisun sanana sanoa ihan näin yleisesti että ihminenhän on itse se mitä hän kokee. Ei siis syytä yleensä huoleen jos vähän ahdistaa. Ei painajaisetkaan ketään hulluksi tee. Trippi voi tosin joillakin laukaista psykoosin, mutta yleensä sen merkkejä on ollut ilmassa jo pitkään: Vetäytyminen sosiaalisista suhteista, kummallinen ajatusmaailma, koulujen keskeyttäminen, töiden lopettaminen.. Psykedeelinen aine voi sitten konkretisoida sen kriisin joka on ollut päällä kaiken aikaa ja tuloksena voi ikävä kyllä olla hetkellinen mielenterveyden luhistuminen. Huolissaan ei pidä niinkään olla jos ahdistaa, huolestua pitää jos ihminen ei koe että mikään ei ole vialla vaikka elämästä ei tule mitään.

Täytyy vielä sanoa että esimerkiksi sienten syöminen on ihan oman henkisen tiensä valinta ja sitä ei voi yleisesti suositella, mutta joillakin se saattaa johtaa valon tielle, pois päihteistä, selvempään elämään ja rehellisempään vuorovaikutukseen toisten kanssa. Isoa annosta ei pidä kenenkään mennä ajattelemattomasti ottamaan, siitä ei selviä samalla tavalla kuin jostain kännisekoilusta. Sillä ei saa mieltänsä sumennettua vaan kaikki mahdolliset ongelmat voivat hypätä päälle. Saattaapa ne ongelmat joskus ratketakin. Itse en enää trippaa. Joskus näin jo tarpeeksi ja se riitti minulle. Elämähän on matka jo itsessään.

Noh, kukapa haluaisikaan mitään lopullista egokuolemaa? Minä en halua edes hetkellistä. Pieni oivalluskyvyn kasvaminen olisi taas ihan tervetullutta.