Allapäin ja yksin tulee liikaa kaikenlaisia ajatuksia.
Ajatuksia ikävästä, kaikesta menetetystä... Ihmisistä, mahdollisuuksista.
Kun tietää, että mikään mennyt ei palaa ja eteenpäin ei pysty näkemään
jää jäljelle vaan tunne tyhjyydestä ympärillä.
Miten säälittävää on löytää itsensä haaveilemasta siitä, että olisi
saanut kasvaa ja kehittyä tasapainoisessa, kannustavassa ja turvallisessa
ympäristössä. Olisi saanut kasvaa tasapainoiseksi itseään arvostavaksi
aikuiseksi. Kun olisi jäänyt pois menneestä kaikki ne tapahtumat jotka on
tehnyt ne isoimmat säröt. Ehkä sillon olisin tilanteessa missä mun ei tarvitsisi
ikävöidä. Minulla olisi ehjä sielu ja mieli... ja ehjä elämä.
Ajatuksia ikävästä, kaikesta menetetystä... Ihmisistä, mahdollisuuksista.
Kun tietää, että mikään mennyt ei palaa ja eteenpäin ei pysty näkemään
jää jäljelle vaan tunne tyhjyydestä ympärillä.
Miten säälittävää on löytää itsensä haaveilemasta siitä, että olisi
saanut kasvaa ja kehittyä tasapainoisessa, kannustavassa ja turvallisessa
ympäristössä. Olisi saanut kasvaa tasapainoiseksi itseään arvostavaksi
aikuiseksi. Kun olisi jäänyt pois menneestä kaikki ne tapahtumat jotka on
tehnyt ne isoimmat säröt. Ehkä sillon olisin tilanteessa missä mun ei tarvitsisi
ikävöidä. Minulla olisi ehjä sielu ja mieli... ja ehjä elämä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus sitä miettii mennyttä, mutta itse olen yrittänyt katsoa mieluummin eteenpäin ja unohtaa ikävät asiat menneisyydestä.
Niitä kun varmaankin kaikilla on. Mutta kun mennyttä ei voi muuttaa, niin ainoa keino on hyväksyä se sellaisena kuin se on.
Tai muistella niitä hyviä hetkiä, mitä myös kaikilla on, edes pieniä hippusia.
Toivon, että pääset yli liiasta menneisyyden vatvomisesta ja näet nykyisessä ja tulevassa toivoa.
Jos oppii nauttimaan arjen pienistä asioista, on jo pääsemässä menneisyyden ahdistavista asioista eteenpäin...
Jos olet vielä vääränlaisessa ympäristössä, niin muuta ihmeessä, mielellään pienemmälle paikkakunnalle, jossa ei ole ylitarjontaa ihmisistä ja on kannustavampi meininki.