Tuleeko Heinolasta Lahden nukkumalähiö, riipppuu Heinolan päättäjistä. Niin kauan kun Heinolassa on vielä oma hallinto, pitäisi jäljellä oleva aika käyttää kaupungin kulttuurin vahvistamiseen. Kulttuuri pitäisi ymmärtää laaja-alaisesti ja suunnitella Heinolaa kulttuurisesti merkittävänä alueena osana tulevaa Päijät-Hämeen itsehallintoaluetta. Nyt tiedämme, että Suomeen tulee 18 itsehallintoaluetta, joista 15:llä tulee olemaan sote-palveluiden järjestämisvastuu (Englannin malliin).
Heinolan tulisi ponnistella pois Lahden nukkumalähiö-imagosta kaikin tavoin eikä voimistaa mainettaan nukkumalähiönä. Päivi Paulavaara kirjoittaa Helsingin Sanomissa kaupunkikulttuurista: Espoo pyristelee maineestaan nukkumalähiönä muun muassa seuraavasti.
Osa rakennushankkeiden kustannuksista halutaan taiteeseen. Espoo haluaa muuttua nukkumalähiöstä eläväksi kulttuurikaupungiksi, jonka asukkaat pääsevät itse luomaan kaupunkikulttuuria ja taidettakin....
"Tavoitteena on, että kaupunki tukee ja mahdollistaa väliaikaisia toimijoita ja tapahtumia. Ei siitä mitään tule, että ihminen ilmoittaa, että haluaisi järjestää tapahtuman, mutta kaupungin 'virkamies-Kalle' sitten jarruttelee, että ei sellainen onnistu", Espoon kulttuurijohtaja Tommila sanoo.
Linjausten lähtökohtana on ajatus, että Espoossa kulttuurilla ja taiteella tulisi olla näkyvämpi rooli esierkiki kaupunkisuunnittelusa, rakentamisessa, oppimisessa, sosiaalipalveluissa ja terveydenhoidossa. "Esimerkiksi kaupunkisuunnittelun ja rakennusvalvonnan kanssa on jo ruvettu miettimään, miten he voisivat luoda tiloja, jotka mahdollistavat tapahtumat ja kohtaamisen".
Espoo voisi tehdä rohkeita tilakokeiluja esimerkiksi pop-up-tapahtumien ja mikroyritysten muodossa. Tommilan mukaan kulttuurin kyttöön pitäisi tarjota tiloja entistä joustavammin ja rohkeammin.
Espoo on suunnitellut joukon toimenpiteeitä, joilla Espoosta tulisi tulevaisuuden kulttuurikaupunki. Esimerkiksi taiteen prosenttiperiaate otetaan käyttöön kaikessa rakentamiessa: uudistus-, korjaus- ja täydennysrkentamisen kustannuksista noin prosentti käytetään taiteen hyödyntämiseen.
Toisin kuin Espoossa Heinolasta tehdään nykymenolla Lahden nukkumalähiötä. Kaupungin ainoan gallerian sulkeminen merkitsee nukkumalähiön imagon vahvistumista. Lahti tulee olemaan Päijät-Hämeen itsehallintoalueen keskus ja jollei Heinola nosta omaa profiiliaan ja saa muutetuksi muun muassa kaupunginjohtaja-erottamisessa saanutta riitely-imagoaan, Heinolasta tulee Lahden nukkumalähiö. Paikallisen kulttuurin ymmärtäminen ja arvostaminen on tärkeää kulttuurikaupungin luomisessa. Heinolassakaan ei sen enempää "virkamies-Kalle" kuin valtuuston jäsenet saisi jarrutella heinolalaisen kulttuurin kehittämistä. Heinolaan pitäisi valita kulttuuritoimen johtajaksi kulttuurin merkitystä ymmärtävä kulttuurikaupungin kehittäjä ja rakentaja. Myös kulttuuripoliittinen ohjelma pitäisi kiireellä laatia. Kulttuurijärjestöjen asema, rooli ja merkitys pitäisi näkyä kulttuuriohjelmassa. Ohjelmaa voitaisiin esitellä tuleville Päijät-Hämeen itsehallintoalueen päättäjille, että näin Heinolaa parhaiten kehitetään yhteisöllisenä kulttuurikaupunkina, emme halua Heinolasta vain nukkumälähiötä. Heinolassa on lähinnä museotoimi toiminut kulttuurikaupungin imagon luojana joten museotoimen asemaa pitäisi vahvistaa osana Heinolan kulttuurikaupungin imagoa.
