Pukki toi pelin.
Ja jumaliste, että näyttää komealta. Molemmissa The Getawayssa on realistisin näkemäni peligrafiikka. Realismia vain lisää se ettei ruudussa tälläkään kertaa ole näkyvissä mitään health-palkkia, tutkaa tai ammusmäärää. Ekassa Getawayssa se alkuun häiritsi, mutta siihen tottui nopeasti. Lontoon kadut näyttävät helvetin komeilta, autot ovat suorastaan valokuvantarkkoja. Peli on mukavan tarinavetoinen.
Ykkösosaan verrattuna on paljon parannusta. Ekstrajutut ovat huomattavasti parempia kuin The Getawayn pliisu free roaming. Tosin lisätehtävät rajoittuvat vain ajamiseen. Myös pari kipakkaa tulitaistelua/nyrkkitappelua olisi ollut ihan kohdallaan myös extrana. Tarjolla on kilpa-ajoa niin autoilla kuin prätkilläkin, taksikeikkaa aidolla Lontoolaisella pirssillä, takaa-ajoa poliisiautolla ja free roaming. Jäin kyllä kaipaamaan vielä yhtä extra-ajelua. Sellaista, jossa olisi ajettu pakoon poliiseja. Nyt extroja ei tarvitse odottaa niin kauaa, että saa tarinan läpi, vaan niitä avautuu sitä mukaa kuin pelin aikana saa kerättyä avaimenperiä. Niitä on piilotettu yksi jokaiseen osioon.
Ajaminen on helpompaa. Suuntavilkkuihin perustuva suunnistaminen toimii paremmin kuin edeltäjässä ja pausen kun laittaa päälle tulee ruutuun kartta, jossa näkyy oma sijainti ja kohteen sijainti.
Myös pelattavat henkilöt ovat selvemmin omia persooniaan. Ykkösosassahan kumpikin pelattava hahmo liikkui täsmälleen samalla tavalla, käsitteli aseita samalla tavalla yms. Black mondayssa oli kolme pelattavaa hahmoa ja jokainen liikkui hieman eri tavalla. Pitihän siinä opetella kolmet näppäinliikkeet, mutta eipä tuo ollut kovin stressaava urakka.
Ensimmäinen hahmo on poliisi. Hänen liikkumisensa ja aseenkäyttönsä on kurinalaista. Edellisen version jeparihahmo nappasi mennen tullen kelmiltä pudonneen AK 47:n, tällä kertaa poliisimies pitäytyy omissa virka-aseissaan, kerää vain lisäammuksia pudonneista aseista.
Toinen hahmo on rikosten poluille eksynyt nyrkkeilijä. Hän osaa käyttää nyrkkejään(todellakin: tappelut ovat silkkoja vanhan ajan nyrkkimatseja, eivät mitään kung fu-kikkailuja) ja poimii tarvitsemansa aseet (joita riittää jakoavaimista rynnäkkökivääriin. Tec 9 kummassakin kädessä oli hubaa.) kaatuneilta. Aseita oli käytettävissä enemmän kuin aiemmin.
Kolmas hahmo on nyrkkeilijäkelmin naispuolinen rikoskumppani. Hän ei käytä lainkaan väkivaltaa vaan hänen liikkumisensa on hiipimistä mahdollisimman huomaamattomasti. Hiipiminen on Black mondayn tylsin osuus, mutta kuitenkin hauskempaa kuin ykkösosan hiiviskelyt. Käytössä on tällä kertaa paremmat liikkumis ja piiloutumiskeinot kuin edellisosassa.
Autoissakin oli uudistusta. Varsinkin extra-rallin pikku-fiiu oli tosi söpö. Ajettavina on myös prätkiä ja ainakin yhden fillarin pongasin pelin aikana.
Minut yllätti pelin helppous. Tarinakentät oli pelattu läpi tapaninpäivän iltaan mennessä. Yhteensä aikaa kului noin 10 tuntia. Tosin en löytänyt kaikkia avaimenperiä joilla saa avattua ekstroja, joten kai se uusi kierros pitää ottaa.
