Olenko liian uskollinen?

olt pettäjä luonteeltasi kun ajattelet noin! kumpa vaimosi tajuaisi pitä sinun pienissä aivoissasi liikkuu! sano vaimolle ettet rakasta häntä! pääsee hän noin huonosta miehestä eroon. yhteishuoltajuus on keksitty! säälin vaimoasi...

tohon on vaikea sanoa...
sen vain sanon että on terveellistä olla uskollinen itselleen.mutta kertoa totuus toiselle.
ei tule niin petetty olo,kuin jos toinen pitää kulissia kulissin vuoksi..
en tiedä!nämä on vaikeita kuvioita...
on niin helppo tuomita.lopuksi:pahinta on tunteetomuus.

Vai liian uskollinen...hahhaaa...

Kerroit pettäneesi jo kerran ja meinasti toisenkin kerran pettää. Miks helvetissä kirjoitat että ootko liian uskollinen?! Et helvetissä ole!
Mitä tohon tilanteeseen tulee, niin olen saman käynyt mutten pettänyt koskaan ja nyt olen eronnut ja yhteishuoltajuus toimii mainiosti. Enemmän loukkaat puolisoasi jos petätä häntä, joten järki käteen ja menkää jonnekin perheterapiaan tms. ennenkun mitään peruuttamatonta tapahtuu, ellet sitten kerro tunteistasi rehellisesti avovaimollesi. Äly hoi!

sekä itseäsi että vaimoasi kohtaan.

Mieti:
mitä oikeasti haluat?
haluatko jatkaa nykyisen perheesi kanssa?
miksi?
mitä hyvää ja mitä huonoa on suhteessanne?
mitä haluaisit muuttaa?
mitä ominaisuuksia arvostat vaimossasi?
mitä uskot saavuttavasi, jos vaihdat kumppania?
mitä olet valmis itse tekemään suhteenne eteen?
mikä sai sinut aikanaan rakastumaan vaimoosi?

Miksi ihmeessä tekisit lisää lapsia, ellet halua elää sitoutuneena perheesi kanssa?

Mielestäni kuulostaa siltä, ettet ole ollut uskollinen edes itsellesi vaimosta puhumattakaan.

Ehdotan, että kävisit avoimen ja rehellisen keskustelun ensin itsesi ja sitten myös vaimosi kanssa. Voiko suhteenne vielä pelastaa, vai pitäisikö molempien jatkaa matkaansa.

Ole uskollinen ainakin itsellesi!

kinkkinen tlanne... voi kumpa en ikinä IKINÄ IKUINÄ joutuisi avovaimosi osallisuuteen... kuinka kauheaa olisikin kuulla että mies on pettänyt ja vieläpä yhteinen lapsi!!! kuitenkin pitäisi olla rehellinen...

kysyn vaan... mitä järkeä tehdä lapsi, jos ei toisesta niin välitä???

Mieti mielessäsi mitä oikein haluat.. toisiko toinen nainen onnea?? ...(ehkä vähäksi aikaa, mutta sitten saattaisit huomata sen olevan pelkkää INTOHIMOA) ...on aika luonnollista että tunteet ns. lopahtaa... rakkaus ei kuitenkaan helposti katoa.... sitten sen huomaa kun ERO tulee...

mieti tarkkaan... ole kuitenkin rehellinen sekä itsellesi että toiselle... mieti itse jos olisit avovaimosi miltä tuollainen käytös tuntuisi!!!!

Kerro avoimesti kaikki mitä asiasta ajattelet ja tunnet. Vaikka paperilla jos on helpompi niin. Sen jälkeen kuuntele mitä avovaimosi ajattelee ja tuntee. Mitä on todellinen rakkaus...? Pitemmän päälle juuri välittämistä, myötätuntoa, toisen tukemista ja (vaikeuksissa) kasvamista. Rakastamaan opitaan. Yhtä lailla kuin on "lopettanut" rakastamaan toista, sen voi löytää uudelleen. Mieti mikä sinulle on tärkeää suhteessa ja mitä hyvää nykyisessäsi on, ja sitten, kannattaako ottaa riski ettei löydykään yhtä hyvää.

Mieti, että mitä rakkaus on. Ei rakkaus ole pelkkää hetkellisiä tunteita ja sitä rakastumisen tunnetta jarkuvasti. Joskus on alamäkiä, joskus on ylämäkiä. Ei aina alamäkien sattuessa tarvitse ajatella, ettei rakasta, jos kaikki tunteet tuntuisivat olevan jossain kaukana. Rakkaus on sitä, että tahtoo rakastaa myös vastamäissä.

Raukkamaisesti teet, jos lähdet perheesi luota vain etsiessäsi rakkautta. Lähdet häntä koipien välissä jonnekin vielä kauemmaksi sitä sun rakkauttasi. Tuskin löydät sitä todellista rakkautta uuden naisen luota, ehkä vain rakastumisen tunteen, mutta et todellista rakkautta. Samanlailla uuden naisesi kanssa joudut jossain vaiheessa samaan tilanteeseen! Sun todellinen rakkaus on avovaimosi ja lapsesi. Opettele tuntemaan uudelleen sitä rakastumisen tunnetta! Harjoittele! Ei rakkaus pysy ellei sen eteen tee työtä!