Haen ensi keväänä ensimmäistä kertaa helsingin oikeustieteelliseen ja mieleen nousi yksi kysymys. Oliko teillä pääsykoekirjoja lukiessa sellasista oloa, ettet tajua yhtään mitään mitä luet?
Olen lukenut ainoastaan lukiotyylisiä kirjoja ja siksi pelottaakin, että osaanko lukea pääsykoekirjoja oikealla tavalla tai mitä jos en ymmärräkkään tekstistä hittoakaan? Kaikenlaisia kokemuksia ja neuvoja kaipailisin :)
Olen lukenut ainoastaan lukiotyylisiä kirjoja ja siksi pelottaakin, että osaanko lukea pääsykoekirjoja oikealla tavalla tai mitä jos en ymmärräkkään tekstistä hittoakaan? Kaikenlaisia kokemuksia ja neuvoja kaipailisin :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on oikiksessakin vielä välillä sellanen olo, etten ymmärrä kirjoista hittoakaan.
Ehdottomasti. Kirjojen teksti on aivan erilaista kuin mihin lukiossa on tottunut ja pääsykoekirjoja pitää lukeakin paljon ennen kuin ymmärtää mistä se edes puhuu. Itselläni oli vielä viimiselläkin viikolla useita kohtia kirjoissa, joita en ymmärtänyt, mutta pääsin silti sisään.
Kiitos vastauksista:)
Joo todellakin oli. itsekin lukion pohjalta hain. Tässä auttoi kyllä aika paljon haluatko juristiksi-niminen kirja, hahmotin jotenkin paremmin että mitä pääsykoekirjoissa yritettiin sanoa kun olin lukenut tuon.
Lukion kirjat kirjoitetaan eräänlaista pedagogiikan perusperiaatetta noudattaen, että kirjan lukijan olisi hyvä ymmärtää, mitä siinä sanotaan.
Yliopistossa opiskelija kohtaa usein kielenkäytöltään hyvin erilaisiin periaatteisiin nojautuvan yhteisön.
Mahtoiko olla Hegel, joka aikoinaan virkkoi, ettei monimutkaisia ajatuksia voi, eikä kannata esittää yksinkertaisesti.
Tarkoituksellinen kielellinen monimutkaisuus ei kuitenkaan palvele kenenkään etuja, eikä sitä pääsykoekirjoissakaan käsittääkseni haeta.
Jokaisella alalla on oma tyylinsä viestiä. Oikeustieteelle on ominaista vanhahtavalta vaikuttava tyyli. Tämä ei johdu yrityksestä erottua joukosta vaan yksinkertaisesta seikasta, että alalla kohdataan ja käsitellään myös kauan aikaa sitten tuotettuja tekstejä.
Edelliseen liittyen, oikeustieteeseen kuuluu ensisijaisesti kielellinen täsmällisyys. Kun jokin asia tai käsite on aikoinaan ilmaistu riittävän selkeästi ja kattavasti, halutaan tuosta ilmaisusta pitää kiinni myöhemminkin.
Valitettavasti kielellinen täsmällisyys ja ymmärrettävyys eivät kulje käsikädessä. Kielet elävät ja muuttuvat jatkuvasti. Lainsäädäntöä ei voi päivittää jokaisen kielellisen nyanssin muutoksen myötä.
Kielessä ja puhekielessä varsinkin käsitykset sanojen merkityksestä vaihtelevat nopeasti. Lakeja ei voi uudistaa siinä tahdissa.
Juridisen tekstin tarkoituksena ei ole luoda rikkaita mielikuvia vaan esittää asiat mahdollisimman yksiselitteisesti. Lakitekstiä lukiessa voi kukin lukija saada mitä ihmeellisimpiä ajatuksia sen merkityksistä. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan voida hallita pelkällä intuitiolla siitä, mitä teksti sisällään pitää. Tämän vuoksi säädettävänä olevia lakipykäliä selitellään pitkästi hallituksen lakiehdotuksissa eduskunnalle.
Oikeustieteella on oma ilmaisutapansa, kuten on kaikilla muillakin tieteenaloilla ja haaroilla.
Kaikki se mitä aikaisemmin olette pitäneet hiusten halkomisena, onkin osa arkea ja elinkeinoa.
Moikka! Pääsin sisään kolmannella yrittämällä, ja kolmas kerta oli ensimmäinen, kun tuntui siltä ettei ymmärrä/muista mitään. Ts. Erään filosofin toteamus siitä, että viisain on se, joka ymmärtää ettei tiedä mistään mitään, pitää tältä osin paikkansa.
Ja muista, että pääsykoe on paljon myös tuurista kiinni: mitä mallivastauksessa haetaan, mitä kysytään, noudattaako mallivastaus tiedekunnan ohjeita yms. Yms... Esimerkiksi oik.tap usein edellyttää sääntöjä, jotka kyllä liittyvät asiaan vaikka eivät sovellukkaan. Kursseilla näistä puhutaan(:
Lainaappa kirjastosta pari oikeudenalan perusteosta. Esimerkiksi Suomen oikeusjärjestys osat I - III ovat hyviä perusteoksia, sekä Kaiston ja Lohen Johdatus varallisuusoikeuteen toimii myös erinomaisena ensimmäisenä oikeustieellisenä kirjana.
Lueskele niitä ihan sillä tavalla kuin lukisit kirjaa ja yritä ymmärtää mistä kirjassa puhutaan. Samalla perusasiat juridiikasta tulevat tutuksi. Jos olet edes vähän aihepiiriä lukenut etukäteen, niin on paljon helpompi aloittaa pääsykoeurakka.
Oikis koultusalana nykyään ei kannata. Työllistyminen on yhä huonompi. Lakimiehiä ja asianajajia on jo liikaa. Kova kilpailu on asikkaista. Yrittäminen lakimiehenä tai asianajajana ei kannata. Yrittäjän YEL -vero on jo melkein 24%, mikä on jo melkein isompi kuin ansiotyössä olevan veroprosentti. Joten kuluja ei oikeastaan pysty enää vähentämään. Yrittäjänä ansaitsee, jos ansaitsee, puolet vähemmän kuin palkkatyössä.
Lisäksi valtion puolella ei kovin huolita siitä, onko minkälaista tutktintoa tai pätevyyttä.