Heinolan tulisi ponnistella pois Lahden nukkumalähiö-imagosta kaikin tavoin eikä voimistaa mainettaan nukkumalähiönä. Päivi Paulavaara kirjoittaa Helsingin Sanomissa kaupunkikulttuurista: Espoo pyristelee maineestaan nukkumalähiönä muun muassa seuraavasti.
Osa rakennushankkeiden kustannuksista halutaan taiteeseen. Espoo haluaa muuttua nukkumalähiöstä eläväksi kulttuurikaupungiksi, jonka asukkaat pääsevät itse luomaan kaupunkikulttuuria ja taidettakin....
"Tavoitteena on, että kaupunki tukee ja mahdollistaa väliaikaisia toimijoita ja tapahtumia. Ei siitä mitään tule, että ihminen ilmoittaa, että haluaisi järjestää tapahtuman, mutta kaupungin 'virkamies-Kalle' sitten jarruttelee, että ei sellainen onnistu", Espoon kulttuurijohtaja Tommila sanoo.
Linjausten lähtökohtana on ajatus, että Espoossa kulttuurilla ja taiteella tulisi olla näkyvämpi rooli esierkiki kaupunkisuunnittelusa, rakentamisessa, oppimisessa, sosiaalipalveluissa ja terveydenhoidossa. "Esimerkiksi kaupunkisuunnittelun ja rakennusvalvonnan kanssa on jo ruvettu miettimään, miten he voisivat luoda tiloja, jotka mahdollistavat tapahtumat ja kohtaamisen".
Espoo voisi tehdä rohkeita tilakokeiluja esimerkiksi pop-up-tapahtumien ja mikroyritysten muodossa. Tommilan mukaan kulttuurin kyttöön pitäisi tarjota tiloja entistä joustavammin ja rohkeammin.
Espoo on suunnitellut joukon toimenpiteeitä, joilla Espoosta tulisi tulevaisuuden kulttuurikaupunki. Esimerkiksi taiteen prosenttiperiaate otetaan käyttöön kaikessa rakentamiessa: uudistus-, korjaus- ja täydennysrkentamisen kustannuksista noin prosentti käytetään taiteen hyödyntämiseen.
Toisin kuin Espoossa Heinolasta tehdään nykymenolla Lahden nukkumalähiötä. Kaupungin ainoan gallerian sulkeminen merkitsee nukkumalähiön imagon vahvistumista. Lahti tulee olemaan Päijät-Hämeen itsehallintoalueen keskus ja jollei Heinola nosta omaa profiiliaan ja saa muutetuksi muun muassa kaupunginjohtaja-erottamisessa saanutta riitely-imagoaan, Heinolasta tulee Lahden nukkumalähiö. Paikallisen kulttuurin ymmärtäminen ja arvostaminen on tärkeää kulttuurikaupungin luomisessa. Heinolassakaan ei sen enempää "virkamies-Kalle" kuin valtuuston jäsenet saisi jarrutella heinolalaisen kulttuurin kehittämistä. Heinolaan pitäisi valita kulttuuritoimen johtajaksi kulttuurin merkitystä ymmärtävä kulttuurikaupungin kehittäjä ja rakentaja. Myös kulttuuripoliittinen ohjelma pitäisi kiireellä laatia. Kulttuurijärjestöjen asema, rooli ja merkitys pitäisi näkyä kulttuuriohjelmassa. Ohjelmaa voitaisiin esitellä tuleville Päijät-Hämeen itsehallintoalueen päättäjille, että näin Heinolaa parhaiten kehitetään yhteisöllisenä kulttuurikaupunkina, emme halua Heinolasta vain nukkumälähiötä. Heinolassa on lähinnä museotoimi toiminut kulttuurikaupungin imagon luojana joten museotoimen asemaa pitäisi vahvistaa osana Heinolan kulttuurikaupungin imagoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Espoo ja Heinola ovat aivan eriasioita. Heinolasta ei tule kulttuurikaupunkia millään ilveellä. Aloittaja voi vetää vain kukkahattunsa syvemmälle päähänsä eikä leikkiä fiksua.
