Oon miettinyt koko pienen ikäni seuraavia asioita..
Oon tällä hetkellä 33v. Koko elämän oon tuntenut ympäröivän maailman painostavan ihmisiä tietynlaiseen elämään. Ensin opiskelu, sitten seurustelu, kihlat, valmistuminen, yhteinen koti..lapset..yms.. Miksi ?. Koska sen kuuluisi mennä niin?
En enää koe olevani niitä ihmisiä jotka ajattelevat näin. Ennen olin. E lämä ei vaan mennyt niin. Mulla on nyt hyvä työ, omistus asunto, koira.. Olen sinkku omasta valinnastani ja tuntuu että mua katsotaan alaspäin vaikka kaikki muu on kunnossa paitsi ei parisuhdetta ja lapsia olekaan mitä kuvitellaan että tämän ikäisellä tietysti on! Ei tunnu kivalle. En halua ketä vaan miestä, enkä tiedä haluanko edes lapsiakaan enää. Onko se väärin?
Onko muilla samanlaisia fiiliksiä?
Oon tällä hetkellä 33v. Koko elämän oon tuntenut ympäröivän maailman painostavan ihmisiä tietynlaiseen elämään. Ensin opiskelu, sitten seurustelu, kihlat, valmistuminen, yhteinen koti..lapset..yms.. Miksi ?. Koska sen kuuluisi mennä niin?
En enää koe olevani niitä ihmisiä jotka ajattelevat näin. Ennen olin. E lämä ei vaan mennyt niin. Mulla on nyt hyvä työ, omistus asunto, koira.. Olen sinkku omasta valinnastani ja tuntuu että mua katsotaan alaspäin vaikka kaikki muu on kunnossa paitsi ei parisuhdetta ja lapsia olekaan mitä kuvitellaan että tämän ikäisellä tietysti on! Ei tunnu kivalle. En halua ketä vaan miestä, enkä tiedä haluanko edes lapsiakaan enää. Onko se väärin?
Onko muilla samanlaisia fiiliksiä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.