Kaiken kaikkiaan The Getaway: Black monday on pirun tyylikäs elokuvamainen peli. Lontoo ja Britannia tuovat peliin särmää joka puuttuu Jenkkilään sijoitetuista peleistä. Melkein odotin nuoren Michael Cainen käppäilevän vastaan Sohon kujilla. The Getawayt perustuvat pitkälti GTA:n pohjille. Ne ovat oikeastaan suht. onnistunut yhdistelmä GTA:oa ja Max Paynea. Tarinaan tulee myös uutta ulottuvuutta kun sitä voi katsella niin jeparin kuin kelminkin näkökulmasta.
Oikeastaan ainoa isompi miinus oli helppous. Suurin osa kentistä meni läpi 1-5:llä yrittämällä. Ja nyt kun miinuksia haetaan, niin myös vapautta voisi eri tehtävien välillä olla enemmän. Nythän peli on ajamista paikasta A paikkaan B suorittamaan tehtävä. Kentät olivat myös turhan putkimaisia. Rosvot tulivat suunnilleen aina samoissa kohdissa ja pakenijat käyttivät samoja reittejä jokaisella yrityksellä. Onneksi sentään sivulliset eivät kulkeneet täysin samoja reittejä koko aikaa.
Meikäläisen ihannepeli muuten olisi The Getawayn näköinen ja tyylinen rikosdraama jossa olisi GTA:n vapaus ja True crimes: Streets of LA:n tyylisiä pikkuisia partiopoliisikeikkoja varsinaisen päätarinan ohessa. Tietenkin pelissä voisi valita autossa mieleisen radiokanavan Vice cityn tyyliin. Tarinan sijoittaisin joko 1960-1970-luvun New Yorkiin, San Franciscoon, New Orleansiin, Pariisiin tai Lontooseen.
Ja jumaliste, että näyttää komealta. Molemmissa The Getawayssa on realistisin näkemäni peligrafiikka. Realismia vain lisää se ettei ruudussa tälläkään kertaa ole näkyvissä mitään health-palkkia, tutkaa tai ammusmäärää. Ekassa Getawayssa se alkuun häiritsi, mutta siihen tottui nopeasti. Lontoon kadut näyttävät helvetin komeilta, autot ovat suorastaan valokuvantarkkoja. Peli on mukavan tarinavetoinen.
Ykkösosaan verrattuna on paljon parannusta. Ekstrajutut ovat huomattavasti parempia kuin The Getawayn pliisu free roaming. Tosin lisätehtävät rajoittuvat vain ajamiseen. Myös pari kipakkaa tulitaistelua/nyrkkitappelua olisi ollut ihan kohdallaan myös extrana. Tarjolla on kilpa-ajoa niin autoilla kuin prätkilläkin, taksikeikkaa aidolla Lontoolaisella pirssillä, takaa-ajoa poliisiautolla ja free roaming. Jäin kyllä kaipaamaan vielä yhtä extra-ajelua. Sellaista, jossa olisi ajettu pakoon poliiseja. Nyt extroja ei tarvitse odottaa niin kauaa, että saa tarinan läpi, vaan niitä avautuu sitä mukaa kuin pelin aikana saa kerättyä avaimenperiä. Niitä on piilotettu yksi jokaiseen osioon.
Ajaminen on helpompaa. Suuntavilkkuihin perustuva suunnistaminen toimii paremmin kuin edeltäjässä ja pausen kun laittaa päälle tulee ruutuun kartta, jossa näkyy oma sijainti ja kohteen sijainti.
Myös pelattavat henkilöt ovat selvemmin omia persooniaan. Ykkösosassahan kumpikin pelattava hahmo liikkui täsmälleen samalla tavalla, käsitteli aseita samalla tavalla yms. Black mondayssa oli kolme pelattavaa hahmoa ja jokainen liikkui hieman eri tavalla. Pitihän siinä opetella kolmet näppäinliikkeet, mutta eipä tuo ollut kovin stressaava urakka.