Voi helvata sentään, että ovat kukkahattu kulttuuriporvaritkin löytäneet
tänne raavaiden sivustoille. Voi mitä lapsellista vuodatusta palstan aloittajalta. Kokin museotoiminta on muutaman porvaristorouvan
märkiä päiväunia. Kallista mitäänsanomatonta yläluokan puuhastelua
veronmaksajien rahoilla. Kohta olette vaatimassa gay-poikaklubejakin,
joihin museot voisivat hyvin sopia.
Luetun ymmärtäminen näyttävät olevan nimimerkeillä "munaliissa" ja "kylttyyri" hukassa. Eli niinkuin katu-uskottavasti nykyään sanotaan "kaikki inkkarit eivät ole kanootissa" tai eivät ole "penaalin terävimpiä kyniä". Kyllä ne "kukkahattutädit" tyytyvät kesäteatteriin ja sen viihteeseen, jota pitävät riittävänä "kulttuurina".
Sekä Espoossa että Heinolassa on sama ongelma eli profiloituvatko lähellä olevan suuremman kulttuurikaupungin nukkumalähiöiksi? Espoo Helsingin nukkumalähiöksi ja Heinola Lahden nukkumalähiöksi. Espoo ei halua Helsingin nukkumalähiöksi, joten on päättänyt hyödyntää luovuutta ja tuoda espoolaista osaamista ja näkyvyttä esiin kaikessa kulttuurissa eri tasoilla. Heinola on jo kutistanut omaa kulttuuriaan ja kulttuuriosaamistaan voimakkaasti panostamalla kesäteatteriviihteeseen, joka tuotetaan muiden kuin heinolalaisten taidoilla: palkataan näyttelijät muualta ja tuodaan katsojatkin muualta. Ei kovin omintakeista tai paikallista kulttuuria tukevaa. On turha hakea Tamoran konsulteilta mainekuvan parannusta kalliisti toteutetun projektin avulla, jos ja kun siihen mainekuvaan eivät heinolaiset osallistu.
Heinolan mainekuvan parantaminen kannattaisi aloittaa paikallisen kulttuurin tukemisesta ja yhteisöllisyyden luomisesta. Pitäisi järjestää Heinolaan kohtaamispaikka, järjestöjen talo tai kylätalo, se olisi hyvä alku. Toiseksi pitäisi tukea paikallista kulttuuria ottaen oppia esimerkiksi Espoon tavasta. Espoo haluaa muuttua nukkumalähiöstä eläväksi kulttuurikaupungiksi, jossa asukkaat pääsevät itse luomaan kaupunkikulttuuria ja taidettakin. Espoossa on kaupunkisuunnittelun ja rakennuvalvonnan kanssa ryhdytty miettimään, miten he voisivat luoda tiloja, jotka mahdollistavat tapahtumat ja kohtaamisen. Milloin Heinolassa ryhdytään edes miettimään?
Kun lukee Heinolan kulttuuritoimen tavoitteita, sieltä erottuu yleensä yksi toistuva tavoite: kesäteatterin tulot kattavat menot. Ei vakuuta kovinkaan elävän kulttuurikaupungin toiminnalta, vaan lähinnä nukkumalähiön toiminnalta.
Suomen keskisuuret kaupungin, Heinolaa lukuunottamatta, ovat taidekeskuksineen ja monitoimitaloineen Heinolaa elävämpiä kulttuurikaupunkeja, eivätkä siis Heinolan kaltaisia eläköityviä nukkumalähiöitä.
Milloin Heinolassa ryhdytään toteuttamaan prosentti-periaatetta, josta Heinolan kulttuurilautakuntakin teki aikoinaan päätöksen? Espoossa prosentti-periaate otetaan käyttöön uudistus-, korjaus- ja täydennysrakentamisessa ja kustannuksista prosentti käytetään taiteen hyödyntämiseen. Prosentti-periaatteella kehitettäisiin Heinolassakin sosiaalista ja fyysistä asuinaluetta ja elävöitettäisiin kaupunkia. Viihtyvyys lisääntyisi kulttuurikaupungissa, jota asukkaiden oma luovuus ja yhteisöllisyys tukisi.