Terveisiä Huuhkajalleni pitkästä aikaa. Pakenin kotitornistani rauhallisempaan paikkaan, sillä valtava määrä korppeja saapui kaupunkiin. Ne liikkuvat parvissa ja ahdistelevat yksin lenteleviä naaraslintuja. En haluaisi joutua niiden repimäksi, joten lähdin hetkeksi muualle. Ne pelottavat minua. Taivas mustanaan korppeja tulevaisuudessa - kammottava ajatus. Toivottavasti sinulla Huuhkajani on kaikki hyvin. Täällä metsässä on rauhallista. Onhan niitä korppeja täälläkinpäin, mutta oleilevat kauempana, onneksi. Palaan kyllä jossain vaiheessa takaisin torniini, sillä enhän minä oikein tännekään voi jäädä.
Tornipöllön terveiset
Tornipöllö
13164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Otan osaa.. moni pelkää. Pois korpit keinolla millä hyvänsä. Ei ole niiden paikka täällä!
Kotitornissa nyt. Menihän siinä kuukausi kun täällä olen viimeksi sinulle viestitellyt. Joulukin tulossa. Monena vuonna olet minut nähnyt näihin aikoihin tietystä syystä, mutta myös monena viime vuonna olen jättänyt näyttäytymättä.
Joskus tuntuu, että olisin valmis sinut näkemään, mutta taas välillä tuntuu, että miksi turhaan tulisin eteesi - tällainen merkityksetön pöllö. Parempi varmaan säästää sinut siltä vaivautuneisuudelta, jota varmasti tuntisit minut nähdessäsi. Ei meillä sen "Moi:n" lisäksi varmaan muuta keskusteltavaa tulisikaan, kuten ei ole ennenkään tullut, joten miksipä asia olisi nytkään muuttunut, miksi olisin yhtäkkiä muuttunut sinulle jotenkin merkitykselliseksi? Eihän se sinun syysi ole, etten merkitse sinulle mitään. En vain ole tarpeeksi hyvä ja mieleenpainuva tapaus - syy on siis kokonaan minun.
Toivon edelleen sinulle kuitenkin lämmintä joulua ja hyviä aikoja Huuhkajani, jos sattuisit tämän näkemään...
pidä pääsi kiinni linnunaivo!!!!
Älä jaksa! Aloitus on ihan kiva.
Tornipöllö jo korkea aika valoittaa kenelle kirjoitat ja minnepäin? :).
Huuhkajani asustaa kylmässä pohjolassa, revontulten maassa.
Mistä kumpuaa sinun merkityksettömyyden tunteesi.Jokainen ihminen jättää jonkinlaisen jäljen.Ison tai pienen,hyvän tai huonon.Hetki tulee sellaisena kun se tulee ja kohtaat sen sillä hetkellä kuin kohtaat,mutta se hetki kuuluu olla juuri silloin sellainen.Juuri ne hetket opettavat jotain kaikki kohtaamiset.Voit ottaa niistä opiksesi tai et,mutta sinä riität sill hetkellä sellaisena kuin olet.
Hän tuntuu unohtaneen minut. Ei ole osoittanut halua olla missään tekemisissä enää. Tunsin, että jotain jäi meillä kesken, jotain selvittämätöntä ja samalla selittämätöntä. Tarina jäi auki, sillä oli alku, muttei selkeää loppua. Jos hän olisi aikanaan sanonut suoraan, ettei halua kuulla tai nähdä minusta mitään enää ikinä, niin olisin ehkä päässyt asiasta yli. Se tunne, minkä hän sai aikaan oli jotenkin sanoinkuvaamaton. Kirjoittelen täällä ikään kuin hänelle, vaikka myönnänkin tämän olevan lähinnä jonkinlaista terapiaa itselleni.
Tervemenoa seuraavaan Galaksiin, kerro ihmeessä Orionilaisille tyttösille terveisiä siellä Saturnuksen liepeillä kuulin että baaria pitävät, sellaiset vihreät kaunottaret!
Kerro terveisiä kun seuraavan kerran näet heitä, minä en ole nähnyt kuin tv-sarjoissa, mutta kun sinulla on kokemusta, kerro terveiset, ja muistuta heitä lähettämään syntymäpäivä -kortteja minulle.
Kun kerran tunnet näitä Saturnuslaisiakin...
Oli mullakin tuo pöllövaihe ;), mutta pääsin siitä kun ymmärsin, että ajatukseni olivat todella epärealistiset tapahtuneisiin nähden. Joskus sitä rakentaa mielessään tapahtuneista ihannekuvan, johon sitten itse uskoo, kun ei ehkä kestä totuutta, ettei sitä toista vain kiinnostanut tarpeeksi. Tarinointi on kuitenkin itsestänikin kivaa ja terapiaahan sanoitkin sen olevan.
Miten ihminen voi olla noin sairas, että ilkeää tehdä tollassii aloituksia!!? Elelee jossain omissa epärealistisissa kuvitelmissa.
Samaa mieltä, todella, todella sairasta.
Höpö höpö, ei ole.