Ennen olin, mutta nykyään en enää jaksa. En enää ole esim. katkera isälleni, joka oli mm. väkivaltainen, kuritti siis fyysisesti ja joskus meni liiallisuuksiin, ettei enää voinut kuritukseksikaan kutsua. Myös henkistä väkivaltaa olen saanut kokea, haukkumista ja vähättelyä, pilkkaamista esim. 12-vuotiaana, kun sairastin anoreksiaa niin isäni vain pilkkasi minua asiasta. Ja heitti kommentteja mm. "et sinä vielä liian laiha ole" joka oli mulle yhtä kuin "olet läski" Mutta, koska isäni ei enää ole sellainen niin miksi olisin siitä enää katkera? Vanha juttu ja isäni on aina kuitenkin ollut muuten erittäin hyvä ja osallistuva, paljon läsnä ja huolehtinut hyvin. Ja läheiset välit olleet aina, isän kanssa on kivaa aina jutella kaikkea fiksua, maantiedosta, historiasta yms. Isäni on todella fiksu ja älykäs, ja sille on kiva välillä laittaa jauhot suuhun kun päräytän jotain asioita mitä se ei vielä itse tiennyt. Kerrankin oli hauskaa kun puhuttiin jostain ja se ei tiennyt, että Englannin lippu ja Union Jack ei ole sama asia. Englannin lippu on valkoinen punaisella ristillä ja Union Jack on koko UK:n lippu. Ainakin oli ennen, en tiedä onko enää noita muita lippuja käytössä? Kai ne on. Taas vähän rönsyili tämä juttu, eikä ole oikeen päätä eikä häntää, mutta eipä sen niin väliä. :D
En ole kovin pitkävihainen ihminen
Jaarituksiayöhön
890
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Myös äidillekään en ole enää katkera siitä, kun hän ei kertonut eteenpäin heti isän väkivaltaisuudesta silloin kuin se alkoi. Äitiäni isä ei ole koskaan uskaltanut lyödä. Äitikin on ollut muuten niin hyvä ja ihana, äiti on niin söpö ja herttainen, lämmin ihminen. Niin hyvä tekemään käsillään, meillekin teki kaikkia ihania mekkoja lapsena ja jopa toppavaatteita, tauluja, koriste-esineitä ja kaikkea. Äiti on kokenut paljon. Koti palanut lapsena, menettänyt ihmisiä elämässä, jäi 27-vuotiaana leskeksi kahden pienen pojan kanssa. Veli, eno, pappa, mummo, isä ja äiti kuolleet ja silti on jaksanut eteenpäin. Äitini on tosi sinnikäs ja ahkera. Rakastan mun vanhempia.
Ja minun pikkuveli on maailman ihanin ja kivoin tyyppi :') Se on kyllä jo täysikänen, mutta vitsillä aina välillä lässytän sille. Se on semmonen meiän juttu mille yhessä nauretaan. Se on niin symppis ja tosi suosittu ollu aina. Ja siitä on tullu niin hieno mies. Voi voi :'(
Saatta nyt lukea näitä minun juttuja ku en terapiaankaan vielä ole päässy. Ja anonyyminä kirjoitan, joten ei ongelmaa. En tunnistettavasti levittelis tällasia yksityisasioita. Ja jos joku sattuis tunnistaan tästä keistä on kyse niin sehän sitten on jo tiennyt nuo asiat, joten no problem.
Pura vaan tuntojasi, ei se haittaa. Ei sulla ole helppoa ollut. Se on hyvä ett pystyt kertomaan asioistasi etkä pidä kaikkea sisälläsi. Toivottavasti sulla on joku läheinen joka olisi tukenasi ja kuuntelisi sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää
Äiti
Pikkuveli
Isi
Kisu
Sisko
Veli
Veli
Sydänsydänsydän
Lapsettaa :')
Tajusin myös, että mulla on tainnut olla lapsenakin psykoosi. Kuulin kerran jotain ihme raapimisääntä lattiasta, kun yritin nukkua, siis aivankuin joku esine olisi liikkunut hitaasti eteenpäin ja olin ihan kauhuissani. Ei tullut kenestäkään ihmisestä se ääni eikä ollut eläimiäkään silloin. Sain myös välillä paniikkikohtauksia ennen nukkumaanmenoa, sellaisia itkun sekaisia ahdistus/romahtamiskohtauksia. Välillä piti mennä vessaan rauhoittumaan valoisaan. Ne oli hirveitä. Ei nyt enää liity yhtään aloituksen otsikkoon mutta noh :'D
Kuulostat tosi ihanalta ja sydämelliseltä ihmiseltä. Kaikkea hyvää sinulle, olet kirjoittamasi perusteella kärsinyt paljon.
Kirjoitat kauniisti raskaista kokemuksistasi. Olet todellinen voittaja, olet kaken kokeman jälkeen positiivinen ja herttainen ihminen kirjoituksesi perusteella. Sydämen ilo ja rauha ovat asioita, jotka ovat enemmän kuin mikään muu kokemus ihmisen elämässä. Sinulle on annettu ne kaikista tärkeimmät asiat elämässäsi. Ole iloinen siitä ja jaa sitä iloa ja voimaa ympärillesi.