Ensimmäinen hahmo on poliisi. Hänen liikkumisensa ja aseenkäyttönsä on kurinalaista. Edellisen version jeparihahmo nappasi mennen tullen kelmiltä pudonneen AK 47:n, tällä kertaa poliisimies pitäytyy omissa virka-aseissaan, kerää vain lisäammuksia pudonneista aseista.
Toinen hahmo on rikosten poluille eksynyt nyrkkeilijä. Hän osaa käyttää nyrkkejään(todellakin: tappelut ovat silkkoja vanhan ajan nyrkkimatseja, eivät mitään kung fu-kikkailuja) ja poimii tarvitsemansa aseet (joita riittää jakoavaimista rynnäkkökivääriin. Tec 9 kummassakin kädessä oli hubaa.) kaatuneilta. Aseita oli käytettävissä enemmän kuin aiemmin.
Kolmas hahmo on nyrkkeilijäkelmin naispuolinen rikoskumppani. Hän ei käytä lainkaan väkivaltaa vaan hänen liikkumisensa on hiipimistä mahdollisimman huomaamattomasti. Hiipiminen on Black mondayn tylsin osuus, mutta kuitenkin hauskempaa kuin ykkösosan hiiviskelyt. Käytössä on tällä kertaa paremmat liikkumis ja piiloutumiskeinot kuin edellisosassa.
Autoissakin oli uudistusta. Varsinkin extra-rallin pikku-fiiu oli tosi söpö. Ajettavina on myös prätkiä ja ainakin yhden fillarin pongasin pelin aikana.
Minut yllätti pelin helppous. Tarinakentät oli pelattu läpi tapaninpäivän iltaan mennessä. Yhteensä aikaa kului noin 10 tuntia. Tosin en löytänyt kaikkia avaimenperiä joilla saa avattua ekstroja, joten kai se uusi kierros pitää ottaa.
Kaiken kaikkiaan The Getaway: Black monday on pirun tyylikäs elokuvamainen peli. Lontoo ja Britannia tuovat peliin särmää joka puuttuu Jenkkilään sijoitetuista peleistä. Melkein odotin nuoren Michael Cainen käppäilevän vastaan Sohon kujilla. The Getawayt perustuvat pitkälti GTA:n pohjille. Ne ovat oikeastaan suht. onnistunut yhdistelmä GTA:oa ja Max Paynea. Tarinaan tulee myös uutta ulottuvuutta kun sitä voi katsella niin jeparin kuin kelminkin näkökulmasta.
Oikeastaan ainoa isompi miinus oli helppous. Suurin osa kentistä meni läpi 1-5:llä yrittämällä. Ja nyt kun miinuksia haetaan, niin myös vapautta voisi eri tehtävien välillä olla enemmän. Nythän peli on ajamista paikasta A paikkaan B suorittamaan tehtävä. Kentät olivat myös turhan putkimaisia. Rosvot tulivat suunnilleen aina samoissa kohdissa ja pakenijat käyttivät samoja reittejä jokaisella yrityksellä. Onneksi sentään sivulliset eivät kulkeneet täysin samoja reittejä koko aikaa.
Meikäläisen ihannepeli muuten olisi The Getawayn näköinen ja tyylinen rikosdraama jossa olisi GTA:n vapaus ja True crimes: Streets of LA:n tyylisiä pikkuisia partiopoliisikeikkoja varsinaisen päätarinan ohessa. Tietenkin pelissä voisi valita autossa mieleisen radiokanavan Vice cityn tyyliin. Tarinan sijoittaisin joko 1960-1970-luvun New Yorkiin, San Franciscoon, New Orleansiin, Pariisiin tai Lontooseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Parempaa peliä saa hakea. Johtuu kai 90% siitä, että olen parantumaton Lontoo-hullu...
Asiaa puhut.