Vainaja eläessään v.2014 kertonut merkityttäneensä suvun ulkopuoliselle henkilölle perinnön säästöhenkivakuutuksesta (omasta aloitteestaan ja täysin vapaaehtoisesti). Perinnönjättäjä kuollut 2015 ja perunkirjoitus suoritettu.
Suvun ulkopuolinen henkilö (vainajan erittäin hyvä ystävä) alkanut kysellä vainajan omaisilta, kun puoleen vuoteen henkilön kuolemasta ei alkanut tulla mitään yhteydenottoa, vaikka hänen yhteystiedot aina sotua ja tilinumeroa myöten oli pankille toimitettu.
Vainajan leski ilmoittanut, ettei perunkirjoitukseen ole tullut tämän suvun ulkopuoliseen henkilöön liittyvää edunsaajatietoa ja ettei säästöhenkivakuutuksessa sellaista ole ollut.
Tässä vaiheessa oletettua edunsaajaa ei ensisijaisesti harmita mahdollisesti saamatta jäävä perintö, vaan se että tämä järjestely oli vainajalle eläessään erittäin tärkeä. Vainajan tahto ei siis tällä lopputulemalla tule täytetyksi tältä osin. Muusta perittävästä omaisuudesta oli olemassa muutama kuukausi myöhemmin tehty testamentti lähiomaisten osalta. Vainaja eläessään muutenkin ollut paljon tekemisissä raha- ja sijoitusasioiden kanssa, joten oletettavasti ollut itse huolellinen myös edunsaaja-asioiden suhteen.
Mitä mahdollisuuksia / oikeuksia tällä suvun ulkopuolisella henkilöllä on tällaisessa tilanteessa selvittää asiaa esim. ko. pankin tai perikunnan (perintö jo jaettu) kanssa, kun mitään paperia tästä asiasta ei hänellä ole. On vain erittäin hyvän ystävän (vainajan) eläessään järjestelystä kertoma suusanallinen tieto. Vainaja pitänyt yhteyttä tähän suvun ulkopuoliseen henkilöön tiiviisti aina kuolemaansa saakka ja on ollut erittäin oletettavaa, että jos tämä edunsaajamääräys olisi purettu, niin vainaja eläessään olisi tällaisen asian kertonut. Vainaja eläessään on vielä muun testamentinteon jälkeenkin muistuttanut tulevaa perijäänsä järjestelystä.
Vainajan tuntien on herännyt jopa herännyt epäilys, että olisiko joku esim. pankin puolella saattanut "peukaloida" edunsaaja-asiaa. Onko mitään mahdollisuutta saada nähtäväksi säästöhenkivak. liittyviä (tili)tapahtumia ko. ajoilta. Saattaisi olla jopa perikunnan etu tarkistaa asia, jos eivät ole tilitapahtumia tarkemmin tutkineet.
Suvun ulkopuolinen henkilö (vainajan erittäin hyvä ystävä) alkanut kysellä vainajan omaisilta, kun puoleen vuoteen henkilön kuolemasta ei alkanut tulla mitään yhteydenottoa, vaikka hänen yhteystiedot aina sotua ja tilinumeroa myöten oli pankille toimitettu.
Vainajan leski ilmoittanut, ettei perunkirjoitukseen ole tullut tämän suvun ulkopuoliseen henkilöön liittyvää edunsaajatietoa ja ettei säästöhenkivakuutuksessa sellaista ole ollut.
Tässä vaiheessa oletettua edunsaajaa ei ensisijaisesti harmita mahdollisesti saamatta jäävä perintö, vaan se että tämä järjestely oli vainajalle eläessään erittäin tärkeä. Vainajan tahto ei siis tällä lopputulemalla tule täytetyksi tältä osin. Muusta perittävästä omaisuudesta oli olemassa muutama kuukausi myöhemmin tehty testamentti lähiomaisten osalta. Vainaja eläessään muutenkin ollut paljon tekemisissä raha- ja sijoitusasioiden kanssa, joten oletettavasti ollut itse huolellinen myös edunsaaja-asioiden suhteen.
Mitä mahdollisuuksia / oikeuksia tällä suvun ulkopuolisella henkilöllä on tällaisessa tilanteessa selvittää asiaa esim. ko. pankin tai perikunnan (perintö jo jaettu) kanssa, kun mitään paperia tästä asiasta ei hänellä ole. On vain erittäin hyvän ystävän (vainajan) eläessään järjestelystä kertoma suusanallinen tieto. Vainaja pitänyt yhteyttä tähän suvun ulkopuoliseen henkilöön tiiviisti aina kuolemaansa saakka ja on ollut erittäin oletettavaa, että jos tämä edunsaajamääräys olisi purettu, niin vainaja eläessään olisi tällaisen asian kertonut. Vainaja eläessään on vielä muun testamentinteon jälkeenkin muistuttanut tulevaa perijäänsä järjestelystä.
Vainajan tuntien on herännyt jopa herännyt epäilys, että olisiko joku esim. pankin puolella saattanut "peukaloida" edunsaaja-asiaa. Onko mitään mahdollisuutta saada nähtäväksi säästöhenkivak. liittyviä (tili)tapahtumia ko. ajoilta. Saattaisi olla jopa perikunnan etu tarkistaa asia, jos eivät ole tilitapahtumia tarkemmin tutkineet.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä tässä on kaikkein järkevin ja loogisin selitys se joka tulee ensimmäisenä mieleen, vaikka olisi miten vaikea tälle kolmannelle osapuolelle uskoa. Eli tämä vainaja on yksinkertaisesti valehdellut hänelle väittäessään että hänet on merkitty säästöhenkivakuutukseen edunsaajaksi. Motiivia voi sitten vain arvailla kun tilanteesta ei sen tarkempaa tietoa ole.
Jos säästöhenkivakuutuksen ottaja haluaa merkitä edunsaajaksi erikseen nimetyn henkilön (siis ei esim. pelkästään "omaiset" jne). vakuutukseen laitetaan vähintään tuon henkilön nimi ja syntymäaika, myös henkilötunnus jos se on tiedossa.
Kun tuo edunsaaja on siihen säästöhenkivakuutukseen merkitty niin ei sitä todellakaan ole mahdollisuutta mitenkään "peukaloida" yhtään kenenkään. Ja tuohon henkilöön otetaan kyllä sitten yhteyttä perunkirjoitusvaiheessa.
Minkäänlaista mahdollisuutta saada mitään tietoa vainajan asioista ei tuolla henkilöllä tietenkään ole koska hän on täysin ulkopuolinen. Vainajan omaiset voivat toki halutessaan toimittaa hänelle kopion vakuutuskirjasta, josta näkyy kuka/ketkä ne edunsaajat ovat oikeasti olleet.
Mainittu lupaus on voinut olla totta, mutta edunsaajamerkintää on myös voitu muuttaa myöhemmin. Säästöhenkinvakuutuksen edunsaajiahan saa säädellä mielensä mukaan kuin testamentissa ikään...
Voisi tietysti kuvitella, että "pedantti" hyvä ystävä lupauksensa tueksi antaa kohteelle jonkunlaisen kopion, missä ainakin ko. henkilön tiedot olisi näkyvillä.
Kuten muut ovatkin jo kertoneet, olen samaa mieltä että jos vainajan perilliset eivät ole halukkaita itse näyttämään papereita, ei täysin ulkopuolisella ihmisellä ole mahdollisuuksia selvittää asiaa jos mitään todisteita ei ko. edunsaajamääräyksestä ole.
Vai vainajan "erittäin hyvä ystävä" joo. Veikkaan että tässä on takana joku huorahomma; vanha patu on pitänyt aivotonta vosua leikkikaverinaan ja lohduttanut hutsua että älä sinä huoli, kun minä kuolen niin sinulle tulee mukavat rahat. Ja salaa nauranut partaansa tyhmää ja hyväuskoista vosua eikä ole ollut minkäänlaista aikomustakaan laittaa tämän nimeä miksikään edunsaajaksi.
Vaihtoehtoisesti toki vanha kusettava mummo ja nuorempi hyväuskoinen mies, käyhän se huoraaminen miehiltäkin yhtä hyvin ja vanhuksen sukupuolihan ei tuosta aloituksesta selviä.
Taitaa olla huora hommat itsellesi tuttuja, kun tiedät miten laskettaa tuollaista oksennusta suustasi.
Totuus nyt vain on joskus raaka. Voihan tuo hutsu toki itselleen väittää että kyse oli elämää suuremmasta rakkaustarinasta, mutta kun ottaa huomioon sen että hänelle on puhtaasti valehdeltu päin naamaa, niin ehkäpä ei sitten ollutkaan.
On se ihmisen itsesuojeluvaisto vaan aika uskomaton. Sen sijaan että hyväksyisi että on joutunut selkeän ja tunteettoman kusetuksen uhriksi, alkaa etsiä mitä järjettömämpiä selityksiä tapahtuneelle (pankissa on peukaloitu papereita, noi niinpä varmaan).